Kuulumisia kentiltä ja klinikalta

Tässäpä kuulumisia kahden viime viikon treeneistä, muutamia ulkoilukuvia ja lopuksi vielä CEA-geenitestiasiaa.
Tiistaina tokoilimme Daven kanssa. Treenit olivat sisähallissa, josta käytössämme oli alkuvaiheessa puolet, paikalla oli koirakoita ehkä seitsemän. Ensimmäisenä harjoituksena teimme vaikeutettua henkilöryhmää, jossa mukana siis kaikki koirat. Yksi koirakko kerrallaan otti seuraamista ja kiersi muita koirakoita ympäri. Daven kanssa tällaiset harjoitukset ovat aina hieman jännittäviä, koska tiedän Davelta vaativan aivan eri tavalla itsehillintää keskittyä tekemiseen kuin vaikkapa Magdalta, joka ei muita koiria sillä tavalla jännitä.

Toisaalta oli kyllä hienoa huomata, että treenimotivaatio oli korkealla, ja tämä harjoitus kuten myös lopputunnista tekemämme seuraamiset ja jäävät liikkeet menivät hyvin. Daven seuraamisessa on edelleen ongelmana pieni kontaktin putoaminen alussa, muuten olen varsin tyytyväinen.


Tanssitreeneissä otettiin taas perjantaina monipuolisesti erilaisia liikkeitä. Meille olisi nyt ajankohtaista pohtia myös musiikkia, ensi kerralla vuorossa on levyraati, jossa muut ryhmäläiset ovat yleisönä ja katsovat, miten ehdottamani kolme erilaista kappaletta Magdalle ja minulle sopivat - valitsemme sitten jonkin niistä tai etsin saamieni kommenttien perusteella vielä sopivamman.

Tanssissa haasteena on saada mukavasti tokossa perusasennon ja seuraamisen löytänyt Magda toimimaan myös siellä "väärällä" puolella, mikä ei ole ihan helppoa muuten ohjaajallekaan! Ryömimiset ja peruutukset menevät käsiavulla kivasti ihan näin parin harjoituskerran jälkeen, seuraavaksi tarkoituksena on vähentää apuja ja vahvistaa suullista käskyä.


Agissa tuntuu, että minä olen jatkuvasti se heikoin lenkki, en toisinaan yksinkertaisesti meinaa muistaa ratoja tai sitä, miten radan suunnittelin meneväni. Magda on kyllä hyvin keskittynyt ja motivoitunut tekemiseen, innokas, mutta ei kuumu liikaa, eli ihan ihanteellinen kaveri monessa mielessä. Odotteleekin kauniisti, hiljaa sen ajan, kun rakennamme rataa ja teemme ratasuunnitelmia.
Jonkinlaisena ongelmana on kyllä se, ettei Magdaa haittaa, vaikka tassut vähän ottaisivat rimaan kiinni, kolahdus ja pudotus, mitäpä tuosta!
Kun teemme yksittäisiä hyppyjä, Magda hyppää korkealta ja kepeästi, mutta radallla on sen verran hypnotisoitunut namikädestäni, että roiskaisee välillä hiukan sinne päin. Ja jos en esim. saa kunnolla vauhtia pituushyppyyn, Magda saattaa kävellä sen yli, ketteryystesti toki sekin..
Kokonaisuutena agility on Magdalle selvästi tosi mieleinen, likka olisi hyppelemässä esteitä edes takaisin, ja hauskasti pyrkii ennakoimaan sitä, mitä haetaan (esim. kun seison esteen takana, tulee Mäkkis topakkana perusasentoon, että hän on ainakin tässä jo lähtövalmiina, eiköhän mennä!)

Tällä viikolla piipahdimme myös kaupungineläinlääkäri Jaakko Rasilla ottamassa Magdalta poskisolunäytteen silmien CEA-geenitestiä varten. Minua hiukan jännitti koko konsepti, ohjeet olivat kyllä erinomaisen selkeät ja hyvät, mutta aika yksityiskohtaiset alkaen siitä, että koiraa oli hyvä pitää eristyksissä, viimeisen tunnin verran vielä niin, ettei suuhun mene mitään ylimääräistä. Tämä vaihe meni kunnialla, samoin kuin varsinainen näytteen ottokin, johon asemalla perehdyttiin huolella.

