Sivut

Lukijat

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Patikointia Hämeen keväässä

Ahkerien, tokotreenailun merkeissä vietettyjen viikonloppujen jälkeen päätimme vaihteeksi tehdä jotain ihan muuta: lähteä mökkeilemään ja patikoimaan pitkäksi viikonlopuksi. Sitä ennen, torstaina, avasimme Magdan kanssa vielä kesän canicross-kaudenkin. Vielä eivät ole tilaamani parempi vetovyö (haararemmien kera, nykyinen ei pysy paikallaan) sekä Magdan uudet valjaat tulleet, mutta vanhoillakin vermeillä sitä yhden lenkin vielä sinnittelimme. Magda veti hienosti suurimman osan matkasta, mutta hiukan neidin juoksuaika aiheutti ylimääräisiä pysähtelyjä. Pääosin kuitenkin mentiin ihan hyvällä vauhdilla ja meiningillä.
Perjantaina lähdimmekin sitten molempien koirien kanssa reissuun Hämeeseen. Viime kerralla patikoimme etupäässä Helvetinjärven maisemissa, tällä kertaa pisin retki tehtiin lauantaina Seitsemisen kansallispuistossa ja toinen, sunnuntain taival Riuttaskorven virkistysmetsässä.
Multiharjun tienoo on tullut tutuksi aikaisemmilla reissuilla, joten Seitsemisessä lähdimme tällä kertaa Koveron suuntaan jo opastuskeskukselta. Reitti kulki soiden, harjumaisemien ja vanhojen, humisevien kuusimetsien keskellä, ja sillä oli mukavasti maastovaihteluita ja nousujakin. Runsaslumisen talven jäljiltä puroja oli joka puolella ja vedet solisivat; lunta oli vain harvoissa varjoisissa paikoissa metsän siimeksessä.

Hienot maisemat ja upea retkeilyilma innostivat, joten teimme suunniteltua pidemmän lenkin palaamalla hieman vaihtoehtoista reittiä jonkin matkaa takaisinpäin ja kulkemalla Koveroon toista kautta. Kannatti! Mikä kummastuttavinta, ketään ei tullut vastaan - jollei sitten pitkospuulla levähtänyttä, hieman vielä aamukohmeista sammakkoa ja järvellä näkemäämme joutsenparia lasketa.
Sunnuntaina Riuttaskorven virkistysmetsässä kuljimme komealta, kallion päällä sijaitsevalta näkötornilta alkavaa reittiä Haukijärven ympäri. Aurinko paistoi, ihmisiä ei näkynyt missään, vain kevät solisi puroissa. Koirat olivat mukavan rentoja, viikonlopun touhut alkoivat jo painaa niidenkin tassuissa, olihan mökin pihamaallakin tullut telmittyä heti aamusta.
Suutarinkoskella tapasimme koko viikonlopun ainoat kanssaretkeilijät. Lähiseudulla mökkeilevän seurueen mies tiesi kertoa alueella liikkuvan yksinäisen suden, ja hän suosittelikin pitämään koirat hihnassa. Näin olimme tietysti tehneet muutenkin, mutta toki huolenpito lämmittää mieltä. Toivottavasti susikin löytää lajitovereita ja suuntaa liikkeensä pois mökkien suunnalta, pihoilla hiippailu kun ei ikävä kyllä tapaa tietää hyvää - sudellekaan.
Kas, pilviä voi bongailla näinkin!

Maisemat Riuttaskorven alueella olivat hienot ja järjestelyt retkeilijän näkökulmasta erinomaiset: hienoja grilli- ja keittopaikkoja kauniissa maisemissa, Suutarinkosken rannalla laavu yöpymistä varten ja järven rannalla myös vuokrattava sauna ja soutuvene.
Pitkospuut kattoivat polun soiset ja kosteat pätkät, lisäksi kallioille kiipesivät raput ja retkeilijää odotti kiivettyään vaivan palkaksi paitsi hienot maisemat myös mukava kahvittelupaikka pöytineen ja penkkeineen. Tänne on tultava toistekin, varsinkin kun vielä jäi näkemättä nimensä mukaista Pitkäjärveä seuraileva reitti Kuttulammelle.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Aurinkoisia treenejä ympäri kaupunkia

Kuva on Daven tanssitreenailuista maanantailta Ilpoisista.
Magdalla alkoivat nyt sitten juoksut, noin puoli vuotta näyttäisi olevan juoksuväli. Tämä tarkoittaa sitä, ettemme nyt sitten pariin kolmeen viikkoon pääse Lietoon toko- ja agitreeneihin. Tilalle on sitten sovittu omia treenejä, onneksi ystävien koirissa on niin narttuja kuin jopa juoksuisiin narttuihin treeniseurana tottuneita uroksia, joten ihan keskenämme ei tarvitse nytkään treenailla. Tälle viikolle lipsahti vähän vahingossa hieman liikaakin treeniä. Nyt onkin tekeillä pidemmän aikavälin treenisunnitelma, jossa mukaan on merkitty paitsi tavoitteet myös viikon lepopäivät.

