Treenikuulumiset

Tiistai 6.4. Lieto, halli, toko
* Magdan seuraamisessa uusi pieni ongelma. Magda laittaa heti seuraa-käskystä minunpuolimmaisen etujalkansa minun jalkojeni väliin. Tämä siis, jos en ehdi lähteä ns. alta pois. Ratkaisuvaihtoehtoja on ainakin pari: joko sanon käskyn samalla kun lähden (jolloin koiralle jää vähemmän aikaa reagoida) tai siirrän Magdan paikkaa sentin pari taaemmas. Nykyinen paikka on hyvä, mutta aivan pari senttiä taaempana on Magda edelleen hyvällä paikalla, eikä jalka ylety samalla tavalla sieltä. Siirsin namit liivin takataskuun kokeillakseni Magdan paikan hivuttamista ihan aavistuksen taaksemmas. Muutenhan tuosta ei ongelmaa olisi, mutta kun meinaan astua neiti näppärän varpaille!
* Juttelimme Johannan kanssa Magdan lelupalkkauksesta (kokeiluun, kun tekniikka seuraamisessa varmaa). Siihen teen pohjatyönä palloleikkiä kotona.
* Estehyppyä, yksi kokonainen liike (autettu perusasento lopussa, koska ei osaa sivulta seisomasta taloudellista perusasentoa vaan ns. siirtyy siihen), useita osia. Intoa piisaa, ja jää hyvin seisomaan esteen taakse.
Vielä hiottava omaa siirtymistä vierelle ja siitä perusasentoa (käyttöön istu-käsky seisomasta kuten myös istu käsky paikallamakuusta -> sivu-käskystä nousee kokonaan ylös ja asettuu ns. uudelleen). Nyt ei varastanut esteelle, kun kunnolla käskytin perusasentoon. Osan otinkin ihan vaan lennosta hyppyinä ja suoraan heittopalkka esteen taakse, estemotivaatio on rakennettu onnistuneeesti enkä sitä aio kadottaa.
* Paikallamakuu lopuksi ryhmässä, useita rivissä, reilusti pidempääkin välimatkaa hallin toisesta päästä, hyvin meni, häiriönä mm. ulkoa jo seuraavan ryhmän ääniä.

La 10.4. kotona
* Seuraamisen käännöksiä vasemmalle ja oikealle, täyskäännöstä (hyvin alkaa olla jyvällä ja itselläkin alkavat jalat toimia), pyörimistä. Ensimmäistä kertaa kokeilin seuraamisen peruuttamista taaksepäin, ei mitään apuja ja hep, sehän peruuttaa! Hip hei, hauskuutta. Tästä koirastahan löytyi pakki vakiona.

Su 11.4. aamu
Omalla kentällä, toko.
Voi ihanuutta, oma tokokenttämme tuossa talon takana on nyt paitsi sula myös ainakin puoliksi kuiva! Tätä on odotettu.
* Magda keskittyi hyvin, paikkamotivaatiota selvästi jäljellä. Olin odottanut, että olisi väijynyt enemmän autoja ja ehkä koirapuistoa ja ohikulkijoitakin, koska tässä juuri meille vaikea häiriöympäristö: vähän liikettä ja kaukana, herättää uteliaisuuden, kun ei näe. Paljon häiriötä ja lähellä on meille parempi (tutumpi, rutiinia siitä). Pidin varmuudeksi pitkässä liinassa, otin paikallamakuuseen pidempää välimatkaa. Pysyi hyvin, ei nousuja.
* Samoin seuraamista, täykkäreitä. Väljyyttä havaittavissa, siihen huomiota. Matkaa ei pidennetä ennenkuin tämä asia taas mallillaan.
Jäävien erottelua, hyvin kuunteli & teki.

Su 11.4. ilta agissa
Kivat treenit, vaihteeksi eri kouluttaja. Kiitosta Magdan irtoamisesta kouluttajalta ja siskoltani siitä, että alan itse löytää askelkuviot ja liike on rullaavampaa - samaa mietin itsekin. Kiva huomata, että tässäkin lajissa edistyy, vaikkei agiin nyt sen enempää tänä keväänä panosteta. No, pariin starttiluokkaan ilmoitin meidät kesälle epävirallisiin, että sen verran kuitenkin..