Ihmettelin, ettei Magda reagoinut koko hommaan mitenkään: harja vain laitettiin suuhun ja kummankin posken sisäpintaa harjailtiin 20 sekuntia. Olin olettanut, että jonkinlaista keppileikkiä saattaisi siinä yrittää tai pureskella harjaa, mutta taitava hoitaja hoiti homman helposti kotiin.
Nyt vain toivotaan, että näytteet pääsevät turvallisesti perille ja tulokset sitten aikanaan saadaan. Hintaa lystille tuli noin 140e, mukana lääkärikäynti ja geenitestaus. Säästimme postikulut, jotka olisivat tulleet Yhdysvaltoihin lähettämisestä, koska testiasiaa ystävällisesti hoitanut ja kaltaisiani aiheen suhteen aloittelijoita opastanut Wow Fellows -kennelin Marjukka Timonen sai isomman porukan näytteet lähtemään tutun ihmisen matkassa rapakon taakse.

Lumileikkejä, koiratanssia ja agilityä

Turussa on jatkunut talvi, ja me olemme ottaneet siitä kaiken irti ulkoilemalla paljon. Harrastusrintamallakin on tapahtunut.
Aloitimme uuden harrastuksen, koiratanssin. Lajiin olen tututstunut seuraamalla muutaman kuukauden ajan treenejä oman tokoryhmämme vuoroa odotellessani. Laji vaikuttaa koirille tosi hauskalta ja ohjaajallekin monipuoliselta.
Ensimmäisten treenien jälkeen päällimmäisenä mielessä on monipuolisuus: tunnilla tehdään vaikka mitä - ja vain oma mielikuvitus ja koiran kapasiteetti ovat rajana. Pidempään harrastaneilla ryhmäläisillämme oli mitä erilaisimpia liikkeitä jo hallussa, ja oman sävynsä toivat koirien erilaiset fysiikat ja ulkomuodot: samatkaan liikkeet eivät näytä likimainkaan samoilta erilaisten koirien tekeminä. Toki lajissa on syytä ottaa huomioon oman koiran rakenne, liikkeet, jotka sopivat kevyelle ja pienelle tai lyhytselkäiselle eivät ehkä sovellu raskastekoiselle tai pitkäselkäiselle.
Laji vaikuttaisi kehittävän kontaktin ja koira-omistaja-suhteen lisäksi myös koiran ketteryyttä ja antavan koiralle pähkinöitä ja tukevan sikäli luontevasti sen omaa hoksaamista ja oivaltamista. Koska liikeet voivat olla melkein mitä vain, koiria kannustetaan kokeilemaan ja tarjoamaan erilaisia asioita.
Jo yhden tunnin aikana Magdankin kroppa ja "koppa" olivat monipuolisesti käytössä. Tunti alkoi lämmittelyllä ja isoilla liikkeillä: seuraamisia molemmin puolin (myös esim. jalkojen välissä ja takaperin), paikalla pyörimistä, pujottelua omistajan jalkojen välistä (samoin eteen ja taakse) jne.
Sitten vuorossa olivat maassa tehtävät liikkeet: kierimistä, ryömimistä eteen tai taakse, jalan alta sujahtamista jne. Niiden jälkeen otettiin käpälän käyttöä, koirat opetetaan koskemaan käpälällä erilaisiin kohteisiin, kuten omistajan olkapäähän tai käsivarteen. Hyvää aivojumppaa ja myös motoriikkaa kehittävää! Magdan kanssa tätä tehtiin kosketusalustaa hyväksi käyttäen, tosin Magda on aikamoinen käpälöitsijä (hih) muutenkin, joten käpälän käyttöä on luultavasti aika helppoa kannustaa. Tunnilla otettiin myös esineen (tai omistajan) kiertämistä eri suuntiin ja lopuksi vielä niitä isoja liikkeitä loppuverryttelyksi.
Kotona oli tietysti sitten kokeiltava samoja juttuja Daven kanssa, ja hupsista, sitä intoa! Hiukan haastetta toi Daven koko, esimerkiksi jalan alta sujahtaminen meinasi heittää minut selälleni, kun Dave rynnisti menemään. Jatkossa ajatuksena on hiukan vuorotella Magdan ja Daven kanssa toko- ja tanssitreeneissä niin, että kumpikin pääsee treenailemaan näitä lajeja ryhmässä.
Oman haasteensa tuo eri lajien erottaminen toisistaan - siis koiran kannalta. Samalla vaikuttaa siltä, että treeneissä tehdyt jutut siirtyvät toisinaan arkeenkin. En tiedä, onko tämä agilityn vaikutusta, mutta aika lailla rohkeasti Magda tuntuu olevan kiipeämässä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, kuten nyt alaosastomme vuosikokouksessa hyppäsi avotakkaan! Ei toki ollut tuli takassa, mutta musta ja nokinen se tietysti oli.
Pientä yhteen sovittamista on myös muihin lajeihin: välillä Magda tulee tarjoamaan agissa perusasentoa ja tänään kun yritin radalla sylikäännöstä Magda teki kaksi komeaa tanssipyörähdystä varmana siitä, että sitä juuri haettiin.
Toisaalta myös synergiaetua on nähtävissä: agitreeneissä olen ahkerasti jättänyt Magdaa paikalla makuuseen säätämisteni ajaksi, ja se on kyllä vahvistunut todella - ihmiset ja koirat voivat mennä ohi, ja Makku pysyy hyvin paikallaan. (Tämä siis sisähallissa, ulkona on toki omia haasteitaan..).

