Sivut

Lukijat

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Keskiviikon parkkistreenit

Tänään tulivat Piritta Pärssiseltä tilaamani tokovihkot, joissa olikin niin paljon kiinnostavaa asiaa, etten meinannut malttaa treenaamaan lähteä. Onneksi lähdin kuitenkin, monenlaista tuli taas mieleen, ehkäpä koiratkin jotain taas oppivat - ja oma fiilis ainakin oli treenin jälkeen parempi kuin ennen sitä.
Treenasimme Veeran ja Helmi-pehkon kanssa yhdellä harvoista kuivista alueista, teollisuusalueella sijaitsevan lounasruokalan parkkipaikalla. Mukana olivat molemmat koirani, Daven kanssa treenasin ensin.
Keskittymiseni Magdan alokasluokkaan alkaa selvästi näkyä Daven suoritusvarmuudessa. Toisaalta itsestäkin tuntuu tylsältä hinkata samoja asioita kahden koiran kanssa, joten tämän treeniangstin purkamiseksi ajattelin ottaa Daven kanssa jatkossa ihan muuta, noutoa ja ruutua, vaikka. Jospa taas molemmat innostuisimme yhdessä tekemisestä enemmän. Eipä sillä, hyvääkin tässä treenissä oli. Daven kanssa otin paikallamakuuta häiriten itse koiraa hassusti liikkumalla - hyppimällä, ottamalla juoksupyrähdyksiä, houkuttelemalla lelulla ja vinguttamallakin sitä. Kerran taisi alkupuolella nousta, mutta sen jälkeen pysyi hienosti. Minusta koiran osuus tässä on ihan tyylikäs..



Myös seuraaminen meni ihan ok Davelta, mikä sinänsä ei ollut ihme, sitä tehdään lähes joka lenkillä, tosin käännöksiä ei olla kunnolla hinkattu hyvään aikaan. Videolta myös huomasin oman täyskäännökseni olevan kummallinen u-kirjaimen mallinen mutka. Otimme myös Davelle yhteisen paikallamakuun Helmin kanssa, sekin ok. Treenin lopuksi otin kosketusalustatreeniä ihan vaan siksi, että se on Davesta tosi kivaa.
Davelle oli varsinaisen oman treenin ulkopuolelta hyvää harjoitusta seurata Helmin häirittyä paikallamakuuta Veeran heitellessä lelua, malttoi katsella hiljaa, vaikkei ollut minkään käskyn alla ja leikkimään olisi selvästi tehnyt mieli.



Magda odotti autossa vuoroaan ja oli revetä liitoksistaan, kun pääsi kentälle. Hiukan sitten ns. repesikin, kun kauempana autosta purkautui ryhmä iloisesti kalkattavia naisia: Magda käväisi tekemässä hullulla laukalla kunniakierroksen kahvilan edessä. Siinä jo kaikenlaista kävi mielessä, mutta samalla hullun vauhdilla likka tuli takaisinkin. Eli pitäisi tosiaan pitää sitä liinaa perässä treenin alussa vieraissa paikoissa, koska ei ollut eka kerta. En vain meinaa muistaa (uskoa?) tätä, kun hallilla ei yksinkertaisesti ikinä karkaile. Eli tästä lähin aina hihnaan ainakin alkupuoleksi treenejä vieraissa paikoissa; nytkin oli intoa ja halua treenata, mutta se odottelu ilmeisesti vain purkautui hallinnan hajoamisena. Näin sitä ei sitten jatkossa kuitenkaan pureta. Kylläpä sieppaa, että en osannut ennakoida tätä, koska taatusti oli Magdalle ihanan palkitseva kunniakierros!

Tässä myös näkee sen meidän suurimman haasteemme häiriöiden suhteen: Magdan uteliaisuuden tilanteissa, joissa ei muuta häiriötä juuri ole, ja sitten jostain kuuluu JOTAIN, joku saapuu ns. tyhjälle areenalle. Ja silloin pitäisi päästä katsomaan, että mitä tapahtuu. Sitten taas kun ympärillä tapahtuu paljon kaikenlaista (esim. kävelykatutreeneissä, hallissa), ei Magda ole yhtään sen oloinen, että olisi lähdössä jonnekin, ja keskittyminen on kerrassaan mainiota. Tässä mielessä olemme tulleet pitkän matkan, kuten treenikaverini muistutti. Magdan nuoruusvaiheessa kun tuntui, ettei se uteliaisuudeltaan ja vilkkaudeltaan pystynyt olemaan aloillaan hetkeäkään.

Magdan kanssa otimme koemuotoista seuraamista ilman välipalkkauksia, ihan ensimmäistä kertaa itse asiassa tällaista vähän pidempää kaaviota. Itselläni on käännöksissä hakemista, en yhtään osaa vielä ennakoida käännöksiä, kun teen niitä käskytettynä. Ohjattuna kävelyä voisin treenata ilman koiraakin, etten turhaan sotke sen pasmoja.


Palkkaus seuraamisessa on meillä ollut yksinomaan nameilla, koska on haettu sitä tokomaista tarkkuutta. Jossain kohtaa, kun perussetti on kunnossa, voisin kokeilla lelupalkkaa, mutta vielä ei minusta ole sen aika tässä liikkeessä. Esim. luoksetulo on toinen juttu.

Perusasentoja ja askelsiirtymiä, pientä paikkalla pyörimistä otimme myös, sivuaskeleessa Magda jo toisinaan siirtää pyllyn tyylikkäästi sivusuunnassa varsinaisesti nousematta ylös. Mainiota! Jäävät olivat edelleen hyvät, lätäköistä tosin hiukan harmia maahan menemisen suhteen (kyynärät meinaavat jäädä ilmaan).

Magdan tarkkuudessa oli treenin alkupuolella toivomisen varaa, liekö kiihtyneen alkutunnelman syytä? Magda kyllä toisaalta odotteli hienosti, tyynesti tolpassa, kun kävimme treenin välissä reilusti kauempana ottamassa treenikavereille liikkeitä koemuotoisena. Siihen perään paikallamakuu Magdalle, kivasti pysyi, lähinnä kehupalkka välillä.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Ajatuksia tokokokeesta - yleisönä

(Tämä kirjoitus on kuvitettu koirieni pentu- ja nuoruuskuvilla, niin se aika vain vierähtää. Daven ensimmäinen talvi.)
Olipas yllättävä viikonloppu! Moneen kertaan muuttuneet suunnitelmat johtivat siihen, että löysin itseni sunnuntaina lappalaiskoirien erikoisnäyttelyn kasvattajakehästä esittämässä ihastuttavaa, itselleni ihan vierasta Kelmiä eli Mikälie Alkuvoimaa.
Eipä sillä, Kelmi oli oikein kiva esitettävä ja todella mukavan oloinen koira. Hupaisaa on, että eräs jo useammassa koiratapahtumassa tapaamani koetoimitsija on aivan vakuuttunut siitä, että olen porokoiraihmisiä. Hän törmäsi minuun ensimmäistä kertaa jokunen viikko sitten, kun olin kuvaamassa Sepe-poron koetta, ja kyseli, että olenko minäkin niitä poroihmisiä, lappalaiskoirilla kun oli koe tulossa samaan halliin. Kiistin jyrkästi olevani, nahkaihmisiähän tässä ollaan. No, tapasimme sitten viime viikonloppuna sekä lappalaiskoirien tokokokeessa että erikoisnäyttelyssä, jossa istuin ihana Tikku-poro sylissäni ja päädyin kehäänkin asti porourosta esittämään - ja lipsautin olleeni viime kesänä myös katsomassa lappalaiskoirien luonnetestejä. Hupsista, tässähän alkaa uskottavuus nahkacollieihmisenä olla koetuksella, joten pitääpä koettaa taas päästä välillä esille omienkin koirien kanssa.