Tiistaina menimme Ilpoisiin, jossa treeniseurana olivat samoin juoksunsa aloittanut Siiri-mitteli ja Helmi-pehko omistajineen. Ilma oli upea, aurinkoinen ja keväinen, mutta muuten häiriöitä oli paljon: mopopojat olivat ryhmittyneet kahta puolen kenttää, ja kesken treenimme joku ajoi jopa kentän läpikin. Pian kentälle tuli myös isä kahden lapsensa kanssa jalkapalloilemaan, ja heistäkin saimme varsin hyvän häiriön. Lisäksi oli ohikuljikoita koirineen ja lapsineen, polkupyöriä jne.
Daven kanssa otin koiratanssia ja hieman tokoakin, seuraamista ja paikalla makuuta lähinnä tokon osalta. Dave joutui odottamaan vuoroaan autossa, mutta oli tällä kertaa kaikin puolin mukavassa vireessä. Nyt sitä ei tuntunut häiritsevän yhtään mikään, ja puuhaaminen oli leppoisaa mutta motivoitunutta ja hyväntuulista.
Tanssiliikkeistä otimme Daven kanssa seuraamista molemmin puolin, jalkojen välistä pujottelua ja kasia, minua vasten tanssimista (takajaloilla), pyörähdyksiä ja jalkojen välissä seuraamista. Kun otin kuvia Helmin treenaamisesta, sai Dave odotella paikalla makuussa. Takana olleista mopopojista tuli mukavasti häiriötä, mutta hyvin Daviaani pysyi.
Magdan kanssa otettiin paikallamakuuta, perusasennossa maahan-istu-maahan-treeniä siten, että Veera ja Helmi tekivät samaa vuorotellen meidän kanssa. Kuuntelutreeniä koirille - vain oman ohjaajan käskyihin reagoiminen. Magdalla ainoa huti Veeran käskyihin taisi olla oho-sana, jolla molemmat merkkaamme väärät suoritukset. Magda oli tehnyt oikein, mutta Veeran oho-sanasta vaihtoi kerran asentoa.
Kokonaisuutena oikein hyvät, onnistuneet treenit!

Keskiviikkona otin kotona koirille yhden ylipitkän paikallamakuun, muuten vain ulkoilua ja vapaapäivä treeneistä.

Torstaina otin läheisen kentän toisella puolella olevalla parkkiksella häiriötreeniä - häiriönä kentälle tulena Auran Nuuskujen tokoryhmä. Magdan pää pyöri, kun kentällä tien toisella puolella oli koiria irti leikkimässä, kauempana koirapuistossa alkoi rähinä, lähelle ajoi auto, josta purkautui väkeä..Mutta pysyi kuin pysyikin, palkaksi superherkku (lihahyytelö).
Seuraaminen oli tällä kertaa aika karseaa, väljää. Otin ihan paria askelta ja palkkasin pienestäkin onnistumisesta.

Perjantaina suuntasimme Magdan kanssa treenaamaan Kupittaan puistoon Katjan ja Veera-nahkan kanssa. Paikka oli Magdalle ihan uusi, täällä ei ole oltu. Minulla oli vapaapäivä, joten saimme kivat päivätreenit. Paikallamakuuta, häiriönä kaikki puiston elämä ja meno lapsista eläimiin - mm. nainen meni lastenvaunuineen meidän ja makaavien koirien välistä. Pysyivät!
Yhden mokan tein, otin liian pitkää välimatkaa, ja Magda nousi istumaan. Pitäisi malttaa vieraissa paikoissa olla kokeilematta sellaista, mitä ei olla otettu tutuissakaan.
Magdan kanssa seuraaminen oli tänään erinomaisen hyvää, parasta Magdan tasoa - vaikka siis vieras ympäristö ja alustakin, asvaltilla ei ole juurikaan treenattu. En tiedä, onko sellaisella väliä, nurmikkoa nyt ainakin pitäisi treenata alustana, koska voi tuoksuineen olla houkuttelevampi. Otin pidemmän seuraamiskaavion ilman välipalkkoja, mukana kaikki kolme käännöstä.
Katja liikkuroi meille peräkkäin, koemuotoisina (ei välipalkkaa) luoksetulon ja liikkeestä maahan menon. Tosi hyvin menivät.
Otin itse nopeustreeninä jääviä nopealla palkalla, hallin ikkuna peilasi kivasti, siitä oli iso apu. Paikka oli muutenkin erinomaisen hyvä kaikkine häiriöineen - tänne tullaan toistekin.
Treenin lopuksi otin vielä toisen paikallamakuun, jossa hyvänä häiriönä Katja teetti Veeralle lähellä kaukokäskyjä. Otin tässä lyhyemmällä välimatkalla mutta 2 min., hyvin meni -> superpalkka!