Ma 12.4. iltapäivä, toko
Tokoilin ensin Daven kanssa, perusasentoja, seuraamista, eteentuloa. Lisäksi hiukan tanssiliikkeitä.
Magdan kanssa sama setti kuin sunnuntaina aamulla, kiitettävästi pysyi paikallamakuussa, vaikka kaikkea jännää tapahtui ympärillä ja pohjalla oli pitkä tylsä kotonaolo työpäiväni aikana.
* Kävin viikonloppuna läpi alokasluokan puuttuvia osiamme, ja maasta istumaan nouseminen oli yksi, sitä tahkosimme nyt. Olen ottanut ylös käsiavulla, sivu-käskystä kun on noussut tekemään kokonaan uuden asennon. Määkky oppi aika pian nousemaan istu-käskyllä maasta ylös ilman apuja, mutta jos toistin käskyn, menikin välillä maahan. Otin siis erottelutreeniä tähän, toistelin vaihtelevasti (maahan-maahan-istu-maahan-istu-istu-istu jne.) istu- ja maahan-käskyä, ja palkkasin kun teki oikein (eli vahtoi asentoa tai piti asennon, jossa jo oli). Kivaa, nopeatempoista treeniä!
* Perusasennoissa kellotaulua ja sivuaskelia. Lopuksi luoksetulo, ensin palkkasin paikalla istumisesta, sitten kutsuin seuraavasta toistosta. Laukalla tuli ja suora perusasento. Kiitos ja kumarrus!

Iltalukemisena Pärssisen tokovihkot, kyllä niistäkin vaan vielä uutta ajateltavaa löytyy, aivan mainiota "tavaraa" ovat.

Häiriöitä, häiriöitä, häiriöitä

Ihan koko viikko ei ole mennyt treenatessa, siivottukin on, ja kirjahyllyn raivaamiseen koirat osallistuivat erityisen aktiivisesti.
Treenien osalta tämän viikon teemaksi näyttää hiukan huomaamattakin tulleen häiriöiden alla treenaaminen. Ihan "tavallistakin" treeniä tarvitsemme vielä moniin asioihin, mutta kaiken tekemisen vieminen uusiin ympäristöihin ja treenien onnistuminen vieraissa paikoissa erilaisten häiriöiden alla tuntuvat aivan keskeiseltä tulevaisuudessa siintävää tokokoetta ajatellen.

Maanantai
Linnakiinteistön piha
* Paikallamakuuta kävelylenkillä, lyhyt parin minuutin juttu, lisäksi muutama perusasento.
Vaikeaa oli, todella! Isoin haaste oli, kun mukana ollut Dave lähti pihasta ystäväni kanssa - Magda jäi kurkkimaan, minne he menivät. Magda oli kuin jousi, mutta saatiin kuin saatiinkin jokseenkin onnistunut (tiheästi palkattu ja varsin lyhyt) paikallamakuu.
*Manhattan-ruokakaupan parkkipaikka
Vaikeaa oli täälläkin, koska ystäväni meni kauppaan ja Magda jäi taas kyttäilemään perään, että minne hän meni ja koska tulee. Alku oli tosi hankala, mutta päästiin parin minuutin kuluttua vauhtiin: perusasentoja, lyhyitä seuraamispätkiä ja jopa paikalla makuutakin (treenin loppupuolella) saatiin otettua. Ehdottoman hyvä häiriö tämä, kun jäämme odottamaan kaveria. Näitä lisää!


Tiistai
Johannan vetämät treenit Liedossa
*Kuten hallilla yleensä aina, Magdan into korkealla. Seuraamista, käännöksiä -> paranivat, kun nostin oman katseeni ylemmäs, jolloin Magdan helpompi lukea suuntia.
Loppuun paikallamakuurivi, jossa Magda innokkaan, iloisen kääpiöpinserin ja rauhallisen hovawartin välissä. Magdan vire oli minun silmääni optimaalinen: likka oli keskittynyt ja asento pysyi ryhdikkäänä, mutta ei ollut lähdössä mihinkään.
Magdalle näyttää - toisin kuin Davelle - toimivan tässä tiivis katsekontakti minuun, pysyi keskittyneenä eikä pää kääntyillyt tai pyrkinyt nuuskimaan. Tosi tyytyväinen olin tähän!

Keskiviikko
Kotona
Otin molempien koirien kanssa ylipitkän paikalla makuun, jätin ne vierekkäin olohuoneeseen siksi aikaa kun siivosin kylpyhuonetta. Tiskaamiseen kun ovat tässä liikkeessä häiriönä jo tottuneet, menin "piiloon" välillä eri huoneeseen.

Ulkona Daven kanssa tokoilua ja ihana, ihana Davetsu myös ohitti omalla kadulla toisilleen rähistelleet urokset pitäytyen katsekontaktissa minuun. Setämies on keksinsä ansainnnut!