Oppia muiden virheistä ja onnistumisista
Lauantaina olin tosiaan seuraamassa Tsaun hallilla taas tokokoetta. Tällä kertaa tunsin oppivani vielä enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, enkä vähiten siksi, että näin nyt monta koirakkoa kokeessa toistamiseen.
Yksi ihan keskeinen huomio oli se, että todella hyväkin, teknisesti erittäin taitava koirakko voi päiväkohtaisesti joko työskennellä hyvin ja menestyä - tai sitten ei. Viime kerralla koko yleisön hurmannut ja osaamisellaan vakuuttanut ceskyterrieri omistajineen ei ollut tällä kertaa yhtä hyvässä vedossa. Ensimmäisellä kerralla oli uskomattoman riemastuttavaa nähdä tuon pienen koiran into, tarkkuus ja täsmällisyys - joka palkittiinkin ansaitusti huippuhyvin pistein (vain niukasti alle 200 p.)
Kokeiden välillä oli aikaa pari viikkoa, eikä ko. koiran (ja koirakon) osaaminen ole mihinkään sinä aikana kadonnut - nyt vain ei ollut heidän päivänsä. Omistaja kertoikin minulle päivien olevan tämän koiran kanssa kovin erilaisia: joskus terrieriä huvittaa, joskus ei.

(Magda tuli minulle kodinvaihtajana, tämä kuva on ensimmäiseltä yhteiseltä syksyltämme)
Sama huomio onnistumisten vaihtelevuudesta päti kyllä toisinkin päin, osa viime kerralla epäonnistuneista koirakoista onnistui tällä kertaa hienosti! Oikein mukavalta tuntui nähdä Magdan BH-kurssilta tutun belkkarin omistajineen onnistuvan tällä kertaa kerrassaan mainiosti.
Ajattelen asiaa niin, että kun oman koiran kanssa kaikki sujuu hyvin treeneissä ja keskittymistä löytyy hyvin vieraissakin paikoissa, on aika mennä kokeeseen tarkistamaan se oma taso. Silloin myös näkee sen, missä vielä on tekemistä. Ja vaikka osaamista olisikin, voi oma jännitys peilautua koiraan ja saada sen hämilleen, jolloin sitä parasta osaamista ei saada ns. ulos siinä tilanteessa. Nytkin oli nähtävissä koirien erilaisia rauhoittelevia eleitä rapsuttelusta nuuskimiseen.
Osin tuohon edeltävään rauhoittelukäyttäytymiseen liittyy toinen saamani oivallus: käytösmalli tilanteeseen, jossa kaikki ei mene putkeen. Katselin nuorta naista omalla vuorollaan kehässä dobberinsa kanssa. Koira puhkui intoa, mikä purkautui välillä pyrähdyksinä: koira lähti kehässä liikeiden välillä pariin otteeseen painelemaan tuhatta ja sataa, mutta tuli heti takaisin, kun omistaja sitä kutsui, ja homma jatkui hienosti eteenpäin. Koiran omistaja kertoi minulle kokeen jälkeen pitäneensä aiemmassa kokeessa koiraansa pannasta kiinni liikkeiden välillä ja tuomarin huomauttaneen tästä ("ei näytä kivalta"). Nyt hän siis piti koiran irti myös liikkeiden välillä, vaikka tiesi, että se saattaisikin näkyä välistä vallattomana käytöksenä.

(Kuvassa Dave leikkii kasvattajalle palautuneen Tikku-poron kanssa, sittemmin Tikku muutti siskoni perheeseen).
Omistajan käytös kehässä noissa koiran pyrähtelytilanteissa oli sellaista, johon yritän itsekin päästä, saada tuollaisen "mallin" itselleni selkärankaan (häneltä se näytti tulevan ihan luonnostaan). Omistaja naurahti, koko olemus ikään kuin viestitti, että "hupsu koira, kaikkea hassua se keksii", siis hyväntahtoista rentoutta, joka kuului myös äänessä, jolla hän kutsui koiransa takaisin. Koiralla oli intoa, eikä se lannistunut tippaakaan omistajan reaktiosta tai siirtynyt rauhoitteluvaihteelle, koska omistaja ei ahdistunut, suuttunut tms. Hän vain kutsui koiran rennosti takaisin ja homma jatkui. Koiran omistaja kertoi aikovansa työstää koiransa hallittavuutta treeneissä edelleen, ja hyvä niin. Koetilanteessa se ei alokasluokassa niin häirinnyt, koska koira teki kaikki liikkeet iloisesti ja hyvin, se vain ei olisi malttanut aina odottaa seuraavaa "ohjelmanumeroa".
Magdan en ole huomannut minua treeneissä juurikaan rauhoittelevan, sillä ei ole nuuskimisongelmaa tms., mutta voin kuvitella, että oma jännitykseni kokeessa voi heijastua Magdaan ja vaikeuttaa sen tekemistä. Tämän vuoksi yritän jo etukäteen miettiä, millaisessa tunnetilassa haluan kehässä olla ja miten yritän yllättäviin tilanteisiin ja asioihin suhtautua.
Yksi koetilanteessa huolta aiheuttava asia on kyllä paikallamakuu. Kuten viime kokeessakin, myös tässä kokeessa nähtiin alokasluokan koiran nousu ylös ja lähtö liikkeelle viereistä koiraa häiritsemään.(Kyseessä oli käsittääkseni sama liikkeellelähtijä kuin edellisellä kerralla). Onneksi tällä kertaa ei kuitenkaan tullut rähinää.
Yhtä kaikki, olen nyt päättänyt, että mikäli kokeessa sitten aikanaan epäröin jättää koiraani paikallamakuuseen vieruskaverien ko. liikettä edeltävän käytöksen (tai niiden aiemman koekäytöksen) vuoksi, en sitä myöskään sinne jätä. Mikä sitten on tällainen epäilyttävä tilanne? No, esimerkiksi koiran aikaisempi häiriköinti paikallamakuussa tai selvästi aggressiivinenn käytös kehän ulkopuolella. Niin tärkeä ei yksikään koe tule olemaan, että ottaisin riskin tilanteessa, joka ei lupaavalta vaikuta. Onneksi valtaosa koirista on pysynyt alokasluokassakin paikalla kauniisti - jopa tilanteissa, joissa joku on lähtenyt liikkeelle ja rivin toisessa päässä on syntynyt ihan rähinäkin.