Lauantaina oli sadepäivä, ja treenasimme omalla kentällä. Ei ollut Magdan päivä, jäätävä tihku teki koko olemuksen sellaiseksi, että ei ole kivaa. Toisaalta likka on kyllä edistynyt sikäli viime sadetreeneistä, että teki hyvin perusasennot ja myös liikkeestä maahanmenot, vaikka maa oli kostea. Eipä muuta kuin lisää treeniä huonoillakin keleillä jatkossa - myös siihen märällä alustalla ei-niin-kivaan paikallamakuuseen, sateessa kun Magdalla on siinä pysymisessä selvää alisuorittamista.

Magda seuraa Ilpoisten sunnuntai-treeneissä.


Sunnuntaina lähdimme Ilpoisiin treenaamaan Helmi-pehkon, Veera-nahkan, Nomi-mixin, Halla-nahkan sekä beussien Comete ja Reino kanssa. Tänään oli taas Magdan päivä, ilma oli tuulinen ja aurinkoinen ja Magda ihanan innokas. Seuraamisiin olin tyytyväinen, juoksukin onnistui kohtalaisesti, Magda edisti hieman mutta ei enää pomppinut vyötärönkorkuisia loikkia..Ihan alkuvaiheessahan me juoksemisen kanssa ollaan vielä.
Otin peräkkäin molemmat jäävät liikkeet koemuotoisina (ei välipalkkaa) mutta ilman käskytystä - molemmat nappiin.
Nyt opetin myös sivulla seisomasta istumisen, parilla toistolla (ensin käsiapu) pääsin siihen, että pelkällä käskyllä istui seisomasta. Hienoa!

Tässä luokkakuva sunnuntain treenien merletytöistä: Halla, Helmi ja Magda.

Luoksetulon paikalla istumisessa ihmettelin, mitä Magda inisee, mikäs sillä nyt on? No, huomasin, että Veera-nahka juoksenteli ja leikki pallolla, ja Veera on Magdasta ihan paras, olisi pitänyt päästä mukaan! Olin kyllä niin tyytyväinen, kun sitkeä sissini pysyi paikalla, vaikka mieli teki riehaantua mukaan menoon. Otin kaksi paikalla istumista ilman kutsua, kolmannesta kutsu sivulle ja laukatessa kohti juoksinkin nami kädessä karkuun - Magda sai kunnon saalistusleikin nameineen loppupalkaksi.

Maanantaina eli tänään oli muuten treenivapaa, mutta otin molemmille koirille pitkän paikallamakuun teollisuusalueen parkkiksella. Laitoin koirat varmuuden vuoksi kiinni, koska läheisellä tiellä ajetaan tosi kovaa. Välipalkkailin, mutta otin myös pidempää pätkää palkkaamatta. Kun ohi ajoi kaksi autoa, kävin heti niiden jälkeen palkkaamassa, kun pysyivät (Magdalle tämä erityisen haastavaa, Dave ei ollut menossa mihinkään). Olin myös osan ajasta selkä päin ja kävin tekemässä pienen kävelylenkin. Hienosti pysyivät.
Tiistaille on vielä sovittu kimppatreenit molemmille koirille. Loppuviikolla ohjelmassa on pidempi patikkareissu, runsaasti muutakin ulkoilua ja ainakin kolmen päivän tokoiluvapaa. Sitä suuremmalla innolla sitten taas tokoilemaan sen jälkeen!