Viime vuoden summausta ja tulevaisuuden suunnitelmia

Mietiskelin tässä, mitähän sitä koirarintamalla on viime vuonna oikein saatu aikaiseksi. Mitä tokoiluun tulee, Davella olivat jo keväällä 2009 tokon alokasluokan liikkeet mukavasti hallussa, minkä kouluttajamme Tammialan Johannakin totesi. Davessa on kuitenkin epävarmuutta muita, vieraita uroksia kohtaan, joten en yksinkertaisesti tiedä, uskallanko sen kanssa kisaamaan lähteä. Ehkä joskus, vuoden parin päästä, josko vielä tilanne tästä tasoittuisi ja alkaisin Daveen kunnolla luottamaan. Pelaamme siis varman päälle, mutta harrastaminen jatkuu.
Syksyllä ja syyskesällä pidimme ohjatussa ryhmässä tokoilusta Daven kanssa hiukan pidemmän tauon, mikä teki hyvää. Keskityimme treenaamaan ohituksia, mikä oli tarpeen, koska Magdan juoksujen aikaan Dave oli kireänä paitsi muille uroksille mm. rullasuksihiihtäjille ja rullalautailijoille. Pinna tuntui pojalla olevan tavallista lyhyempi, joten karsin muut stressinaiheet minimiin ja keskityimme vaan arjen asioihin ja arkisissa tilanteissa toimimiseen.
Ryhmätreeneihin paluu sujuikin sitten rähinöittä, vaikka uuden ryhmän muista koirista muutama toisilleen ärhentelikin. Olin Davesta tosi ylpeä!

Magdan kanssa olen tokoillut viikoittain ohjatussa ryhmässä, ja jatkossa ajatuksena on osallistua ohjattuihin tokotreeneihin koirien kanssa vuoroviikoin - näin kumpikin saa säännällisesti häiriötreeniä. Muuten treenailemme omissa oloissamme sisällä ja ulkona ja toisinaan ystäväporukkamme omissa treeneissä.

Muilta osin puuhaa on riittänyt, sillä olen ollut Suomen Collieyhdistyksen Turun alaosaston varapuheenjohtaja ja tiedotusvastaava (peti jatkuu vielä v. 2010 ajan), mikä onkin avannut ihan uuden puolen koirien kanssa harrastamiseen. Toimin esim. ratamestarina kesän luonnetestissämme, mikä oli äärimmäisen opettavaa - olihan samalla aitiopaikka seurata testejä. Lisäksi olen ollut mukana järjestämässä monenlaista toimintaa jalostustarkastuksesta Match Show'hun ja mm. kirjoittanut juttusarjaa yhdistyksemme lehteen Colliesanomiin.
Tulevan vuoden isoin haaste tulevat olemaan yhdistyksemme pk-mestikset, joiden järjestämisvuorossa olemme.

