Virheiden tekemistä, etsimistä, korjaamista...

Kuvassa Dave maaliskuisessa metsässä.
Videoimme koirien tekemistä reilu viikko sitten. Se oli todella havainnollistavaa, koska en ollut ymmärtänyt tekeväni käsiavun esimerkiksi luoksetulossa! Käsiapu näkyy tässä Daven luoksetulovideossa. Sen perässä on viime viikonloppuna videoitu Magdan luoksetulo, jossa jo osasin kiinnittää asiaan huomiota - enkä huomaa siinä mielestäni mitään eleapuja anna. Magda tosin poseeraa matkalla kameraan!



Seuraamisessa meillä on Magdan kanssa paljon tekemistä. Yksi omaa keskittymistä vaativa asia on pitää oma katse eteenpäin suunnattuna, helposti se suuntautuu alaviistoon.
Piritta Pärssisen tokokirjan hyvän ohjeen mukaan ajatuksena on nyt jojoilla seuramisessa niin, että mennään osaamamme askelmäärän molemmin puolin, välillä alle, välillä yli (palkka välillä jo kahdesta askeleesta, välillä vasta kuudesta askeleesta, viidesta, kolmesta, seitsemästä jne.)
Sivulle tuloja olemme jatkuvasti ottaneet eri suunnista, mutta nyt on tarpeen ottaa enemmän myös seuraamisen käännöksiä. Vaikka luoksetulovideossa Magda näyttäisi tulevan sivulle ihan kauniisti, se aika usein muissa tilanteissa tekee sellaisen hypähdyksen tai voi jopa raapaista lahjettani itseään kääntäessään. Näihin kaikkiin pitäisi nyt enemmän kiinnittää huomiota.
Taitaa kuulua lajin luonteeseen, että juuri kun jokin asia tuntuu sujuvan, se hajoaa - ja sitten toisaalta jokin vaikealta tuntunut asia meneekin yhtäkkiä yllättävän hyvin. Magdalla tuntuu olevan tokoiluinto huipussaan, mikä näkyy treenien alussa sellaisena yliyrittämisenä, etten tiedä itkeä vaiko nauraa.
Hyvä tietysti, että on yritystä, mutta jonkinlainen rutiini pitäisi minun nyt luoda siihen alkuun, jolla saisin koiran mukavasti sellaiseen työskentelyvireeseen, että onnistumisia tulee. Tämäkin on yksi oppi; Magda toimii tässä suhteessa eri tavalla kuin Dave. Davelle ennen treenejä paras viritys on tavallisesti lepo ja tylsyys, näin sillä pitää hermo parhaiten ja se myös työskentelee halukkaimmin. Magdan kohdalla on syytä pohjalla olla jo jotain tekemistä ja ilmeisesti kisoja ajatellen ennen kehää olisi syytä myös tokoilla ne pahimmat sähläämiset pois.
Perjantain häiriötreeni ei mennyt oikein putkeen, koska tein siitä itse jälkikäteen ajateltuna liian vaativan: vieraassa paikassa pitäisi tässä vaiheessa vain opetella sitä vierasta paikkaa - palkata tiheästi jne., ei yrittää mitään osaamisemme rajoilla olevaa. No, oppia sekin, että ohjaaja oppii.
Lauantain treeneissä porokoira Sepen, Sarin, nahkacollie Veeran ja Katjan kanssa otimme Magdan kanssa luoksepäästävyyttä, seuraamisia ja jääviä. Ne menivät kaikki hyvin, sen sijaan heti alkuun ottamamme paikallamakuu meni kiville: Magda nousi (meni kyllä käskystä takaisin) mutta nousi uudelleen ja lähti liikenteeseen. Hittolainen! Täydet pisteet treenikavereiden koirille, jotka tästä huolimatta pysyivät maassa. Magda on pysynyt paikallaan niin hyvin, että minulle tämä sähellys tuli ihan puskasta. Laitan sen osin tuon treenaamisen alkamisen nostattaman fiiliksen piikkiin, Magda ei ole vielä valmis tekemään paikallamakuuta tuossa tunnelmassa, se on sitten minun ongelmani, miten saan sen keskittyneen virityksen pohjalle ennen treenin alkua.

Videoinnista on paitsi hyötyä virheiden etsimisessä myös iloa onnistumisten näkemisessä. Alla olevasta lyhyestä seuraamis-videosta lauantailta näin myös sen, miten ihastuttavan nopeasti Magda laskee pyllynsä pysähdyksissä. Hieman Magdan kontakti minuun käväisee välillä hakusessa, ehkäpä tuo koppurainen ja luminen maa saa sen vähän tarkistamaan välillä reittiä? Myös omassa koiranpuoleisessa kädessäni olisi toivomisen varaa, se kun ei Magdan kanssa tehdessäni juuri liiku.