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Treenikuulumiset

Tiistai 6.4. Lieto, halli, toko
* Magdan seuraamisessa uusi pieni ongelma. Magda laittaa heti seuraa-käskystä minunpuolimmaisen etujalkansa minun jalkojeni väliin. Tämä siis, jos en ehdi lähteä ns. alta pois. Ratkaisuvaihtoehtoja on ainakin pari: joko sanon käskyn samalla kun lähden (jolloin koiralle jää vähemmän aikaa reagoida) tai siirrän Magdan paikkaa sentin pari taaemmas. Nykyinen paikka on hyvä, mutta aivan pari senttiä taaempana on Magda edelleen hyvällä paikalla, eikä jalka ylety samalla tavalla sieltä. Siirsin namit liivin takataskuun kokeillakseni Magdan paikan hivuttamista ihan aavistuksen taaksemmas. Muutenhan tuosta ei ongelmaa olisi, mutta kun meinaan astua neiti näppärän varpaille!
* Juttelimme Johannan kanssa Magdan lelupalkkauksesta (kokeiluun, kun tekniikka seuraamisessa varmaa). Siihen teen pohjatyönä palloleikkiä kotona.
* Estehyppyä, yksi kokonainen liike (autettu perusasento lopussa, koska ei osaa sivulta seisomasta taloudellista perusasentoa vaan ns. siirtyy siihen), useita osia. Intoa piisaa, ja jää hyvin seisomaan esteen taakse.
Vielä hiottava omaa siirtymistä vierelle ja siitä perusasentoa (käyttöön istu-käsky seisomasta kuten myös istu käsky paikallamakuusta -> sivu-käskystä nousee kokonaan ylös ja asettuu ns. uudelleen). Nyt ei varastanut esteelle, kun kunnolla käskytin perusasentoon. Osan otinkin ihan vaan lennosta hyppyinä ja suoraan heittopalkka esteen taakse, estemotivaatio on rakennettu onnistuneeesti enkä sitä aio kadottaa.
* Paikallamakuu lopuksi ryhmässä, useita rivissä, reilusti pidempääkin välimatkaa hallin toisesta päästä, hyvin meni, häiriönä mm. ulkoa jo seuraavan ryhmän ääniä.

La 10.4. kotona
* Seuraamisen käännöksiä vasemmalle ja oikealle, täyskäännöstä (hyvin alkaa olla jyvällä ja itselläkin alkavat jalat toimia), pyörimistä. Ensimmäistä kertaa kokeilin seuraamisen peruuttamista taaksepäin, ei mitään apuja ja hep, sehän peruuttaa! Hip hei, hauskuutta. Tästä koirastahan löytyi pakki vakiona.

Su 11.4. aamu
Omalla kentällä, toko.
Voi ihanuutta, oma tokokenttämme tuossa talon takana on nyt paitsi sula myös ainakin puoliksi kuiva! Tätä on odotettu.
* Magda keskittyi hyvin, paikkamotivaatiota selvästi jäljellä. Olin odottanut, että olisi väijynyt enemmän autoja ja ehkä koirapuistoa ja ohikulkijoitakin, koska tässä juuri meille vaikea häiriöympäristö: vähän liikettä ja kaukana, herättää uteliaisuuden, kun ei näe. Paljon häiriötä ja lähellä on meille parempi (tutumpi, rutiinia siitä). Pidin varmuudeksi pitkässä liinassa, otin paikallamakuuseen pidempää välimatkaa. Pysyi hyvin, ei nousuja.
* Samoin seuraamista, täykkäreitä. Väljyyttä havaittavissa, siihen huomiota. Matkaa ei pidennetä ennenkuin tämä asia taas mallillaan.
Jäävien erottelua, hyvin kuunteli & teki.

Su 11.4. ilta agissa
Kivat treenit, vaihteeksi eri kouluttaja. Kiitosta Magdan irtoamisesta kouluttajalta ja siskoltani siitä, että alan itse löytää askelkuviot ja liike on rullaavampaa - samaa mietin itsekin. Kiva huomata, että tässäkin lajissa edistyy, vaikkei agiin nyt sen enempää tänä keväänä panosteta. No, pariin starttiluokkaan ilmoitin meidät kesälle epävirallisiin, että sen verran kuitenkin..

Ma 12.4. iltapäivä, toko
Tokoilin ensin Daven kanssa, perusasentoja, seuraamista, eteentuloa. Lisäksi hiukan tanssiliikkeitä.
Magdan kanssa sama setti kuin sunnuntaina aamulla, kiitettävästi pysyi paikallamakuussa, vaikka kaikkea jännää tapahtui ympärillä ja pohjalla oli pitkä tylsä kotonaolo työpäiväni aikana.
* Kävin viikonloppuna läpi alokasluokan puuttuvia osiamme, ja maasta istumaan nouseminen oli yksi, sitä tahkosimme nyt. Olen ottanut ylös käsiavulla, sivu-käskystä kun on noussut tekemään kokonaan uuden asennon. Määkky oppi aika pian nousemaan istu-käskyllä maasta ylös ilman apuja, mutta jos toistin käskyn, menikin välillä maahan. Otin siis erottelutreeniä tähän, toistelin vaihtelevasti (maahan-maahan-istu-maahan-istu-istu-istu jne.) istu- ja maahan-käskyä, ja palkkasin kun teki oikein (eli vahtoi asentoa tai piti asennon, jossa jo oli). Kivaa, nopeatempoista treeniä!
* Perusasennoissa kellotaulua ja sivuaskelia. Lopuksi luoksetulo, ensin palkkasin paikalla istumisesta, sitten kutsuin seuraavasta toistosta. Laukalla tuli ja suora perusasento. Kiitos ja kumarrus!