Torstai
Piipa Takala kävi hieromassa Magdan; sunnuntain agitreeneissä Magda pudotteli rimoja, joten halusin tsekata tilanteen saman tien. Pientä jumia oli toisen puolen reidessä, lähti auki kertahieronnalla.
Molemmat koirani ovat kyllä ihan pöhköinä Piipaan, Magda pyöri hierontamatolla selällään jo ennen kuin mitään oli tapahtunut, potki ilmaa ja touhusi, kävi välillä Piipan sylissä ja taas matolle odottamaan.
Yritän nyt todella muistaa sen takajalkojen venyttelyn agitreenien jälkeen, siitä olisi hyvä saada rutiini.

Perjantai
Keskustassa, Yliopistonkadulla
Kävimme tekemässä Katjan ja Veeran seurassa hiukan vajaan puolen tunnin häiriötreenit kävelykadulla. Magda oli saman tien työvireessä ja teki hienosti, kohta kadusta oli sama kuin lauantaina, joten ehkä siksikin heti hahmotti asian. Seuraamista, käännöksiä, perusasentoja, paikallamakuuta. Perussettiä, mutta hyvä saada lisää tottumusta siihen, että treenataan muuallakin kuin hallissa, kotikentällä tai kotona.

Magdan treenit kruunasi uusi tuttavuus, kun nahkamallisen trikkiuroksen aikaan omistanut ohikulkija kävi rapsuttelemassa Magdaa ja juttelemassa. Magda oli oitis pusuttelutuulella!

BH-kokeen hengessä jätin Magdan myös odottamaan kytkettynä, menin itse kadun toiselle puolelle tavarataloon (treenikaveri oli vähän matkan päässä vahtimassa, ettei kukaan mennyt häiritsemään Magdaa). Magda odotteli kuulemma aivan hiljaa, ja teinkin perään toisen harjoituksen, kävelin eri suuntaan, kulman taakse piiloon. Hiljaa odotteli edelleen, ohikulkijoita vain katseli.

Hyvää kontaktitreeniä olivat myös tilanteet, joissa ihmisryhmä kulki molemmin puolin meistä ja muita koiria lenkkeili ohi.
Olin tähän kävelykatutreeniin kokonaisuutena erittäin tyytyväinen, vire oli Magdalla hyvä ja silti "jälki" siistiä, ja kun vielä itse ymmärsin tällä kertaa olla jatkamatta liian pitkään - great!

Treenin jälkeen kävimme vielä Hansa-korttelissa kävelyllä. Kumpikaan koirista ei hämmentynyt peilikirkkaista lattioista, ritilöistä, rappusista, kuulutuksista tai muustakaan. Kävelyn lopuksi otimme vielä pienen paikallamakuun ravintola Foijan edessä, hyvin meni tämäkin.

Olen entistä vakuuttuneempi, että avainsana on RUTIINI, sitä vain lisää, niin kyllä tästä hyvä (tai ainakin jotain..) tulee.
Lauantaina menen katsomaan tokokoetta, eikä isompia ole tarkoitus treenata ennen sunnuntaita ja agitreenejä.

Hupsista! Viikon isoin uutinen meinasi unohtua. Treenikaverimme Katja ja Veera (Mustan Riiviön Helmi) nappasivat viime sunnuntain tokokokeesta viimeisen puuttuvan ykköstuloksen ja samalla TK3 koulutustunnuksen! Uskomattoman hieno juttu!
Eikä tämä ole edes kovin tavallista rodunkaan tasolla, esimerkiksi viime vuonna ei nahkojen varsin lukuisista koekäynneistä huolimatta yhtään TK3-tulosta Koiranetin mukaan tullut. Naureskelinkin, että mehän voimme ehkäpä korkata luokkamme yhdessä - he erikoisvoittajan ja me alokasluokan.. Paitsi että Katja ja Veera ovat mitä luultavimmin valmiita koitokseen ennen meitä. Onnea vielä, olette te taitavia molemmat!