Kokeeseen en tietysti edes mene, ennen kuin oman koiran paikallamakuu on mahdollisimman varma. Yksikään koira ei ole kone, joten satavarma siitä, miten koira kokeessa sitten käyttäytyy, ei kukaan voi olla. Toinen asia on, jos koira toistuvasti nousee ja menee häiritsemään muita - silloin kannattaisi minusta pitää pidempi tuumaus- ja treenaustauko ennen seuraavaa koetta sen selvittämiseksi, miksi koira kokeessa niin tekee (haluan uskoa, ettei kukaan tuo kokeeseen koiraa, joka ei pysy aloillaan treeneissäkään).
Magda ei ole ollut ikinä aggressiivinen muille koirille, mutta silti olisi kamalaa, jos se menisi vaikka leikkimielellä kisakaveria häiriköimään ja pilaamaan toisen koiran (koirakon) kokeen.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Häiriöitä, häiriöitä, häiriöitä

Ihan koko viikko ei ole mennyt treenatessa, siivottukin on, ja kirjahyllyn raivaamiseen koirat osallistuivat erityisen aktiivisesti.
Treenien osalta tämän viikon teemaksi näyttää hiukan huomaamattakin tulleen häiriöiden alla treenaaminen. Ihan "tavallistakin" treeniä tarvitsemme vielä moniin asioihin, mutta kaiken tekemisen vieminen uusiin ympäristöihin ja treenien onnistuminen vieraissa paikoissa erilaisten häiriöiden alla tuntuvat aivan keskeiseltä tulevaisuudessa siintävää tokokoetta ajatellen.

Maanantai
Linnakiinteistön piha
* Paikallamakuuta kävelylenkillä, lyhyt parin minuutin juttu, lisäksi muutama perusasento.
Vaikeaa oli, todella! Isoin haaste oli, kun mukana ollut Dave lähti pihasta ystäväni kanssa - Magda jäi kurkkimaan, minne he menivät. Magda oli kuin jousi, mutta saatiin kuin saatiinkin jokseenkin onnistunut (tiheästi palkattu ja varsin lyhyt) paikallamakuu.
*Manhattan-ruokakaupan parkkipaikka
Vaikeaa oli täälläkin, koska ystäväni meni kauppaan ja Magda jäi taas kyttäilemään perään, että minne hän meni ja koska tulee. Alku oli tosi hankala, mutta päästiin parin minuutin kuluttua vauhtiin: perusasentoja, lyhyitä seuraamispätkiä ja jopa paikalla makuutakin (treenin loppupuolella) saatiin otettua. Ehdottoman hyvä häiriö tämä, kun jäämme odottamaan kaveria. Näitä lisää!


Tiistai
Johannan vetämät treenit Liedossa
*Kuten hallilla yleensä aina, Magdan into korkealla. Seuraamista, käännöksiä -> paranivat, kun nostin oman katseeni ylemmäs, jolloin Magdan helpompi lukea suuntia.
Loppuun paikallamakuurivi, jossa Magda innokkaan, iloisen kääpiöpinserin ja rauhallisen hovawartin välissä. Magdan vire oli minun silmääni optimaalinen: likka oli keskittynyt ja asento pysyi ryhdikkäänä, mutta ei ollut lähdössä mihinkään.
Magdalle näyttää - toisin kuin Davelle - toimivan tässä tiivis katsekontakti minuun, pysyi keskittyneenä eikä pää kääntyillyt tai pyrkinyt nuuskimaan. Tosi tyytyväinen olin tähän!

Keskiviikko
Kotona
Otin molempien koirien kanssa ylipitkän paikalla makuun, jätin ne vierekkäin olohuoneeseen siksi aikaa kun siivosin kylpyhuonetta. Tiskaamiseen kun ovat tässä liikkeessä häiriönä jo tottuneet, menin "piiloon" välillä eri huoneeseen.

Ulkona Daven kanssa tokoilua ja ihana, ihana Davetsu myös ohitti omalla kadulla toisilleen rähistelleet urokset pitäytyen katsekontaktissa minuun. Setämies on keksinsä ansainnnut!

Torstai
Piipa Takala kävi hieromassa Magdan; sunnuntain agitreeneissä Magda pudotteli rimoja, joten halusin tsekata tilanteen saman tien. Pientä jumia oli toisen puolen reidessä, lähti auki kertahieronnalla.
Molemmat koirani ovat kyllä ihan pöhköinä Piipaan, Magda pyöri hierontamatolla selällään jo ennen kuin mitään oli tapahtunut, potki ilmaa ja touhusi, kävi välillä Piipan sylissä ja taas matolle odottamaan.
Yritän nyt todella muistaa sen takajalkojen venyttelyn agitreenien jälkeen, siitä olisi hyvä saada rutiini.

Perjantai
Keskustassa, Yliopistonkadulla
Kävimme tekemässä Katjan ja Veeran seurassa hiukan vajaan puolen tunnin häiriötreenit kävelykadulla. Magda oli saman tien työvireessä ja teki hienosti, kohta kadusta oli sama kuin lauantaina, joten ehkä siksikin heti hahmotti asian. Seuraamista, käännöksiä, perusasentoja, paikallamakuuta. Perussettiä, mutta hyvä saada lisää tottumusta siihen, että treenataan muuallakin kuin hallissa, kotikentällä tai kotona.

Magdan treenit kruunasi uusi tuttavuus, kun nahkamallisen trikkiuroksen aikaan omistanut ohikulkija kävi rapsuttelemassa Magdaa ja juttelemassa. Magda oli oitis pusuttelutuulella!

BH-kokeen hengessä jätin Magdan myös odottamaan kytkettynä, menin itse kadun toiselle puolelle tavarataloon (treenikaveri oli vähän matkan päässä vahtimassa, ettei kukaan mennyt häiritsemään Magdaa). Magda odotteli kuulemma aivan hiljaa, ja teinkin perään toisen harjoituksen, kävelin eri suuntaan, kulman taakse piiloon. Hiljaa odotteli edelleen, ohikulkijoita vain katseli.

Hyvää kontaktitreeniä olivat myös tilanteet, joissa ihmisryhmä kulki molemmin puolin meistä ja muita koiria lenkkeili ohi.
Olin tähän kävelykatutreeniin kokonaisuutena erittäin tyytyväinen, vire oli Magdalla hyvä ja silti "jälki" siistiä, ja kun vielä itse ymmärsin tällä kertaa olla jatkamatta liian pitkään - great!