Iltalukemisena Pärssisen tokovihkot, kyllä niistäkin vaan vielä uutta ajateltavaa löytyy, aivan mainiota "tavaraa" ovat.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Eksynyt löysi kotiin

Kuvassa Magda Kansanpuiston rannalla, jossa me ihmiset nautimme kesän ensimmäiset jäätelöt aamuisen jännitysnäytelmän jälkeen.
Lähdimme lauantaina heti aamupäivästä koirien kanssa Ruissaloon kunnon lenkille. Emmepä arvanneet, millaisia vaiheita olisi vastassa!
Menimme tavalliseen tapaan tutulle polulle heti sillan jälkeen, ja kävelimme polkua pitkin kohti isoa, remontissa olevaa pitsihuvilaa. Huvilalla ei näkynyt liikettä, mutta aivan talon kohdalla huomasin lasisen erkkerin alla seisovan ison koiran. Ensireaktioni oli säikähdys, Davehan ei vieraista uroksista pidä, eikä kytkettynä ollessaan välttämättä nartuistakaan. Enkä toki tiennyt, oliko näkemäni koira sillä tavalla sosiaalinen sekään. Arvelin ensin koiran olevan kytketty, olihan se niin lähellä yleistä kävelypolkua - tai jos ei olisi, olisi omistaja varmasti ihan lähellä, ja tulisi pian hätiin. Pian kuitenkin huomasin koiran tekevän eleen tulla lähemmäs ja näin, että irtihän se oli. Samperi, ajattelin, tein torjuvan käsimerkin koiralle ja huusin sille kiellon. Koira pysähtyi heti ja juoksikin sitten talon taakse.

Huokaisimme helpotuksesta ja jatkoimme luontopolkua eteenpäin. Ajattelin vain helpottuneena, että onneksi ei tullut mitään kahakkaa koirien välillä.
Hyvin pian, heti metsään päästyämme, alkoi tuntua, että jotain outoa tässä nyt on. Miksi koira oli lopulta niin epävarma omalla pihallaan? Miksi se oli irti, vaikka ketään ei ollut missään? Oliko pihassa autoa, ei tainnut olla.. Jätin Daven ja Magdan ystävälleni, ja lähdin kuitenkin pihaan katsomaan. Jos koira sittenkin olisi karannut jostain. Ystäväni kiipesi korkealle kalliolle koirien kanssa ja minä lähdin takaisin pihaan. Hiukan kyllä arvelutti, entä jos koira päättäisikin puolustaa pihaa, kun marssisin sinne?
Näin koiran pihan lähellä, mutta se lähti heti karkuun, kun näki minut. Nyt alkoi vahvistua ajatus, että karkurihan tämä varmaan on. Harmitti jo, että olin mennyt häätämään sen kertaalleen - millä minä sen nyt enää kiinni saisin? Soitin hätäkeskukseen, josta sain kuulla, että poliisi tulisi hakemaan koiran, jos saisin sen kiinni, jos en, kannattaisi soittaa eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyserille.