Kiireisen viikon kuulumisia

Aivan aluksi tunnelmia tämän lauantain tokoiluista. Alun perin tarkoitus oli ottaa Magdan kanssa hallintatreeniä neidin suurimpien houkutusten - autojen, Katjan ja Veera-nahkan (sekä pitkän liinan) kanssa. Tähän suunnitellut treenipaikat olivat kuitenkin niin jäisiä, että tyydyimme ottamaan vain yhden paikalla makuun. Läheisellä tiellä huristeli autoja, ja Magdan keho jännittyi niistä selvästi - jahtaaminen tuntuisi olevan kovasti pinnassa. Rentoutui kuitenkin takaisin maahan käskystä, ja alkoi katsella toiseen suuntaan tieltä kuin itseään hillitäkseen - ja sitten näkökenttään tulikin lintunen, ja Magdan pää pyöri kaunista kahdeksikkoa lintua katsellessa. Pysyi kuitenkin maassa, mainiota!
Liukkaisiin ja vetisiin kenttiin suivaantuneina lähdimme keskustaan, lauantairuuhkaan Yliopistonkadulle. Tämä oli loistoidea, koska lämmitetyllä kadulla saimme hyvää häiriötreeniä, mutta meidän ei tarvinnut liukastella. Otin Magdan kanssa sivulletuloja, paikalla makuuta ja seuraamista. Käännöksiin olin tosi tyytyväinen! Myös seuraamispätkien pituus tuntuu kasvaneen kuin huomaamatta. Tietysti myös hiukan leikimme ja hassuttelimme yhdessä.
Magdan vire ei ollut yhtä korkea kuin hallilla, mutta teki toisaalta sitäkin tarkemmin heti alusta, eikä keskittyminen herpaantunut uteliaista ihmisistä tai ohi kulkevista koirista. Magdalle selvästi yleinen hulina sopii paremmin kuin hiljaisuus, jonka jokin pieni risahdus rikkoo.
Treenikaverimme Katja ja Veera treenasivat hulinassa mm. kaukokäskyjä.

Koiraharrastus taisi saada myös hieman myönteistä pr:ää, sen verran innostuneelta yleisön vastaanotto vaikutti. Kuulin ohikulkijoilta kannustavia kommentteja siitä, miten taitavia koiramme heistä olivat, jotkut pysähtyivät yleisöksi katselemaankin. Veera-koiran kontaktia ei edes omistajan pieni juttutuokio haitannut.

Otimme treenin lopuksi vielä paikalla makuun. Näin vilkkaalla paikalla se on tietysti hiukan jännittävää, koska kanssaihmisissä on aikamoinen paimentaminen. Ja tämä kaikella ystävyydellä - eiväthän ihmiset voi tietää, mitä me puuhaamme ja miten häiritsevää se voi olla, jos vaikkapa maassa makaavaa koiraa pyritään silittelemään. Jäimmekin ihan lähelle, että tarvittaessa ehtisimme puuttumaan ihmisten lähestymisyrityksiin, ja pian meillä olikin selän takana yleisöä katsomassa. Hyvää häiriötä kyllä, koska he katselivat aivan hiljaa. Sen sijaan hihnassa aivan liki tuotu, räksyttävä pieni terrieri alkoi olla jo siinä rajoilla, Veera pysyi maassa hienosti, hyvin tyynenä, mutta Magda oli pienistä eleistä ja kehon jännittymisestä päätellen vähällä lähteä tekemään tuttavuutta. Ei kuitenkaan noussut, ja saikin siitä hyvästä minulta avokätisen palkkauksen ja runsaat kehut.

Koira oppii - oppiiko omistaja?
Olen viime aikoina miettinyt, mitä me oikein "teemme", kun koulutamme koiraa vaikka nyt tokon alokasluokkaan. Mikä on koiran osuus, siis se, että sille opetetaan liikkeitä, häiriöiden sietämistä, hallittavuutta jne., ja mikä taas minun osuuteni? Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että minulla on paljon opittavaa, ja juuri minun osuuteni myötä tämä homma joko nousee siivilleen - tai sitten ei.
Näin siis etenkin, kun treenikaverina on koira, joka lähtökohtaisesti on aktiivinen, helposti motivoitavissa ja pitää tekemisestä. Mitä opittavaa minulla sitten on? Yksi keskeinen asia ovat tietysti ihan koirankoulutuksne perusteet: palkkaaminen, motivointi, sen ratkaiseminen, miten eri liikkeet haluan opettaa, miten jaksotan treenaamisen ja levon, millaisia ovat yksittäisen harjoitukset jne.
Mietittäviä asioita on paljon, eikä vähäisin kysymys ole se, miten hyvin pystyn oppimaan treeneistämme ja reflektoimaan omaa tekemistäni. Miksi jokin asia ei onnistunut? Miten kannattaisi yrittää ensi kerralla? Mikä vaikutti koiran suoritukseen, entä omaani?