Treenin jälkeen kävimme vielä Hansa-korttelissa kävelyllä. Kumpikaan koirista ei hämmentynyt peilikirkkaista lattioista, ritilöistä, rappusista, kuulutuksista tai muustakaan. Kävelyn lopuksi otimme vielä pienen paikallamakuun ravintola Foijan edessä, hyvin meni tämäkin.

Olen entistä vakuuttuneempi, että avainsana on RUTIINI, sitä vain lisää, niin kyllä tästä hyvä (tai ainakin jotain..) tulee.
Lauantaina menen katsomaan tokokoetta, eikä isompia ole tarkoitus treenata ennen sunnuntaita ja agitreenejä.

Hupsista! Viikon isoin uutinen meinasi unohtua. Treenikaverimme Katja ja Veera (Mustan Riiviön Helmi) nappasivat viime sunnuntain tokokokeesta viimeisen puuttuvan ykköstuloksen ja samalla TK3 koulutustunnuksen! Uskomattoman hieno juttu!
Eikä tämä ole edes kovin tavallista rodunkaan tasolla, esimerkiksi viime vuonna ei nahkojen varsin lukuisista koekäynneistä huolimatta yhtään TK3-tulosta Koiranetin mukaan tullut. Naureskelinkin, että mehän voimme ehkäpä korkata luokkamme yhdessä - he erikoisvoittajan ja me alokasluokan.. Paitsi että Katja ja Veera ovat mitä luultavimmin valmiita koitokseen ennen meitä. Onnea vielä, olette te taitavia molemmat!

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Kiireisen viikon kuulumisia


Aivan aluksi tunnelmia tämän lauantain tokoiluista. Alun perin tarkoitus oli ottaa Magdan kanssa hallintatreeniä neidin suurimpien houkutusten - autojen, Katjan ja Veera-nahkan (sekä pitkän liinan) kanssa. Tähän suunnitellut treenipaikat olivat kuitenkin niin jäisiä, että tyydyimme ottamaan vain yhden paikalla makuun. Läheisellä tiellä huristeli autoja, ja Magdan keho jännittyi niistä selvästi - jahtaaminen tuntuisi olevan kovasti pinnassa. Rentoutui kuitenkin takaisin maahan käskystä, ja alkoi katsella toiseen suuntaan tieltä kuin itseään hillitäkseen - ja sitten näkökenttään tulikin lintunen, ja Magdan pää pyöri kaunista kahdeksikkoa lintua katsellessa. Pysyi kuitenkin maassa, mainiota!
Liukkaisiin ja vetisiin kenttiin suivaantuneina lähdimme keskustaan, lauantairuuhkaan Yliopistonkadulle. Tämä oli loistoidea, koska lämmitetyllä kadulla saimme hyvää häiriötreeniä, mutta meidän ei tarvinnut liukastella. Otin Magdan kanssa sivulletuloja, paikalla makuuta ja seuraamista. Käännöksiin olin tosi tyytyväinen! Myös seuraamispätkien pituus tuntuu kasvaneen kuin huomaamatta. Tietysti myös hiukan leikimme ja hassuttelimme yhdessä.
Magdan vire ei ollut yhtä korkea kuin hallilla, mutta teki toisaalta sitäkin tarkemmin heti alusta, eikä keskittyminen herpaantunut uteliaista ihmisistä tai ohi kulkevista koirista. Magdalle selvästi yleinen hulina sopii paremmin kuin hiljaisuus, jonka jokin pieni risahdus rikkoo.
Treenikaverimme Katja ja Veera treenasivat hulinassa mm. kaukokäskyjä.

Koiraharrastus taisi saada myös hieman myönteistä pr:ää, sen verran innostuneelta yleisön vastaanotto vaikutti. Kuulin ohikulkijoilta kannustavia kommentteja siitä, miten taitavia koiramme heistä olivat, jotkut pysähtyivät yleisöksi katselemaankin. Veera-koiran kontaktia ei edes omistajan pieni juttutuokio haitannut.

Otimme treenin lopuksi vielä paikalla makuun. Näin vilkkaalla paikalla se on tietysti hiukan jännittävää, koska kanssaihmisissä on aikamoinen paimentaminen. Ja tämä kaikella ystävyydellä - eiväthän ihmiset voi tietää, mitä me puuhaamme ja miten häiritsevää se voi olla, jos vaikkapa maassa makaavaa koiraa pyritään silittelemään. Jäimmekin ihan lähelle, että tarvittaessa ehtisimme puuttumaan ihmisten lähestymisyrityksiin, ja pian meillä olikin selän takana yleisöä katsomassa. Hyvää häiriötä kyllä, koska he katselivat aivan hiljaa. Sen sijaan hihnassa aivan liki tuotu, räksyttävä pieni terrieri alkoi olla jo siinä rajoilla, Veera pysyi maassa hienosti, hyvin tyynenä, mutta Magda oli pienistä eleistä ja kehon jännittymisestä päätellen vähällä lähteä tekemään tuttavuutta. Ei kuitenkaan noussut, ja saikin siitä hyvästä minulta avokätisen palkkauksen ja runsaat kehut.

Koira oppii - oppiiko omistaja?
Olen viime aikoina miettinyt, mitä me oikein "teemme", kun koulutamme koiraa vaikka nyt tokon alokasluokkaan. Mikä on koiran osuus, siis se, että sille opetetaan liikkeitä, häiriöiden sietämistä, hallittavuutta jne., ja mikä taas minun osuuteni? Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että minulla on paljon opittavaa, ja juuri minun osuuteni myötä tämä homma joko nousee siivilleen - tai sitten ei.
Näin siis etenkin, kun treenikaverina on koira, joka lähtökohtaisesti on aktiivinen, helposti motivoitavissa ja pitää tekemisestä. Mitä opittavaa minulla sitten on? Yksi keskeinen asia ovat tietysti ihan koirankoulutuksne perusteet: palkkaaminen, motivointi, sen ratkaiseminen, miten eri liikkeet haluan opettaa, miten jaksotan treenaamisen ja levon, millaisia ovat yksittäisen harjoitukset jne.
Mietittäviä asioita on paljon, eikä vähäisin kysymys ole se, miten hyvin pystyn oppimaan treeneistämme ja reflektoimaan omaa tekemistäni. Miksi jokin asia ei onnistunut? Miten kannattaisi yrittää ensi kerralla? Mikä vaikutti koiran suoritukseen, entä omaani?

