Ajatuksia tokokokeesta - yleisönä

(Tämä kirjoitus on kuvitettu koirieni pentu- ja nuoruuskuvilla, niin se aika vain vierähtää. Daven ensimmäinen talvi.)
Olipas yllättävä viikonloppu! Moneen kertaan muuttuneet suunnitelmat johtivat siihen, että löysin itseni sunnuntaina lappalaiskoirien erikoisnäyttelyn kasvattajakehästä esittämässä ihastuttavaa, itselleni ihan vierasta Kelmiä eli Mikälie Alkuvoimaa.
Eipä sillä, Kelmi oli oikein kiva esitettävä ja todella mukavan oloinen koira. Hupaisaa on, että eräs jo useammassa koiratapahtumassa tapaamani koetoimitsija on aivan vakuuttunut siitä, että olen porokoiraihmisiä. Hän törmäsi minuun ensimmäistä kertaa jokunen viikko sitten, kun olin kuvaamassa Sepe-poron koetta, ja kyseli, että olenko minäkin niitä poroihmisiä, lappalaiskoirilla kun oli koe tulossa samaan halliin. Kiistin jyrkästi olevani, nahkaihmisiähän tässä ollaan. No, tapasimme sitten viime viikonloppuna sekä lappalaiskoirien tokokokeessa että erikoisnäyttelyssä, jossa istuin ihana Tikku-poro sylissäni ja päädyin kehäänkin asti porourosta esittämään - ja lipsautin olleeni viime kesänä myös katsomassa lappalaiskoirien luonnetestejä. Hupsista, tässähän alkaa uskottavuus nahkacollieihmisenä olla koetuksella, joten pitääpä koettaa taas päästä välillä esille omienkin koirien kanssa.

Oppia muiden virheistä ja onnistumisista
Lauantaina olin tosiaan seuraamassa Tsaun hallilla taas tokokoetta. Tällä kertaa tunsin oppivani vielä enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, enkä vähiten siksi, että näin nyt monta koirakkoa kokeessa toistamiseen.
Yksi ihan keskeinen huomio oli se, että todella hyväkin, teknisesti erittäin taitava koirakko voi päiväkohtaisesti joko työskennellä hyvin ja menestyä - tai sitten ei. Viime kerralla koko yleisön hurmannut ja osaamisellaan vakuuttanut ceskyterrieri omistajineen ei ollut tällä kertaa yhtä hyvässä vedossa. Ensimmäisellä kerralla oli uskomattoman riemastuttavaa nähdä tuon pienen koiran into, tarkkuus ja täsmällisyys - joka palkittiinkin ansaitusti huippuhyvin pistein (vain niukasti alle 200 p.)
Kokeiden välillä oli aikaa pari viikkoa, eikä ko. koiran (ja koirakon) osaaminen ole mihinkään sinä aikana kadonnut - nyt vain ei ollut heidän päivänsä. Omistaja kertoikin minulle päivien olevan tämän koiran kanssa kovin erilaisia: joskus terrieriä huvittaa, joskus ei.

(Magda tuli minulle kodinvaihtajana, tämä kuva on ensimmäiseltä yhteiseltä syksyltämme)
Sama huomio onnistumisten vaihtelevuudesta päti kyllä toisinkin päin, osa viime kerralla epäonnistuneista koirakoista onnistui tällä kertaa hienosti! Oikein mukavalta tuntui nähdä Magdan BH-kurssilta tutun belkkarin omistajineen onnistuvan tällä kertaa kerrassaan mainiosti.
Ajattelen asiaa niin, että kun oman koiran kanssa kaikki sujuu hyvin treeneissä ja keskittymistä löytyy hyvin vieraissakin paikoissa, on aika mennä kokeeseen tarkistamaan se oma taso. Silloin myös näkee sen, missä vielä on tekemistä. Ja vaikka osaamista olisikin, voi oma jännitys peilautua koiraan ja saada sen hämilleen, jolloin sitä parasta osaamista ei saada ns. ulos siinä tilanteessa. Nytkin oli nähtävissä koirien erilaisia rauhoittelevia eleitä rapsuttelusta nuuskimiseen.
Osin tuohon edeltävään rauhoittelukäyttäytymiseen liittyy toinen saamani oivallus: käytösmalli tilanteeseen, jossa kaikki ei mene putkeen. Katselin nuorta naista omalla vuorollaan kehässä dobberinsa kanssa. Koira puhkui intoa, mikä purkautui välillä pyrähdyksinä: koira lähti kehässä liikeiden välillä pariin otteeseen painelemaan tuhatta ja sataa, mutta tuli heti takaisin, kun omistaja sitä kutsui, ja homma jatkui hienosti eteenpäin. Koiran omistaja kertoi minulle kokeen jälkeen pitäneensä aiemmassa kokeessa koiraansa pannasta kiinni liikkeiden välillä ja tuomarin huomauttaneen tästä ("ei näytä kivalta"). Nyt hän siis piti koiran irti myös liikkeiden välillä, vaikka tiesi, että se saattaisikin näkyä välistä vallattomana käytöksenä.