Niin mukavaa ja palkitsevaa kun koiran kanssa tekeminen onkin, on myös oma motivaatio asia, jota on syytä vaalia. Huomaan, että omat tuntemukseni vaihtelevat, ja toisinaan pienikin epäkannustavaksi kokemani kommentti saattaa viedä omaa intoani alamaihin. Tämän tunnistaminen on tärkeätä, koska en yksinkertaisesti halua antaa muiden vaikuttaa tällä tavalla siihen iloon, jota minä voin näissä harrastuksissa kokea. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi apua ja vinkkejä sekä huomioita siitä, millaisia virheitä esimerkiksi joissain liikkeissä teen. Rakentava palaute on aivan toinen asia kuin se, että koira tai sen ohjaaja "tuomitaan" tavalla, joka ei viittaa senhetkiseen tekemiseen vaan siihen, mitä ohjaaja tai koira ns. "on".
Vastaavasti kullan arvoista on se palaute, joka paitsi ohjaa eteenpäin myös kannustaa, huomioi hyvän ja onnistumiset. Ehkäpä tällaista palautetta voisi sanoa motivoivan sellainen pohjavire, että "sinä ja koirasi olette hyviä, teissä on ainesta ja te osaatte jo paljon ja opitte koko ajan lisää, nyt vain enemmän treeniä tähän asiaan". Toivon, että itsekin osaisin antaa juuri tällaista, kannustavaa palautetta.

Treenien tilkkutäkki
Viikon muu treenianti koostui pienistä rippusista: sunnuntain agilitytreeneissä teemana oli sylikäännös, joka tuli kotiläksyksikin. Maanantaina otin taas molemmille ylipitkän paikalla makuun kotona ja tokoilin Daven kanssa tyhjässä koirapuistossa.
Tiistain hallitokossa Liedossa otimme alkuun seuraamisia, Magdan vire oli korkea, mutta varsin hyvin pystyi silti tekemään, alussa oli pientä epäpuhtautta, mutta korjasi hyvin. Käännöstreenin tulokset näkyvät, mainiota! Luoksepäästävyys meni edelleen täydellisen hyvin, istuu katsekontaktissa eikä nouse, vaikka enemmänkin silitellään ja hampaita tutkitaan. Jäävät ovat retuperällä, seuraamistreeni on ollut niihin varsinaista vastamyrkkyä, mutta en ole huolissani, koska Magda jo kertaalleen osasi ne todella hyvin. Keskitytään nyt seuraamiseen ja verestetään noita "muistoja" vaikka viikon kuluttua.
Viikon suunnitelmiin kuului myös näyttelytreeni, koska Magdan piti osallistua Tampereen kansainväliseen koiranäyttelyyn. Viikon työmatkat ja muut kiireet kuitenkin veivät mehut niin, että päätin jättää näyttelyn väliin - varsinkin, kun olisimme joutuneet lähtemään reissuun jo puoli kuudelta ja odottelemaan omaa vuoroamme 4-5 tuntia reissukavereiden aamulle osuneen kehän vuoksi. Onneksi näyttelyistä taas tulee, tämä oli hyvä ratkaisu.

Perjantain koiratanssissa ryhmässämme oli tällä kertaa kaksi urosta Daven lisäksi, mikä alkuun hiukan jännitti - miten hyvin rauha säilyisi Daven puolelta, kun nämä urokset olivat Davelle uusia tuttavuuksia? Hallin pihalla muutama painokas "sana" puolin ja toisin kuuluikin, mutta Daven aiemmasta kiihkeydestä on kyllä vahvin terä pois. Liekö sitten kastraation seurausta, mutta vaikka Dave jonkin kerran ärähtäisi, se tuntuu myös tyyntyvän eri tavalla, nopeammin kuin ennen, ja myös uskoo kieltoa ja ottaa itse kontaktia. Tämän huomasi myös työreissuni aikana Davea ulkoiluttanut ystäväni; Dave tarjosi hänelle kontaktia ohitustilanteissa, mikä oli ollut ihan uusi juttu! Siinä hän sitten kehui ja silitteli, kun ei ollut herkkujakaan sattunut mukaan.
Tanssitunti meni sitten oikein hyvin, kun urokset asettuivat eri puolille hallia. Ryhmässä oli myös kolme narttua, eli kuuden porukassa tehtiin ja häiriötä saatiin, mutta ei kuitenkaan liikaa.
Palasimme tunnilla viime viikon aiheeseen, takana pysymiseen ja takana seuraamiseen. Davelle tämä liike oli helppo, koska käsiapu tässä on niin samanlainen kuin palveluskoiratottiksen eteen tulossa; molemmat käteni ovat keskilinjalla. Peilin kautta näin, miten Dave seurasi mukana ja istui aina, kun pysähdyin. Kouluttajallemme Johannalle nauroinkin, että Davelle taitaa olla ihan sama tässä liikkeessä, onko edessäni vai takanani, samaksi liikkeeksi selvästi mieltää.
Päivän varsinaisena teemana olivat pyörähdykset eri suuntiin ja eri tavalla (koiran itsensä ympäri, omistajan ympäri jne.) Hienolta näytti esimerkiksi yhden kisaavan ryhmäläisemme pyörähdys, jossa hän ja koira pyörähtävät yhtä aikaa, usean metrin päässä toisistaan ja eri suuntiin. Magda on perheemme varsinainen pyörähdysvastaava, Davelle liike on uudempi. Sen kanssa otin alkuun ihan paikalla pyörimistä eri suuntiin. Tässä hyvä vinkki oli käyttää eri kättä ohjaamaan eri suuntiin menevät pyörähdykset, näin koira tietää heti, kumpaan suuntaan sen on tarkoitus pyöriä. Dave pääsi hyvin jyvälle pyörimisestä, ja pystyin jo samalla tunnilla vähentämään käsiapua niin, että osoitin vain suuntaa. Välillä toki piti palata isompaan apuun, mutta käsiavun häivyttäminen tästä ei tunnu kovinkaan vaikealta. Koiratanssissa tulee tietysti myös pohtia sitä, miten saada omista liikkeistä joko hyvin huomaamattomia tai sitten tanssillisia. Pyörähdysten ohjaamisessa se onneksi ei ole ongelma.