Niin mukavaa ja palkitsevaa kun koiran kanssa tekeminen onkin, on myös oma motivaatio asia, jota on syytä vaalia. Huomaan, että omat tuntemukseni vaihtelevat, ja toisinaan pienikin epäkannustavaksi kokemani kommentti saattaa viedä omaa intoani alamaihin. Tämän tunnistaminen on tärkeätä, koska en yksinkertaisesti halua antaa muiden vaikuttaa tällä tavalla siihen iloon, jota minä voin näissä harrastuksissa kokea. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi apua ja vinkkejä sekä huomioita siitä, millaisia virheitä esimerkiksi joissain liikkeissä teen. Rakentava palaute on aivan toinen asia kuin se, että koira tai sen ohjaaja "tuomitaan" tavalla, joka ei viittaa senhetkiseen tekemiseen vaan siihen, mitä ohjaaja tai koira ns. "on".
Vastaavasti kullan arvoista on se palaute, joka paitsi ohjaa eteenpäin myös kannustaa, huomioi hyvän ja onnistumiset. Ehkäpä tällaista palautetta voisi sanoa motivoivan sellainen pohjavire, että "sinä ja koirasi olette hyviä, teissä on ainesta ja te osaatte jo paljon ja opitte koko ajan lisää, nyt vain enemmän treeniä tähän asiaan". Toivon, että itsekin osaisin antaa juuri tällaista, kannustavaa palautetta.

Treenien tilkkutäkki
Viikon muu treenianti koostui pienistä rippusista: sunnuntain agilitytreeneissä teemana oli sylikäännös, joka tuli kotiläksyksikin. Maanantaina otin taas molemmille ylipitkän paikalla makuun kotona ja tokoilin Daven kanssa tyhjässä koirapuistossa.
Tiistain hallitokossa Liedossa otimme alkuun seuraamisia, Magdan vire oli korkea, mutta varsin hyvin pystyi silti tekemään, alussa oli pientä epäpuhtautta, mutta korjasi hyvin. Käännöstreenin tulokset näkyvät, mainiota! Luoksepäästävyys meni edelleen täydellisen hyvin, istuu katsekontaktissa eikä nouse, vaikka enemmänkin silitellään ja hampaita tutkitaan. Jäävät ovat retuperällä, seuraamistreeni on ollut niihin varsinaista vastamyrkkyä, mutta en ole huolissani, koska Magda jo kertaalleen osasi ne todella hyvin. Keskitytään nyt seuraamiseen ja verestetään noita "muistoja" vaikka viikon kuluttua.
Viikon suunnitelmiin kuului myös näyttelytreeni, koska Magdan piti osallistua Tampereen kansainväliseen koiranäyttelyyn. Viikon työmatkat ja muut kiireet kuitenkin veivät mehut niin, että päätin jättää näyttelyn väliin - varsinkin, kun olisimme joutuneet lähtemään reissuun jo puoli kuudelta ja odottelemaan omaa vuoroamme 4-5 tuntia reissukavereiden aamulle osuneen kehän vuoksi. Onneksi näyttelyistä taas tulee, tämä oli hyvä ratkaisu.

Perjantain koiratanssissa ryhmässämme oli tällä kertaa kaksi urosta Daven lisäksi, mikä alkuun hiukan jännitti - miten hyvin rauha säilyisi Daven puolelta, kun nämä urokset olivat Davelle uusia tuttavuuksia? Hallin pihalla muutama painokas "sana" puolin ja toisin kuuluikin, mutta Daven aiemmasta kiihkeydestä on kyllä vahvin terä pois. Liekö sitten kastraation seurausta, mutta vaikka Dave jonkin kerran ärähtäisi, se tuntuu myös tyyntyvän eri tavalla, nopeammin kuin ennen, ja myös uskoo kieltoa ja ottaa itse kontaktia. Tämän huomasi myös työreissuni aikana Davea ulkoiluttanut ystäväni; Dave tarjosi hänelle kontaktia ohitustilanteissa, mikä oli ollut ihan uusi juttu! Siinä hän sitten kehui ja silitteli, kun ei ollut herkkujakaan sattunut mukaan.
Tanssitunti meni sitten oikein hyvin, kun urokset asettuivat eri puolille hallia. Ryhmässä oli myös kolme narttua, eli kuuden porukassa tehtiin ja häiriötä saatiin, mutta ei kuitenkaan liikaa.
Palasimme tunnilla viime viikon aiheeseen, takana pysymiseen ja takana seuraamiseen. Davelle tämä liike oli helppo, koska käsiapu tässä on niin samanlainen kuin palveluskoiratottiksen eteen tulossa; molemmat käteni ovat keskilinjalla. Peilin kautta näin, miten Dave seurasi mukana ja istui aina, kun pysähdyin. Kouluttajallemme Johannalle nauroinkin, että Davelle taitaa olla ihan sama tässä liikkeessä, onko edessäni vai takanani, samaksi liikkeeksi selvästi mieltää.
Päivän varsinaisena teemana olivat pyörähdykset eri suuntiin ja eri tavalla (koiran itsensä ympäri, omistajan ympäri jne.) Hienolta näytti esimerkiksi yhden kisaavan ryhmäläisemme pyörähdys, jossa hän ja koira pyörähtävät yhtä aikaa, usean metrin päässä toisistaan ja eri suuntiin. Magda on perheemme varsinainen pyörähdysvastaava, Davelle liike on uudempi. Sen kanssa otin alkuun ihan paikalla pyörimistä eri suuntiin. Tässä hyvä vinkki oli käyttää eri kättä ohjaamaan eri suuntiin menevät pyörähdykset, näin koira tietää heti, kumpaan suuntaan sen on tarkoitus pyöriä. Dave pääsi hyvin jyvälle pyörimisestä, ja pystyin jo samalla tunnilla vähentämään käsiapua niin, että osoitin vain suuntaa. Välillä toki piti palata isompaan apuun, mutta käsiavun häivyttäminen tästä ei tunnu kovinkaan vaikealta. Koiratanssissa tulee tietysti myös pohtia sitä, miten saada omista liikkeistä joko hyvin huomaamattomia tai sitten tanssillisia. Pyörähdysten ohjaamisessa se onneksi ei ole ongelma.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Yhteenveto viikon treeneistä


Tällä viikolla olen hakenut erilaisia häiriöitä ja uutena asiana opetellut Magdan kanssa tokon käännöksiä. Teemana on ollut Magdan kanssa odottaminen ennen tekemään pääsemistä ja hallittu toimiminen sen nostattamista kierroksista huolimatta. Kokeessahan sitä odottamista tulee, joten tätäkin on syytä jo alkaa harjoitella.

Maanantai
Illalla tokoa, molemmat koirat, kotona.
* Paikallamakuun häiriöitä molemmille koirille. Yhteistreeni.
- yksi ylipitkä, 5 min., ei välipalkkaa. Pysyivät molemmat hyvin. Puolivälissä herkku kummallekin eteen ja menin koirien taakse, josta lopuksi vapautin herkuille.
- Myöhemmin toinen noin 5-7 min. Häiriöitä: omistajan tanssiminen, kumisella lelulla leikkiminen ja lelun heittely, ruokaa maahan eteen, narupallon vetely edessä maassa; tämä Davelle pahin. Välipalkkausta aina, kun selvisivät häiriöistä. Pari kertaa Dave nousi, Magda meinasi nousta kerran. Hyvä juttu, koska pääsin korjaamaan virheestä. Davekin hoksasi, ettei ollut tarkoitus nousta, ja katseli lopulta päättäväisesti häiriöstä poispäin.