Näyttelyissäkin tuli vuonna 2009 käytyä, tosin Daven eturauhasvaivaan saama lääke aiheutti 6kk karenssin antidopin-sääntöjen vuoksi, joten näyttelykesä meni Daven osalta aika lailla sivu suun. Magdan kanssa kävimme kuudessa näyttelyssä, ja taso oli kirjava. Ensimmäisestä näyttelystään Magda sai H:n ja toisesta Erin, neljästä seuraavasta EHn, joka varmaankin kuvaakin parhaiten Magdan nykyistä tasoa.
Arvostamistani suomalaistuomareista esimerkiksi Gunnel Holm antoi Tervakoskella Magdalle EHn ja arvioi neitiä seuraavasti:

"Hyväntyyppinen juniorinarttu. Hyvät korvat ja pään pituus. Alaleuka saisi olla voimakkaampi. Lanneosa saisi olla parempi. Hyvä luusto. Hieman luisu lantio. Riittävät kulmaukset. Liikkuu hyvin".

Tämä arvio on helppo allekirjoittaa, minusta siihen on poimittu keskeiset asiat ja olen kyllä samaa mieltä puutteista. Magda on tietysti vielä nuori ja kaikin puolin "vaiheessa", joten aika näyttää millaiseksi lopulta ulkoisesti muotoutuu. Turkin väri ainakin on matkalla muuttunut, se on tummunut aika lailla.
Näyttelyseurana Magda on lievästi sanottuna innokas: kaikki on kivaa ja jeejeetä! Silti Magda malttaa esim. kehän laidalla loikoilla hiljaa ja katsella tapahtumia, vaikkei mitään tapahtuisikaan. Alla olevassa kuvassa Magda "arvostelee" mittelspitz-kehää.

Olemme myös hiukan tokoilleet näyttelyissä, mukavaa häiriötreeniä! Tosin ennen Turun näyttelyä olisi kyllä pitänyt kerrata myös kehässä esiintymistä, Magdalla ei selvästi ollut enää kovin vahvaa muistikuvaa siitä, mitä oli tarkoitus tehdä.

Dave ehti käydä vuonna 2009 näyttelyissä kolmasti saaden yhden Erin ja kaksi H:ta. Perusviesti on, että poika on vielä kovin keskentekoinen avoimeen luokkaan, johon kahden vuoden iän saavutettuaan nyt kuuluu. Luonnetta kyllä kehuttiin mukavaksi, mikä lämmitti, kuten sekin, että Dave esiintyi rauhallisesti ja suhtautui kehässä edelleen muihin uroksiin tyynesti (toisin kuin vaikka kotikadullamme, valitettavasti..).

Omaa koiratietouttani olen kartuttanut myös käymällä Turunmaan kennelpiirin järjestämän Kasvattajan peruskurssin, jonka veti aluekouluttaja Tanya Ahlman-Stockmari. Kurssilta saikin paljon kiinnostavaa tietoa, minkä lisäksi plussaa olivat ryhmämme keskustelut, kysymykset ja kommentit. Toisia "lassieihmisiä" ei kurssilla ollut, sen sijaan esimerkiksi metästyskoiria kasvattavia ja toisaalta kääpiökoiria kasvattavia. Tämä kirjo toi keskusteluun erilaisia näkökulmia, mikä oli antoisaa.

Alkaneen vuoden treenisuunnitelmiin kuuluvat ohjatut harjoitukset kolmasti viikossa: tokoa (koirat vuoroviikoin), koiratanssia (Magda pääosin, toisinaan Dave) ja agilityä (Magda). Tarkoitus on panostaa enemmän myös omaan fyysiseen kuntoon lenkkeilemällä agilitytreenien yhteydessä alku -ja loppuverryttelyt. Tähän mennessä olemme kuitanneet lämmittelyjä toisinaan esimerkiksi koirapuistossa telmimisellä, mutta siinä ei omistajan oma kunto niinkään kohene. Edelleen haikailen myös ahkerammasta canicrossaamisesta eli koirajuoksusta, mutta kaikkeen ei riitä aika. Joka viikolle haluan edelleen myös yhden useita tunteja (3-4 tuntia) kestävän metsälenkin,vaelluksen oikeastaan, koska sellaisilla rentoutuvat niin koirat kuin omistaja.