Virheiden tekemistä, etsimistä, korjaamista...

Kuvassa Dave maaliskuisessa metsässä.
Videoimme koirien tekemistä reilu viikko sitten. Se oli todella havainnollistavaa, koska en ollut ymmärtänyt tekeväni käsiavun esimerkiksi luoksetulossa! Käsiapu näkyy tässä Daven luoksetulovideossa. Sen perässä on viime viikonloppuna videoitu Magdan luoksetulo, jossa jo osasin kiinnittää asiaan huomiota - enkä huomaa siinä mielestäni mitään eleapuja anna. Magda tosin poseeraa matkalla kameraan!



Seuraamisessa meillä on Magdan kanssa paljon tekemistä. Yksi omaa keskittymistä vaativa asia on pitää oma katse eteenpäin suunnattuna, helposti se suuntautuu alaviistoon.
Piritta Pärssisen tokokirjan hyvän ohjeen mukaan ajatuksena on nyt jojoilla seuramisessa niin, että mennään osaamamme askelmäärän molemmin puolin, välillä alle, välillä yli (palkka välillä jo kahdesta askeleesta, välillä vasta kuudesta askeleesta, viidesta, kolmesta, seitsemästä jne.)
Sivulle tuloja olemme jatkuvasti ottaneet eri suunnista, mutta nyt on tarpeen ottaa enemmän myös seuraamisen käännöksiä. Vaikka luoksetulovideossa Magda näyttäisi tulevan sivulle ihan kauniisti, se aika usein muissa tilanteissa tekee sellaisen hypähdyksen tai voi jopa raapaista lahjettani itseään kääntäessään. Näihin kaikkiin pitäisi nyt enemmän kiinnittää huomiota.
Taitaa kuulua lajin luonteeseen, että juuri kun jokin asia tuntuu sujuvan, se hajoaa - ja sitten toisaalta jokin vaikealta tuntunut asia meneekin yhtäkkiä yllättävän hyvin. Magdalla tuntuu olevan tokoiluinto huipussaan, mikä näkyy treenien alussa sellaisena yliyrittämisenä, etten tiedä itkeä vaiko nauraa.
Hyvä tietysti, että on yritystä, mutta jonkinlainen rutiini pitäisi minun nyt luoda siihen alkuun, jolla saisin koiran mukavasti sellaiseen työskentelyvireeseen, että onnistumisia tulee. Tämäkin on yksi oppi; Magda toimii tässä suhteessa eri tavalla kuin Dave. Davelle ennen treenejä paras viritys on tavallisesti lepo ja tylsyys, näin sillä pitää hermo parhaiten ja se myös työskentelee halukkaimmin. Magdan kohdalla on syytä pohjalla olla jo jotain tekemistä ja ilmeisesti kisoja ajatellen ennen kehää olisi syytä myös tokoilla ne pahimmat sähläämiset pois.
Perjantain häiriötreeni ei mennyt oikein putkeen, koska tein siitä itse jälkikäteen ajateltuna liian vaativan: vieraassa paikassa pitäisi tässä vaiheessa vain opetella sitä vierasta paikkaa - palkata tiheästi jne., ei yrittää mitään osaamisemme rajoilla olevaa. No, oppia sekin, että ohjaaja oppii.
Lauantain treeneissä porokoira Sepen, Sarin, nahkacollie Veeran ja Katjan kanssa otimme Magdan kanssa luoksepäästävyyttä, seuraamisia ja jääviä. Ne menivät kaikki hyvin, sen sijaan heti alkuun ottamamme paikallamakuu meni kiville: Magda nousi (meni kyllä käskystä takaisin) mutta nousi uudelleen ja lähti liikenteeseen. Hittolainen! Täydet pisteet treenikavereiden koirille, jotka tästä huolimatta pysyivät maassa. Magda on pysynyt paikallaan niin hyvin, että minulle tämä sähellys tuli ihan puskasta. Laitan sen osin tuon treenaamisen alkamisen nostattaman fiiliksen piikkiin, Magda ei ole vielä valmis tekemään paikallamakuuta tuossa tunnelmassa, se on sitten minun ongelmani, miten saan sen keskittyneen virityksen pohjalle ennen treenin alkua.