Tiistai
Illalla Johannan vetämät Magdan tokotreenit Liedossa (lämmin sisähalli).
Pohjalla noin tunti koirapuistossa.
* Heti alkuun pitkä paikallamakuu koko ryhmälle (6 koirakkoa)
Tämä vaikea Magdalle, koska puhkuu energiaa ja intoa, kun tulee hallille. Erittäin hyödyllinen treeni! Magda oli hiljaa, nuuhki hiukan ja käänteli päätä, vaikka vieressä noustiin ja puhuttiin. Palkkasin tiheästi (kehut, silitykset, namit). Huomattava parannus vastaavaan tilanteeseen omissa ulkotreeneissä viikko sitten, jossa eka kertaa äänteli (ja lähti myös liikenteeseen). Nyt ollut taas treeneissä tuttuun tapaan hiljaa.
Johannan kommentti: Magdalla alkaa olla korkea motivaatio, joka nostattaa kierroksia. Nyt opiskeltava koiraa ja vireen säätelyä; miten toimii erilaisissa tilanteissa (esim. milloin ruoka viimeksi, miten paljon aktiviteettia samana päivänä ennen treeniä on optimaalinen jne.)
* Seuraamisen käännöksiä: pari askelta seuraamista, käännöksissä katseen kääntämistä käännyttävään suuntaan, palkkasana heti, kun koira kääntynyt (ei odoteta että on perusasennosssa asti). Mieluummin oikean tekemisen merkkaus palkkasanalla kuin klikkerillä, auttaa pitämään kontaktin kasvojeni suuntaan.
Tämän kääntymisen otin viikon pääharjoitukseksi kotona ja muissa treeneissä.
* Lisäksi sivulletuloa kokeeksi niin, että koiran puoleinen käsi selän takana - ei pääse tökkäämään kättä.

Keskiviikko
Alkuillasta Magdan kanssa tokoa parkkipaikalla Naantalintien lähellä. Ihan uusi paikka meille ja myös uusia treenikavereita (yht. 5 koiraa)
* Tavoite: keskittyä uudessa paikassa ja uusien kavereiden kanssa. Tämä tänään hyvä!
* Vaikeutta/häiriötä: odoteltiin muita noin 15-20 min., Magda nosti kierroksia, odotellessa äänteli ja intoili muista. Lisäksi märkä maa ja vesilammikot. Otin kuivemmissa kohdissa, meni ok. Annoin kokeeksi ruuan päivällä (yleensä treenipäivinä aamulla puruu, herkkuja treeneissä ja ruoka illalla treenin jälkeen).
* Tein käännöksiä, leikittiin, perusasentoja, parin askeleen seuraamisia, yksi oikein onistunut luoksetulo ja samoin 10+ luoksepäästävyys (vieras ihminen voi katsoa hampaatkin, ja peppu maassa, palkka taskusta vasta kun "tuomari" menossa pois)
* Lopuksi porukalla paikallamakuu (takki Magdalla), yksi välipalkkaus, meni oikein hyvin: tyyni & hiljaa.
* Treenin jälkeen koirapuistoon, jossa juoksutti kolmea samojedia kuin viimeistä päivää. Hienosti piti intonsa kurissa treenin ajan!


Myös lepo on tärkeätä. Dave uinahti kirjallisuuden äärelle.

Torstai
Reilun parin tunnin metsäreissu molempien kanssa. Ei treenejä.

Perjantai
1. Päivällä kahteen otteeseen Magdalle noin 3min käännöstreeni kotona. Alkaa olla oikein kivasti jyvällä tästä!
2. Alkuilta, koiratanssi, Dave, Johannan treenit Liedossa(lämmin sisähalli)
Uutena juttuna omistajan takana pysyminen; pohjatreeni sille, että koiralle voidaan teettää erilaisia liikkeitä omistajan takana.
Lämmittelyksi seuraamisia molemmin puolin (seuraa hyvin "väärälläkin" puolella, oikeassa kohtaa), pujottelua jalkojen välistä, ryömimistä, peruuttamista (tämä vaikein Davelle näistä).
* Omana liikkeenä sellainen, että käsien taputuksesta hyppää päin. Tämä toiminut opettamattakin, mutta otan ihan yhdeksi liikkeeksi.
* Otin myös hallintatreeninä paikalla makuuta sillä aikaan, kun Johanna antoi ohjeita.

Lauantai
Olin itse katsomassa ensi kertaa tokokokeita Liedossa Tsaun hallilla. Molemmat osallistuneet trenikaverit olivat palkinnoilla: toinen porokoiran kanssa avoimessa ykköstuloksella kolmas, toinen lyhytkarvaisella colliella voittajaluokassa kakkostuloksella luokkavoitto. Mahtavaa!
Paljon oppii muita katsomalla, hyödyllistä oli. Jo paikalla meneminen ilman koiraa jännitti, mitähän se sitten jonain päivänä on koiran kanssa?
* Iltapäivällä Magdan kanssa pariin otteeseen käännöksiä kotona noin 2-3 min. kerralla.

Sunnuntai
Aamutreeni, parkkipaikka teollisuusalueella Akselintiellä. Molemmat koirat.
Häiriöt: hankala sää, lumisade ja viimainen tuuli, liukas alusta, uusia treenikavereita, Magdalla lisäksi odotus vieraassa autossa, vain lyhyt pissalenkki ennen treenejä.

* Daven kanssa otin seuraamisia, meni kivasti, liukas ei haitannut. Paikalla makuuta yksin niin, että toisessa päässä muut treenasivat, tein häiriöksi kävelyä. Hyvin pysyi. Lisäksi tehtiin koiratanssin kotiläksyjä. Treenin lopuksi paikalla makuu yhden treenikaverin kanssa. Kaveri nousi, palautettiin alas, Dave pysyi, josta välipalkkasin. Vähän käänteli päätä, kun takana revitysleikkiä ja haukkumista, mutta pysyi hienosti.
* Magda oli ratketa liitoksistaan, tarmon kohdentaminen oli alussa taas hankalaa, kun oli säntäämässä parhaan koirakaverinsa luo ja heti käskystä yhtä isolla energialla tekemässä sivulletuloja (kauhoi lahjettani..) ja sitten lentämässä taas jonnekin.
* Tehtiin Magdan kanssa helppoja lyhyitä seuraanmisia, hyvin alkoi pelittää, ei edistämistä enää.
* Magdalle vieraan ihmisen kanssa taas luoksepäästävyys, sai kosketella ja katsoa hampaat, pysyi kauniisti istumassa.
* Luoksetulon paikalla istuminen oli vaikea, muilla oli jo treeni loppu, eli kenttä hiljainen, ihmisiä seisoi takana ja otti häiriön nyt tosi pienestä äänestä, joka takaa kuului(tuulen puuska, hihan kahahdus). Magdalle meteli ja vilske tutumpi häiriö kuin hiljainen risahdus selän takaa - tätä pitää siis harjoitella lisää. Hallitreenistä toisaalta enemmän rutiiniakin, eli harjoitusta, harjoitusta. Saatiin kyllä onnistunut istuminen ja kiva luoksetulo loppuun (kylmä ilma saattoi osaltaan vaikeuttaa tätä).
* Treenin jälkeen Dave ja Magda hurjan leikkisiä ja puuhakkaita, vein puistoon kahdestaan telmimään. Ottaen huomioon, mikä meiniki ja energia Magdalla oli sisällään ja miten isot häiriöt oli pohjalla (se odottaminen varsinkin) se teki varsin hyvin.