Sain Heidin kiinni saman tien,ja hän kyseli tuntomerkkejä koirasta. En osannut sanoa, oliko koiralla näkemäni panta ketjumallia vai ei, mutta panta sillä tosiaan oli. Kyllä, koira saattoi oikein hyvin olla saksanpaimenen ja ajokoiran risteytys, pää oli hyvinkin ajokoiramainen, koiran väri tumman ruskea, päässä valkoista. Heidi kertoi, että kuvausta vastaava koira oli karannut viikko sitten Kuralasta, aivan toiselta puolen kaupunkia, ja että siitä oli tehty aiempikin havainto saman huvilan luota. Koiran isäntä oli käynyt koiraa esiin houkutellakseen paikalla grillaamassa ja jättänyt koiralle sen lempimakkaraa ja kaulahuivinsa. Heidi lupasi ilmoittaa eteenpäin, että koiraa kannattaisi tulla hetimiten hakemaan, kun se taas oli näyttäytynyt.
Menin odotellessa hakemaan ystävältäni kameran, koska ajattelin ainakin napata kuvan koirasta, jos se ei antautuisi kiinni. Näin omistajat saisivat varmuuden, onko kyseessä juuri heidän koiransa. Pian koiran emäntä soittikin koiran isännän olevan tulossa kovaa kyytiä paikalle, ja pyysi meitä odottelemaan. Odotellessamme huomasin koiran lähteneen seuraamaan jälkiämme pitkin polkua, mutta se lähti heti pakoon, kun sai meihin näköyhteyden. Selvästi siis ihmiset (tai vielä enemmän: mukanamme olevat koirat?) kiinnostivat sitä. Koira suhtautui hyvin varovasti, joten yritin vain olla vain mahdollisimman vaarattoman oloinen, jotten säikäyttäisi sitä pois.

Pian koiran isäntä kurvasikin paikalle autolla. Samalla, kun kerroin hänelle näköhavainnoista, huudahti ystäväni koiran olevan nyt takanamme olevan pellon takana. Se oli hädin tuskin näköetäisyydellä, mutta selvästi juoksi siellä metsän rajassa. Koiran omistaja hyppäsi saman tien autosta, ja vislasi sekä kutsui koiraa.
Ja millaisen luoksetulon näimmekään! Koira juoksi täyttä laukkaa suoraan omistajansa syliin. Ei ollut epäilystä siitä, ettei koira olisi omaansa tunnistanut.
Kyllä siinä tuli kyynel yhden jos toisen silmään. Oli erittäin helppoa ajatella, miltä tuntuisi, jos oma koira olisi ollut kadoksissa, ja sen saisi kuin saisikin viikon piinan jälkeen takaisin. Koiran omistaja kertoi valvoneensa viimeiset viisi yötä, grillanneensa sekä koiran katoamispaikalla että tämän huvilan luona, jossa siitä oli näköhavaintoja. Koiralle jätetyt ruuat ja omistajalta tuoksuva kaulahuivi olivat onneksi saaneet sen jäämään talon liepeille, josta se näin lopulta löydettiin.
Tässä vielä kuva iloisesta jälleennäkemisestä. Pian tämän jälkeen auton kyytiin hyppäsi varmasti erittäin helpottunut ja väsynyt mutta onnellinen koira - omistajasta puhumattakaan!

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Koiratanssin SM-kisatunnelmaa

Kuva koiratanssin SM-kisoista lauantailta 3.4.2010, kuvassa kerrassaan loistavat, kisassa hopeaa ottaneet Leena Inkilä ja snautserinsa Rita (Mihan Syysriite).
Viime viikkoina olemme treenanneet Magdan ja Davenkin kanssa niin ahkerasti tokoa, että saaristoleirimme jälkeen pidimme ensin kunnon lepopäivän, perjantain aamupäivän tokoilujen jälkeen treenasimme Magdan kanssa vasta sunnuntai-iltana ja silloinkin agilityä.
Koska koirillani oli lauantaina lepopäivä, lähdin itse katsomaan koiratanssin SM-kisoja kotihallillemme Lietoon. Kokonaisuutena taso oli minusta varsin vaihteleva. Tätä varmaan selitti osin sekin, ettei tämän Suomessa nuoren lajin SM-kisoihin ollut esikarsintaa. Osa koirakoista oli harrastanut lajia vasta suhteellisen vähän aikaa, osa koirista taas oli jo hyvinkin iäkkäitä, kuten jo 13,5 vuotias shelttiherra Oiva (Kis-Min Bandleader).
Jokainen koirakko kuulutettiin vuorollaan kehään pienen esittelyn kera, ja naureskelimme treenikaverini Hannen kanssa, ettei kovin hyvää luvannut se, miten kyynelehdimme jo siinä vaiheessa, kun ensimmäisenä esiintynyt Oiva esiteltiin. Paljon muitakin tunteita hallissa toki koettiin, oivaltavat esitykset ja koirien into saivat usein hymyn yleisön huulille.
Omasta treeniryhmästämme kisaan osallistui valtavan kaunis sekarotuinen Gaia omistajansa Joannan kanssa. Alla olevassa kuvassa parin herkän esityksen päättänyt hauska loppuliike.
Jokaisella koirakolla oli hyvät hetkensä, ja yleisö eli mukana antaen kaikille työrauhan ja toisaalta nauraen, liikuttuen ja kannustaen. Mieleeni jäi monta koirakkoa, joiden "uraa" on kiinnostava seurata jatkossakin. Kärkikolmikko teki kyllä vakuuttavaa työtä, ohjelmat olivat monipuolisia, tunteita herättäviä ja teknisesti haastavia. Ensimmäisen linkin takaa löytyy kolmanneksi tulleiden Tiina Paavolan ja kultainennoutaja Annin (Greenhill's Zesty) esitys, joka hurmasi paitsi koiran pohjattomalla innokkuudella ja osaavuudella myös ohjaajan hyvällä liikkumisella. Tiina ja Anni
Tiina kertoikin kisan jälkeen poikansa opettaneen häntä räppäämään, ja nauroi pojalla olleen siinä kova homma. Koirakon mukana kisatunnelmaa aistimassa oli myös 15-vuotias kultainennoutaja, joka kuulemma toimii heidän valmentajanaan.
Kisassa toiseksi sijoittuivat jo edellä mainitut Leena ja snautserinsa Rita ohjelmalla, joka oli paitsi kaunis myös teknisesti vaativa. Rita työskenteli niin hyvässä vireessä ja innokkaasti, että voisin veikata sille olleen vaikeimpia muutamat hitaammat suvantokohdat. Oheisesta linkistä voit katsoa heidän esityksensä. Leena ja Rita
Suomen mestaruuden veivät aika odotetustikin Sini ja Sonic (Mutkis Onnensoturi), Suomen kansainvälisestikin menestynein koiratanssipari. Hyvältä näytti, teknisesti vaikeita liikkeitä ja Sonichan on ihan uskomaton tuossa innossa ja varmuudessa. Ihana temperamentti! Kukka oli suussa estämässä haukkumista, mistä jotkut tuomarit anoivat kritiikkiä. Sinin ja Sonicin video löytyy täältä: Sini ja Sonic