Sitten vielä treenikuulumisia.
Tänään olivat Magdan ensimmäiset agitreenit uudessa ryhmässä - jonka koirakoista tosin osa oli entuudestaan tuttuja. Magdan kanssa olemme käyneet vasta alkeiskurssin, koska halusin kuvauttaa tytön ennen kurssia. Puhtaat paperit tulivat, ja kahdeksan kerran alkeiskurssi on takana.
Uudessa ryhmässä teemme yhtä pitkää rataa kuin muutkin, pidemmälle ehtineet treenikaverimme, mutta palkkaan nyt alkuun joka esteen jälkeen. Nyt teimme kaksi erilaista rataa, mukana oli hyppyjä, pituus, muuri ja pussi, taisi olla yhteensä 9 estettä.
Toinen puoli hallista oli varattu yksittäisten esteiden treenaamiseen, Magdan kanssa otimme pussia ja maxi-rengasta, hyvin sujuvat molemmat. Lisäksi treenasimme kosketusalustaa, se on Magdalla hallussa, mutta sitä oli hyvä ottaa hallillakin, koska ennen pitkää alamme tehdä myös kontaktiesteitä. Niistä olemme treenanneet vasta keinua, ja sitäkin rämäytystreeninä, eli koira on saanut palkan paiskattuaan tassulla laudan alas, rämäytettyään sen itse. Toki alkuun tätä tehtiin miedompana versiona.
Kiva oli huomata, että uudessakin ryhmässä Magdaa on helppo pitää irti, tulee kädelle heti kun kutsun ja pysyy myös paikalla makuussa, kun säädän namien kanssa tai muuten valmistaudun radalle.

Ulkoilua ja vähän taas treenaustakin

Tällä viikolla on tullut ulkoiltua paljon, pakkasista huolimatta. Tiistaina vietimme lumisessa metsässä vajaat kolme tuntia, keskiviikkona lenkki venyi tujakasta pakkasesta huolimatta liki nelituntiseksi.
Alkumatkasta koirat nostelivat tassujaan, mutta huomasin siihen auttavan tahdin lisäämisen. Kun veri oli saatu kunnolla kiertämään, koirat kulkivat reipppaasti.
Toisena päivänä otin Magdalle mukaan vielä tossutkin, jotka toimivat varsin hyvin: pysyivät jalassa ja ilmiselvästi lämmittivät. Loppumatkan tosin ne olivat pois jalasta, etteivät hiertäisi, koska lunta ja jäätä oli pakkautunut tossun suuaukolle.
Keskiviikkona koiria oli yhteensä viisi, jokaiselle löytyi samanhenkistä seuraa. Magda selvästi ihastui Leela-pentuun, Magdan kanssa samanväriseen touhukkaaseen narttuun. Davella taas vaikutti olevan pientä sutinaa Shantin kanssa, aivan herrasmiesmäisellä tasolla tosin. Toisaalta niin Shanti kuin Dave pitivät "pikkusiskoistaan" huolen, sevästi katsoivat perään ja olivat valmiina vaikka poliisitoimiin, jos niitä tarvittaisiin. Ei onneksi tarvittu.

Keskiviikon retkellä pönäkässä vakosamettitakissaan patsastellut Dave sai osuvan lempinimen Setämies, mikä kyllä kuvastaa tuon meidän vanhana syntyneen herran luonnetta erinomaisen hyvin!