(Kuvassa Dave leikkii kasvattajalle palautuneen Tikku-poron kanssa, sittemmin Tikku muutti siskoni perheeseen).
Omistajan käytös kehässä noissa koiran pyrähtelytilanteissa oli sellaista, johon yritän itsekin päästä, saada tuollaisen "mallin" itselleni selkärankaan (häneltä se näytti tulevan ihan luonnostaan). Omistaja naurahti, koko olemus ikään kuin viestitti, että "hupsu koira, kaikkea hassua se keksii", siis hyväntahtoista rentoutta, joka kuului myös äänessä, jolla hän kutsui koiransa takaisin. Koiralla oli intoa, eikä se lannistunut tippaakaan omistajan reaktiosta tai siirtynyt rauhoitteluvaihteelle, koska omistaja ei ahdistunut, suuttunut tms. Hän vain kutsui koiran rennosti takaisin ja homma jatkui. Koiran omistaja kertoi aikovansa työstää koiransa hallittavuutta treeneissä edelleen, ja hyvä niin. Koetilanteessa se ei alokasluokassa niin häirinnyt, koska koira teki kaikki liikkeet iloisesti ja hyvin, se vain ei olisi malttanut aina odottaa seuraavaa "ohjelmanumeroa".
Magdan en ole huomannut minua treeneissä juurikaan rauhoittelevan, sillä ei ole nuuskimisongelmaa tms., mutta voin kuvitella, että oma jännitykseni kokeessa voi heijastua Magdaan ja vaikeuttaa sen tekemistä. Tämän vuoksi yritän jo etukäteen miettiä, millaisessa tunnetilassa haluan kehässä olla ja miten yritän yllättäviin tilanteisiin ja asioihin suhtautua.
Yksi koetilanteessa huolta aiheuttava asia on kyllä paikallamakuu. Kuten viime kokeessakin, myös tässä kokeessa nähtiin alokasluokan koiran nousu ylös ja lähtö liikkeelle viereistä koiraa häiritsemään.(Kyseessä oli käsittääkseni sama liikkeellelähtijä kuin edellisellä kerralla). Onneksi tällä kertaa ei kuitenkaan tullut rähinää.
Yhtä kaikki, olen nyt päättänyt, että mikäli kokeessa sitten aikanaan epäröin jättää koiraani paikallamakuuseen vieruskaverien ko. liikettä edeltävän käytöksen (tai niiden aiemman koekäytöksen) vuoksi, en sitä myöskään sinne jätä. Mikä sitten on tällainen epäilyttävä tilanne? No, esimerkiksi koiran aikaisempi häiriköinti paikallamakuussa tai selvästi aggressiivinenn käytös kehän ulkopuolella. Niin tärkeä ei yksikään koe tule olemaan, että ottaisin riskin tilanteessa, joka ei lupaavalta vaikuta. Onneksi valtaosa koirista on pysynyt alokasluokassakin paikalla kauniisti - jopa tilanteissa, joissa joku on lähtenyt liikkeelle ja rivin toisessa päässä on syntynyt ihan rähinäkin.

Kokeeseen en tietysti edes mene, ennen kuin oman koiran paikallamakuu on mahdollisimman varma. Yksikään koira ei ole kone, joten satavarma siitä, miten koira kokeessa sitten käyttäytyy, ei kukaan voi olla. Toinen asia on, jos koira toistuvasti nousee ja menee häiritsemään muita - silloin kannattaisi minusta pitää pidempi tuumaus- ja treenaustauko ennen seuraavaa koetta sen selvittämiseksi, miksi koira kokeessa niin tekee (haluan uskoa, ettei kukaan tuo kokeeseen koiraa, joka ei pysy aloillaan treeneissäkään).
Magda ei ole ollut ikinä aggressiivinen muille koirille, mutta silti olisi kamalaa, jos se menisi vaikka leikkimielellä kisakaveria häiriköimään ja pilaamaan toisen koiran (koirakon) kokeen.