* Su-illalla ovat vielä luvassa Magdan agitreenit Liedossa.
Tässä kaksi videota viimeviikon treenien radoista. Jälkimmäisessä Magdalla vetää ohi putken ja itse unohdan radan hetkeksi putken jälkeen, mutta muuten meni kivasti. Magda tekee agiakin hiljaa, eli haukkuva koira edustaa innostunutta yleisöä.





Ensi viikolla luvassa on vähemmän yhteistreenejä ja enemmän lyhyitä parin minuutin juttuja kotona.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Virheiden tekemistä, etsimistä, korjaamista...


Kuvassa Dave maaliskuisessa metsässä.
Videoimme koirien tekemistä reilu viikko sitten. Se oli todella havainnollistavaa, koska en ollut ymmärtänyt tekeväni käsiavun esimerkiksi luoksetulossa! Käsiapu näkyy tässä Daven luoksetulovideossa. Sen perässä on viime viikonloppuna videoitu Magdan luoksetulo, jossa jo osasin kiinnittää asiaan huomiota - enkä huomaa siinä mielestäni mitään eleapuja anna. Magda tosin poseeraa matkalla kameraan!



Seuraamisessa meillä on Magdan kanssa paljon tekemistä. Yksi omaa keskittymistä vaativa asia on pitää oma katse eteenpäin suunnattuna, helposti se suuntautuu alaviistoon.
Piritta Pärssisen tokokirjan hyvän ohjeen mukaan ajatuksena on nyt jojoilla seuramisessa niin, että mennään osaamamme askelmäärän molemmin puolin, välillä alle, välillä yli (palkka välillä jo kahdesta askeleesta, välillä vasta kuudesta askeleesta, viidesta, kolmesta, seitsemästä jne.)
Sivulle tuloja olemme jatkuvasti ottaneet eri suunnista, mutta nyt on tarpeen ottaa enemmän myös seuraamisen käännöksiä. Vaikka luoksetulovideossa Magda näyttäisi tulevan sivulle ihan kauniisti, se aika usein muissa tilanteissa tekee sellaisen hypähdyksen tai voi jopa raapaista lahjettani itseään kääntäessään. Näihin kaikkiin pitäisi nyt enemmän kiinnittää huomiota.
Taitaa kuulua lajin luonteeseen, että juuri kun jokin asia tuntuu sujuvan, se hajoaa - ja sitten toisaalta jokin vaikealta tuntunut asia meneekin yhtäkkiä yllättävän hyvin. Magdalla tuntuu olevan tokoiluinto huipussaan, mikä näkyy treenien alussa sellaisena yliyrittämisenä, etten tiedä itkeä vaiko nauraa.
Hyvä tietysti, että on yritystä, mutta jonkinlainen rutiini pitäisi minun nyt luoda siihen alkuun, jolla saisin koiran mukavasti sellaiseen työskentelyvireeseen, että onnistumisia tulee. Tämäkin on yksi oppi; Magda toimii tässä suhteessa eri tavalla kuin Dave. Davelle ennen treenejä paras viritys on tavallisesti lepo ja tylsyys, näin sillä pitää hermo parhaiten ja se myös työskentelee halukkaimmin. Magdan kohdalla on syytä pohjalla olla jo jotain tekemistä ja ilmeisesti kisoja ajatellen ennen kehää olisi syytä myös tokoilla ne pahimmat sähläämiset pois.
Perjantain häiriötreeni ei mennyt oikein putkeen, koska tein siitä itse jälkikäteen ajateltuna liian vaativan: vieraassa paikassa pitäisi tässä vaiheessa vain opetella sitä vierasta paikkaa - palkata tiheästi jne., ei yrittää mitään osaamisemme rajoilla olevaa. No, oppia sekin, että ohjaaja oppii.
Lauantain treeneissä porokoira Sepen, Sarin, nahkacollie Veeran ja Katjan kanssa otimme Magdan kanssa luoksepäästävyyttä, seuraamisia ja jääviä. Ne menivät kaikki hyvin, sen sijaan heti alkuun ottamamme paikallamakuu meni kiville: Magda nousi (meni kyllä käskystä takaisin) mutta nousi uudelleen ja lähti liikenteeseen. Hittolainen! Täydet pisteet treenikavereiden koirille, jotka tästä huolimatta pysyivät maassa. Magda on pysynyt paikallaan niin hyvin, että minulle tämä sähellys tuli ihan puskasta. Laitan sen osin tuon treenaamisen alkamisen nostattaman fiiliksen piikkiin, Magda ei ole vielä valmis tekemään paikallamakuuta tuossa tunnelmassa, se on sitten minun ongelmani, miten saan sen keskittyneen virityksen pohjalle ennen treenin alkua.

Videoinnista on paitsi hyötyä virheiden etsimisessä myös iloa onnistumisten näkemisessä. Alla olevasta lyhyestä seuraamis-videosta lauantailta näin myös sen, miten ihastuttavan nopeasti Magda laskee pyllynsä pysähdyksissä. Hieman Magdan kontakti minuun käväisee välillä hakusessa, ehkäpä tuo koppurainen ja luminen maa saa sen vähän tarkistamaan välillä reittiä? Myös omassa koiranpuoleisessa kädessäni olisi toivomisen varaa, se kun ei Magdan kanssa tehdessäni juuri liiku.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Suuntana alokasluokka



Elämä ei ole pelkkää treenaamista! Nämä kuvat ovat Daven, Magdan, Pihlan ja Taran torstaiselta metsälenkiltä. Montako nahkalassieta mahtuu neliömetrille?
Kuluvan vuoden tavoitteita miettiessäni olen ottanut nyt konkreettiseksi tavoitteeksi Magdan kanssa ykköstuloksen saamisen tokon alokasluokasta. Vielä en osaa sanoa, miten realistinen tavoite tämä meille on, koska emme Magdan kanssa ole kokeessa olleet. Tavoite on kuitenkin asetettu, ensimmäinen kynnys on tietysti uskaltautua sinne kokeeseen, sitten näkee senkin, mitä treenattavaa vielä on, ja miten koira sellaisessa tilanteessa toimii - itsestäni puhumattakaan!