Treeneissäkin olemme taas ehtineet käytä, ja pitää sanoa, että näillä pakkasilla on lämmitetty sisähalli arvossaan. On toinen asia retkeillä kuin treenata ulkona kylmässä. Tokotreeneihin otin tällä kertaa mukaan Magdan, ja teimme seuraamisten lisäksi vaikeutettua henkilöryhmää: mukana ryhmässä olivat koirat ja kouluttajamme Johanna sekä mm. Hurtta-takkien mainoskoira, neljällä jalalla seisova siluetti. Se oli mukana hiukan huumorimielellä, mutta ainakin Magdalle se oli isoin häiriö - sen viereen oli vaikeinta pysähtyä, sen sijaan ihmisten ja koirien lähellä kontakti pysyi hyvin. Treenin jälkeen Magda kävi nuuskimassa kyseisen "koiran" takapuolen, varmuuden vuoksi.
Sunnuntaina ovatkin luvassa vielä agitreenit, aloitamme uudessa vakiryhmässä näin Magdan alkeiskurssin jälkeen.

Uusi vuosi, uusi blogi

Uuden vuoden myötä päätin aloittaa myös uuden blogin pitämisen. Tarvetta on kotisivuja enemmän treeniblogille, johon saa näppärästi tallennettua treenien asioita. Tämä tarve tuntuu korostuneen kahden koiran myötä, eikä muistamista ainakaan helpota, että vuoden alusta lajeja on työn alla kolme - koiratanssi uutena agilityn (Magda) ja tokon (Dave ja Magda) lisäksi.

Vuodenvaihteen tienoilla olemme olleet kolmisen viikkoa täysin treenitauolla. Treenaamisen sijaan olemme panostaneet luonnossa liikkumiseen. Magdan kanssa kävimme myös julistamassa joulurauhan, tämä perinne on minulla ollut jo edellisen koirani Irman ajoilta, ja viime vuonna mukana oli Dave. Nyt oli siis Määkkyläisen vuoro. Kättentaputukset saivat Magdan hyppimään innosta, samoin kaikkiin ihmisiin ja koiriin olisi ollut kiva tutustua. Kun se ei ollut mahdollista, kävi Magda jalkoihini pitkäkseen odottelemaan moisen kyllästyttävän seremonian päättymistä.

Luminen maasto on tarjonnut koirille hyvät mahdollisuudet lihaskunnon kohottamiseen kahlailun ja telmimisen myötä. Lihaskuntoon ja -huoltoon panostaaksemme aloitimme uuden vuoden koirahierojamme Piipa Takalan tekemällä kotikäynnillä.

Molemmat koirat olivat Piipan tapaamisesta taas aivan tohkeissaan. Lähinnä tarkoituksena oli käydä Magda läpi, olivathan sillä siinä vajaan vuoden iässä lihakset jumissa niin takaa kuin edestä. Mitään oireita ei Magdalla ole ollut.

Nyt tilanne oli varsin hyvä. Tällä yhdellä kertahieronnalla saatiin avattua Magdan selän pieni jumitus (rintarangan ja lannerangan saumakohdassa), joka Piipan mukaan oli voinut tulla esimerkiksi liukastumisesta tai nopeasta kurvista esim. agikentällä. Jumia oli hieman myös Magdan sisä- ja takareisissä, mikä viittaa agilityn ja varsinkin hyppyjen suuntaan. Kovin jumissa Magda ei ollut, koska antoi hyvin venyttää ja hieroa, ja Mäkkis saatiin näin kertakäynnillä kuntoon.

Piipa näytti myös venytyksiä, joita kannattaa tehdä nimenomaan agilitytreenien jälkeen. Lisäksi hän neuvoi "ravistelemaan" koiraa juuri ennen radalle lähtöä, se aktivoi kehon ja antaa myös viimeisen lämmittelysilauksen.

Davekin käytiin läpi, eikä Davella tälläkään kertaa jumeja ollut - toisaalta Daven kanssa ei kyynärän (0/1) takia enää aikoihin olla agilityä harrastettukaan, joten koiraan myös kohdistuu vähemmän kuormitusta. Kyynärä on onneksi ollut oireeton, eikä Dave tälläkään kertaa aristanut sitä. Dave syö säännöllisesti Cartivetia, jonka lisäksi annan sille ja toki myös Magdalle erilaisia kasviöljyjä ja lohta nivelten voitelemiseksi.

Tämän hierontakerran valossa näyttää siltä, että mikäli mitään kummempaa ei ilmene, on sellainen noin kerran vuodessa tapahtuva hierojan tarkastuskäynti varmasti jatkossakin hyvä tahti.