Keskiviikon parkkistreenit

Tänään tulivat Piritta Pärssiseltä tilaamani tokovihkot, joissa olikin niin paljon kiinnostavaa asiaa, etten meinannut malttaa treenaamaan lähteä. Onneksi lähdin kuitenkin, monenlaista tuli taas mieleen, ehkäpä koiratkin jotain taas oppivat - ja oma fiilis ainakin oli treenin jälkeen parempi kuin ennen sitä.
Treenasimme Veeran ja Helmi-pehkon kanssa yhdellä harvoista kuivista alueista, teollisuusalueella sijaitsevan lounasruokalan parkkipaikalla. Mukana olivat molemmat koirani, Daven kanssa treenasin ensin.
Keskittymiseni Magdan alokasluokkaan alkaa selvästi näkyä Daven suoritusvarmuudessa. Toisaalta itsestäkin tuntuu tylsältä hinkata samoja asioita kahden koiran kanssa, joten tämän treeniangstin purkamiseksi ajattelin ottaa Daven kanssa jatkossa ihan muuta, noutoa ja ruutua, vaikka. Jospa taas molemmat innostuisimme yhdessä tekemisestä enemmän. Eipä sillä, hyvääkin tässä treenissä oli. Daven kanssa otin paikallamakuuta häiriten itse koiraa hassusti liikkumalla - hyppimällä, ottamalla juoksupyrähdyksiä, houkuttelemalla lelulla ja vinguttamallakin sitä. Kerran taisi alkupuolella nousta, mutta sen jälkeen pysyi hienosti. Minusta koiran osuus tässä on ihan tyylikäs..



Myös seuraaminen meni ihan ok Davelta, mikä sinänsä ei ollut ihme, sitä tehdään lähes joka lenkillä, tosin käännöksiä ei olla kunnolla hinkattu hyvään aikaan. Videolta myös huomasin oman täyskäännökseni olevan kummallinen u-kirjaimen mallinen mutka. Otimme myös Davelle yhteisen paikallamakuun Helmin kanssa, sekin ok. Treenin lopuksi otin kosketusalustatreeniä ihan vaan siksi, että se on Davesta tosi kivaa.
Davelle oli varsinaisen oman treenin ulkopuolelta hyvää harjoitusta seurata Helmin häirittyä paikallamakuuta Veeran heitellessä lelua, malttoi katsella hiljaa, vaikkei ollut minkään käskyn alla ja leikkimään olisi selvästi tehnyt mieli.



Magda odotti autossa vuoroaan ja oli revetä liitoksistaan, kun pääsi kentälle. Hiukan sitten ns. repesikin, kun kauempana autosta purkautui ryhmä iloisesti kalkattavia naisia: Magda käväisi tekemässä hullulla laukalla kunniakierroksen kahvilan edessä. Siinä jo kaikenlaista kävi mielessä, mutta samalla hullun vauhdilla likka tuli takaisinkin. Eli pitäisi tosiaan pitää sitä liinaa perässä treenin alussa vieraissa paikoissa, koska ei ollut eka kerta. En vain meinaa muistaa (uskoa?) tätä, kun hallilla ei yksinkertaisesti ikinä karkaile. Eli tästä lähin aina hihnaan ainakin alkupuoleksi treenejä vieraissa paikoissa; nytkin oli intoa ja halua treenata, mutta se odottelu ilmeisesti vain purkautui hallinnan hajoamisena. Näin sitä ei sitten jatkossa kuitenkaan pureta. Kylläpä sieppaa, että en osannut ennakoida tätä, koska taatusti oli Magdalle ihanan palkitseva kunniakierros!

Tässä myös näkee sen meidän suurimman haasteemme häiriöiden suhteen: Magdan uteliaisuuden tilanteissa, joissa ei muuta häiriötä juuri ole, ja sitten jostain kuuluu JOTAIN, joku saapuu ns. tyhjälle areenalle. Ja silloin pitäisi päästä katsomaan, että mitä tapahtuu. Sitten taas kun ympärillä tapahtuu paljon kaikenlaista (esim. kävelykatutreeneissä, hallissa), ei Magda ole yhtään sen oloinen, että olisi lähdössä jonnekin, ja keskittyminen on kerrassaan mainiota. Tässä mielessä olemme tulleet pitkän matkan, kuten treenikaverini muistutti. Magdan nuoruusvaiheessa kun tuntui, ettei se uteliaisuudeltaan ja vilkkaudeltaan pystynyt olemaan aloillaan hetkeäkään.

Magdan kanssa otimme koemuotoista seuraamista ilman välipalkkauksia, ihan ensimmäistä kertaa itse asiassa tällaista vähän pidempää kaaviota. Itselläni on käännöksissä hakemista, en yhtään osaa vielä ennakoida käännöksiä, kun teen niitä käskytettynä. Ohjattuna kävelyä voisin treenata ilman koiraakin, etten turhaan sotke sen pasmoja.


Palkkaus seuraamisessa on meillä ollut yksinomaan nameilla, koska on haettu sitä tokomaista tarkkuutta. Jossain kohtaa, kun perussetti on kunnossa, voisin kokeilla lelupalkkaa, mutta vielä ei minusta ole sen aika tässä liikkeessä. Esim. luoksetulo on toinen juttu.

Perusasentoja ja askelsiirtymiä, pientä paikkalla pyörimistä otimme myös, sivuaskeleessa Magda jo toisinaan siirtää pyllyn tyylikkäästi sivusuunnassa varsinaisesti nousematta ylös. Mainiota! Jäävät olivat edelleen hyvät, lätäköistä tosin hiukan harmia maahan menemisen suhteen (kyynärät meinaavat jäädä ilmaan).

Magdan tarkkuudessa oli treenin alkupuolella toivomisen varaa, liekö kiihtyneen alkutunnelman syytä? Magda kyllä toisaalta odotteli hienosti, tyynesti tolpassa, kun kävimme treenin välissä reilusti kauempana ottamassa treenikavereille liikkeitä koemuotoisena. Siihen perään paikallamakuu Magdalle, kivasti pysyi, lähinnä kehupalkka välillä.