Katsoin tulevalta kesältä pari kolme sopivaa koetta, jotka laitoin kalenteriini. Tämä on hyvä tietysti siksikin, että esim. Magdan juoksut saattavat sekoittaa pakkaa. Ei sitten mene valmistautuminen hukkaan, kun on kalenterissa tila sitten vaihtoehtoiselle kokeelle. Lisäksi tuntuu lohdulliselta ajatukselta, että menipä se ensimmäinen koe miten vaan, on jo suunnitteilla seuraava sopivan ajan sisällä - kuitenkin niin, että niitä kokeessa huomattuja puutteita ehtii vielä korjata.

Tämän tavoitteen ottaminen tarkoittaa nyt sitä, että kevään treenailut tulevat painottumaan Magdaan ja tokoon. Toki käymme Magdan kanssa agissa kerran viikossa ja tanssitunnillakin välillä (Daven saa keskittyä pääosin tanssimiseen, toko sen kanssa nyt vain ylläpitotasolla, etten itse kyllästy lajiin), mutta Magdan pääpaino on tokossa: viikkotreenit ryhmässä tiistaisin ja sen lisäksi ryhmätreenejä vaihtelevissa paikoissa mahdollisuuksien mukaan lauantaiporukan kanssa sekä tietysti omia treenejä kotosalla ja ulkona kodin lähistöllä.

Ensimmäinen askel tässä valmistautumisessa on oman tasomme selvittäminen. Mitkä ovat vahvuudet ja mitkä heikkoudet? Mitä Magda jo osaa, missä on viilattavaa? Mitkä ovat suurimmat pulmakohdat, mihin treenaus painottuu?
Osan näistä asioista jo tiedänkin, mutta osaan haluan selvyyttä vielä tekemisemme videoinnin kautta - itseni ja oman toimintani näkeminen videolta on vähintään yhtä hyödyllistä kuin koiran tekemisen katsominen.

Liikekohtaisesti tarkasteltuna tilanne näyttää nyt tältä:

* Luoksepäästävyys: Magda on erittäin avoin ja kaikkien ihmisten kaveri, joten tässä treenaamme vain malttia. Namipalkattu ja toiminut hyvin, pysyy istumassa.
-> Treenataan ilman palkkaa/ satunnaisella palkalla/ kehuilla

* Paikalla makuu: Vahvin juttu tällä hetkellä, kestää jo monenlaisia häiriöitä, voin mennä piiloon ja voidaan ottaa vieraissakin paikoissa. Joka agi- ja tanssitreeneissä olen ottanut, säännöllisyys ollut valttia. Olen palkannut osin vain kehuin ja silityksin, toimii!
-> Jatketaan vahvistamista, otetaan myös koemuotoisena kaikkineen ja erilaisilla alustoilla (aiheuttaako esim. nurmikko nuuskimista?)

* Seuraamiset: Eniten tekemistä näissä. Käännöksiä ei ole otettu juuri lainkaan. Magda on ns. täysillä mukana, eli ei ole haahuilemassa minnekään, mutta taipumusta edistämiseen. Lisäksi korjaa itse perusasennon, jos epäilee tehneensä huonon, mikä tekee toiminnan välillä sähläävän oloiseksi ja toisinaan myös tökkää kättäni samalla kun pyörähtää sivulle (tämä kaikissa perusasennoissa pulmana). Namia ei ole kädessä ollut kuukausiin, joten on vain tapa, josta pitäisi nyt päästä eroon..
-> Treeniä. treeniä, treeniä!

* Jäävät liikkeet: Nämä ovat toinen vahvuusalue, on voitu treenata näitä vuorotellen ja Magda erottaa hyvin, kummasta on kyse. Voidaan tehdä lähes koemuotoisena (tosin ns. sunnuntaikävelystä, en vielä ota seuraamisesta), kestää paikallaan myös viereen palaamiseni. Sivu-käsky seisomasta jäänyt treenaamatta, joten tekee jonkin ylimääräisen säädön siinä ennen istumista, korjaa paikkaa tms., eli siihen treeniä.

* Estehyppy: Hyppää todella innokkaasti, nyt vain varmuutta siihen, että pysyy perusasennossa siihen asti, että saa luvan hypätä. Koska kestää jäävissä sen, että tulen vierelle seisomaan, en odota tässä ongelmia. Koska hyppäämismotivaatio on hyvä, otan mukaan seisomisen esteen takana ja sitten otetaan välillä kokonaisena, välillä motivaatiotreeninä (hypystä heittopalkka).


Mitä muuta?

- Treenattava oma toiminta ohjattuna, mukaan ”valmis”-sana, mahdollisuuksien mukaan uusia treenikavereita treeneihin liikkeenohjaajaksi ja luoksepäästävyyteen.

- Tokopanta käyttöön, se Magdalle kaulaan aina tokoilun alkaessa ja pois heti, kun ohi. Merkkinä siitä, milloin kontakti ja tekeminen alkaa, milloin loppuu.

- Namipalkkaus satunnaisemmaksi ja namit aina taskussa (tai repussa tms., ei näkösällä). Välillä annan vieraissa paikoissa extra-paljon palkkaa, toisinaan mennään vähällä. Kehut aina namien kanssa, välillä vain kehut, välillä koko liikkeitä ilman mitään -> kehut liikkeen jälkeen.



Magdan vahvuuksia ja heikkouksia
- Ei vaikuta juurikaan ottavan painetta vieraista ihmisistä, koirista tai paikoista, ei pelkää tai jännitä. Keskittymiskyky on iso plussa!
- Motivaatio on hyvä, sitä kannattaa vaalia -> toisinaan tylsiä vapaapäiviä kalenteriin, jolloin ei treenata tai edes tehdä pitkää metsälenkkiä.
- Ilmat vaikuttavat tekemiseen, Magda hidastuu kylmällä ja kostealla säällä, mutta niilläkin (kohtuudella) treenataan.
- Saalistushalu: rakastaa liikkuvien kohteiden jahtaamista, joten paikalla makuussa tätä erityisesti treenattava esim. palloa heittelemällä.

Julkaisenkin tämän tekstin jo pois odottelemasta, koska viikonloppuna on tarkoitus paitsi treenata myös suunnitella tarkemmin, viikkokohtaisesti, etenemistämme.

PS. Olen ottanut käytöön sivun alalaidassa näkyvän kävijälaskurin. Vajaassa viikossa käyntejä tässä blogissa on ollut jo yli sata! Ilahduttavaa huomata, että lukijoita on; ihan niin usein en sentään itse täällä käy, että tuollaisia määriä syntyisi. Minäkin seuraan useita treeniblogeja, aina niistä jotain vinkkiä ja ajateltavaa saa. Mukavia treenejä kaikille!