Videoinnista on paitsi hyötyä virheiden etsimisessä myös iloa onnistumisten näkemisessä. Alla olevasta lyhyestä seuraamis-videosta lauantailta näin myös sen, miten ihastuttavan nopeasti Magda laskee pyllynsä pysähdyksissä. Hieman Magdan kontakti minuun käväisee välillä hakusessa, ehkäpä tuo koppurainen ja luminen maa saa sen vähän tarkistamaan välillä reittiä? Myös omassa koiranpuoleisessa kädessäni olisi toivomisen varaa, se kun ei Magdan kanssa tehdessäni juuri liiku.

Lauantain tokoporukka koossa taas

Meillä oli jossain vaiheessa ihan rutiinina treenata aina lauantaisin porukassa, jossa on omien koirieni lisäksi ollut siskoni porokoirineen ja muita ystäviä koirineen. Nyt parikin treenikaveria kaipasi häiriötreeniä vieraassa paikassa, joten herättelimme taas lauantaitreeniperinnettä.
Kokoonnuimme suhteellisen rauhallisessa paikassa tehdashallin viereisellä parkkipaikalla, jossa olemme kesälläkin muutamaan kertaan käyneet. Suurena plussana oli, että paikka oli autoista tyhjä ja aurattu.
Daven kanssa otin ihan perustokojuttuja, olemme taas palanneet työstämään tauon jälkeen alokasluokan asioita. Seuraaminen on mukavalla mallilla, samoin Daven ehdoton suosikkiliike luoksetulo, joka sujuu puhtaasti kun kutsun suoraan sivulle, BH-versiossa kutsun luokse-käskyllä istumaan eteen ja siihen Dave tarvitsee vielä käsiavun. Vähäisempi treenaaminen näkyy nyt selvästi jäävissä liikkeissä, joista Dave ei tahdo erottaa istumista, maahan menoa ja seisomista yhtäkkiä ollenkaan toisistaan. Palaamme siis ihan alkuun, ja otamme vain yhtä noista jäävistä liikkeistä nyt jonkin aikaa muistin virkistämiseksi.
Paikalla makuu menee tosi hienosti tuttujen kanssa - ja vieraiden kanssa en vaan uskalla kokeilla. Harmillista, mutta vasta sitten kun koen, että Dave on paremmin hanskassa muissakin tilanteissa, aion yrittää lisätä haastetta. Kiirettä ei edelleenkään ole tässäkään suhteessa. Mukava oli kyllä huomata, että piiloon menoni ei vaikuttanut Daven tyyneyteen paikalla makuussa, eikä sekään, että samassa rivissä oli hieman ääntelyä ja liikkumistakin. Dave pysyi lauantain treenissä maassa tosi hienosti!

Magda oli joutunut odottamaan autossa vuoroaan ja katsellut treenaamistamme ja olikin sitten enemmän kuin valmis hommiin. En voinut kuin nauraa sen ensimmäisille perusasennoille, hillitöntä yliyrittämistä ja muutama parahduskin koirasta pääsi, niin tohkeissaan se oli. Pian Magda kuitenkin kokosi itsensä, ja treeni sujui uudessa paikassa tosi hyvin. Ihan selvää edistystä syksyisiin lauantaitreeneihin oli se, että pitkää liinaa ei enää tarvittu, vaikka ihan parhaita kavereita oli kentällä. Tämä on jännä juttu, sillä hallitreeneissä Magda ei ole yhtään ollut menossa muiden luo, ja olen sitä pitänyt irti jo hyvän aikaa niin agissa kuin tokossa ja nyt aloittamillamme tanssitunneillakin. Sen sijaan ulkokenttä parhaiden ystävien kanssa on ollut vaikeampi juttu.
Seuraaminen on alkanut pikku hiljaa sujua, tosin on aika päiväkohtaista vielä. Koska intoa ja yritystä ei koiralta puutu, olen varma, että tämä loksahtaa (näillä meidänkin ei-niin-runsailla tokon treenimäärillä) vielä kohdalleen.