Kahdet agitreenit ja kontaktikoulu
Sunnuntaina Magda pääsi taas hommiin. Agitreeneissä radalla oli tällä kertaa vain hyppyjä ja putkea. Rata oli nopea, ja selvästi Magdasta hauska. Muutenkin neidillä oli kova meno päällä, lämmittelylenkiltä kiskoi hallille ja hallilla yksittäisesteillä oli kovin oma-aloitteinen hyppimään mm. rengasta jo ennen käskyä. Lisäksi otimme ns. rämäytystreeniä keinulla (koira istuu keinulaudan vieressä ja painaa itse keinun käpälällä maahan aiheuttaen rämähdyksen) ja lämmitteltyksi myös hiukan koiratanssiliikkeitä, pujottelua jalkojeni välistä lähinnä.
Magda saa kyllä väkisinkin hymyn huulille vähän flunssaisemmaltakin ohjaajalta (itse en ollut ihan vastaavassa vireessä, niistelyä vähän väliä). Magdalle kun jäi päälle se pujottelun into niin, että kun sitten kutsuin sivulle perusasentoon, Magda sujahti päättäväisesti jalkojeni väliin, jäi istumaan sinne ja killitti tiukasti silmiin! Voi elämän kevät, voin vain kuvitella, mitä tämä likka aikanaan tokokokeessa keksii..
Ihan hirvittävästi tykkään Magdassa tuosta kokeilevuudesta, ja olen sitä kyllä parhaani mukaan ruokkinut. En toru vääristä vaihtoehdoista, jätän ne vain huomiotta ja palkitsen oikeat, ja ylipäänsä yritän kouluttaa mahdollisimman paljon asioita operantisti, koiran oma-aloitteisuutta ja hoksaamista tukien.

Maanantaille olimme varanneet hallin tunniksi Magdan ja Tikku-poron treenejä varten ihan itsellemme. Ohjelmassamme oli lähinnä pujottelua sekä putkeen lähettämistä erilaisista vaikeista kulmista. Tuntimme jälkeen osallistuimme vielä kontaktikouluun, jossa saimme lisää ohjeita kontaktialustan kanssa työskentelyyn. Nythän Magda sinne jo reippaasti hakeutuu ja hyppää läppäisemään vaikka alusta olisi kädessäni. Koitetaan siis työstää edelleen myös kotona tätä asiaa, vaikka toko on meillä nyt pääasiassa työn alla.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Tokoleiri saaristossa