Jäävissä liikkeissä Magda on uskomaton kärppä, nopea ja tarkka. Hyvin harvoin tarjoaa väärää vaihtoehtoa. Ainoana pulmana oli näin hangella treenatessa maahan menon puhtaus, pikkuisen oli pylly jäädä ylös. Tämä sai minut katsomaan taaksepäin, mikä taas ei ole oman kehonkielen kannalta hyvä juttu. Otettiin sitten loppuosa ko. harkasta niin, että kuljettiin Magdan kanssa treenikaveria kohti, hän näytti minulle käsimerkillä, milloin Magda meni maahan puhtaasti, ja heittopalkkasin taaksepäin.

Päivän päätteeksi Magda pääsi leikkimään ihan parhaan tyttökaverinsa Veeran kanssa. Davekin riehaantui kovasti, vaikka ei oikein tahtonut aina mahtua mukaan tyttöjen juttuihin. Juoksipa sitten muutamat ihan omat hepulit ympäri lumista peltoa.
En tiedä, onko se rotuun liittyvä asia, ihan vaan koirien luonteiden yhteensopivuutta vai mitä, mutta Magda on todella erityisen tykästynyt Veeraan. Niinpa Katja ja Veera ovatkin meille myös erityisen hyvät treenikaverit siksikin, että Magda joutuu todella pidättelemään itseään, ettei kirmaisi suoraan luokse, kun tämä kaksikko tulee treenikentälle. Lauantain treenien ehdoton huippuhetki olikin, kun Magda oli paikalla makuussa ja Katja ja Veera kulkivat parin metrin päästä ohi ja Magda pysyi paikallaan ja kontaktissa minuun. Tämän taidonnäytteen jälkeen olikin kiva palkita Määkky Veeran kanssa telmimisellä.


Viikonlopun tokoilut jatkuivat sunnuntaina, kun käytiin Daven ja siskoni porokoiran kanssa ottamassa sellainen vartin treeni kuntosalimme lastausalueella: seuraamista, jääviä ja paikalla makuuta. Nyt Dave nousi, mikä oli oikeastaan hyväkin. Näin nyt, miten se reagoi ohi kulkevaan koirakkoon (verkkoaita välissä). Olin piilossa, ja näin Daven nousevan istumaan. Komensin maahan, mutta ei mennyt. Menin luo, käskin maahan ja sinne jäi. Toistamiseen nousi, kun takaamme tuli joitain tyttöjä ihmettelemään treeniämme. Silloin meni maahan kuitenkin, kun kaukaa käskin, ja pysyi. Otin vielä muutamia toistona lyhyellä palkkausvälillä ja tauon jälkeen vielä yhden, jossa menin piiloon. Dave pysyi hyvin ja oli laittanut lonkka-asentoonkin, eli vaikutti mukavan rennolta.
Lonkka-asentoon siirtyminen nyt ei ole mikään ideaali juttu sinänsä, mutta minulle se kertoo, että koirani on ajatellut olla siinä paikallaan ihan jonkin aikaa, eikä ole lähdössä minnekään. Näin vieraassa paikassa ja muutaman liikkumisen jälkeen otin sen hyvänä merkkinä ja olin ihan tyytyväinen. Ylös nouseminen tarjosi mahdollisuuden puuttua virheeseen tyynesti ja edellyttää tekemään sitä mitä oli tarkoitus.

Kun Dave oli saanut vielä päivän telmimiset hoidettua tutussa seurassa koirapuistossa, lähdimme Magdan kanssa agitreeneihin Lietoon. Juoksimme ihan kunnon lenkin mukavassa säässä. Oma kuntoni tuntuu ainakin hieman kohentuneen tämän säännöllisen koiran kanssa juoksemisen myötä. Treeneistä on kyllä sanottava, että ehkä parhaat ikinä. Nyt vaan yksinkertaisesti sujui: muistin radan tavallista paremmin, Magda osasi juttuja, joita en ollut ajatellut sen osaavan niin radalla kuin yksittäisesteillä - oli vaan sellainen tekemisen meininki meillä molemmilla, että ihan huippuhyvä fiilis jäi!