(Luokkakuvassa Sepe, Tikku, Magda ja Dave: Leirillä myös ulkoiltiin keväisessä metsässä.) Lähdimme koirien kanssa saaristoon parin päivän pienelle tokoleirille treenailemaan porojen ja omistajansa kanssa. Torstaina, melkein heti asetuttuamme tokoleirimme kyläpaikkaan taloksi, otin Magdan kanssa pihalla kolme liikettä koemuotoisina. Tosin palkkasin ensimmäisestä perusasennosta ja viimeisestä liikkeestä, hypystä. Joka tapauksessa siis kolmen liikkeen setti, mukana pieni seuraaminen, luoksetulo ja estehyppy. Luoksetulossa perusasento oli vino, muuten meni ihan jees.
Otimme Magdan kanssa pitkästä aikaa myös ruutua, ja ihan operantisti, palkka kun itse hakeutuu ruutuun, tämän osaa jo hyvin. Ei voinut kuin nauraa sitä tarkkuutta, jolla itseään asetteli (harjoitusvaiheessa ruutumme ollut tavallista pienempi), varsinaista taskuparkkeerausta, kun huomasi olevansa liian edessä.

Dave ja Sepe tekivät perjantaina hyvän paikallamakuun kaikenlaisesta häiriköinnistä (pallon heittelyä, yli kävelyä, juoksupyrähdyksiä ja lelulla houkuttelua) huolimatta.

Linkki videoon

Tyttöjen eli Tikun ja Magdan paikallamakuussa otimme vuorotellen piiloon menemistä ja myös muuta kuljeskelua, osan ajasta olin selkä päin. Hyvin meni, naapurin koirakin antoi häiriötä haukkumalla, mutta eivät nousseet.
Viime treeneistä viisastuneena harjoittelin omia käännöksiä ilman koiraa, ja toki koirankin kanssa. Magda teki elämänsä ensimmäisen täyskäännöksen, eikä yhtään hullummin. Oma liikkumiseni näyttää (taas) lievästi sanottuna oudolta (epävarmaa hiippailua, mietin kamalasti ja silti teen tuon ihmeellisellä ennakoimattomalla nykäyksellä). Sitäkin parempi suoritus koiralta!
Nyt kun oli treenikaveri kommentoimassa ja vielä aidattu pihakin treenpaikkana, kokeilin sitä pallolla palkkaamista Magdalle. Joskus olen sitä luoksetulosta tehnytkin (vapautan ja heitän pallon taakseni, kun koira on tulossa), mutta seuraamisesta Magdalle en. Davea olen palkinnut ihan lelun revittelyllä, mutta itse asiassa pallokin tuntui saavan siihen mukavasti vauhtia.
Torstaina otin sitten pallopalkalla Magdan kanssa juuri luoksetulon ja hyppyä, perjantaina sitten seuraamistakin. Ihana juttu, toimi hyvin! Vire nousi, ja kuten arvelin, tarkkuus oli ensin hakusessa, mutta ei pahasti. Loistojuttu, työstämme seuraamisen tekniikkaa edelleen ja palkkaan pallolla toisinaan muista jutuista, seuraamiseenkin se aikanaan liitetään.
Daven kanssa palattiin pitkän ajan jälkeen tekemään ruutua ja noudon alkeita, koska haluan nyt tehdä tämän setämiehen kanssa ihan jotain muuta, saada kivaa vaihtelua molemmille. Kapulan kanssa muutaman yrityksen jälkeen parhaalta vaihtoehdolta vaikutti se, että kapula on minulla kädessä, josta Dave sen ottaa suuhun. Nyt haki kapulan kädestä omatoimisesti reilusti suuhun, josta heti palkkasin, eikä sen pidempää vielä edes yritetty. Vielä Dave ei siis edes pitele itse, vaan vain avaa reilusti suun ja kapula käy siellä.
Daven osalta leirin tärkeitä juttuja olivat myös ihan arkiset asiat, kuten naapurisuhteet. Kolmella tonttinaapurilla oli kaikilla koira vuorollaan pihalla, mutta vaikka Dave jonkin kerran kävi aidan takana isottelemassa, se tuli kutsusta takaisin eikä sitten enää edes lähtenyt tsekkaamaan, vaikka naapurin koira pihalta "huutelikin".

Magdan kanssa otin myös ns. ohjattua loikoilua, eli lepäilyä hommien välissä. Olen tehnyt sitä ihan niin, että kutsun luokse ja ohjaan lepoasentoon (ei mitään käskyä), rauhoittelen siihen. Tämä onnistuu esim. hallitreeneissä hyvin niin, että menen itse viereen kyykkyyn. Usein Magda on ollut siinä yhteydessä kiinni, mutta nyt meni mukavasti näin irtikin, katselimme treenikaverien hommia ja Magda odotteli rauhassa omaa vuoroaan.