Patikointia Hämeen keväässä

Ahkerien, tokotreenailun merkeissä vietettyjen viikonloppujen jälkeen päätimme vaihteeksi tehdä jotain ihan muuta: lähteä mökkeilemään ja patikoimaan pitkäksi viikonlopuksi. Sitä ennen, torstaina, avasimme Magdan kanssa vielä kesän canicross-kaudenkin. Vielä eivät ole tilaamani parempi vetovyö (haararemmien kera, nykyinen ei pysy paikallaan) sekä Magdan uudet valjaat tulleet, mutta vanhoillakin vermeillä sitä yhden lenkin vielä sinnittelimme. Magda veti hienosti suurimman osan matkasta, mutta hiukan neidin juoksuaika aiheutti ylimääräisiä pysähtelyjä. Pääosin kuitenkin mentiin ihan hyvällä vauhdilla ja meiningillä.
Perjantaina lähdimmekin sitten molempien koirien kanssa reissuun Hämeeseen. Viime kerralla patikoimme etupäässä Helvetinjärven maisemissa, tällä kertaa pisin retki tehtiin lauantaina Seitsemisen kansallispuistossa ja toinen, sunnuntain taival Riuttaskorven virkistysmetsässä.
Multiharjun tienoo on tullut tutuksi aikaisemmilla reissuilla, joten Seitsemisessä lähdimme tällä kertaa Koveron suuntaan jo opastuskeskukselta. Reitti kulki soiden, harjumaisemien ja vanhojen, humisevien kuusimetsien keskellä, ja sillä oli mukavasti maastovaihteluita ja nousujakin. Runsaslumisen talven jäljiltä puroja oli joka puolella ja vedet solisivat; lunta oli vain harvoissa varjoisissa paikoissa metsän siimeksessä.

Hienot maisemat ja upea retkeilyilma innostivat, joten teimme suunniteltua pidemmän lenkin palaamalla hieman vaihtoehtoista reittiä jonkin matkaa takaisinpäin ja kulkemalla Koveroon toista kautta. Kannatti! Mikä kummastuttavinta, ketään ei tullut vastaan - jollei sitten pitkospuulla levähtänyttä, hieman vielä aamukohmeista sammakkoa ja järvellä näkemäämme joutsenparia lasketa.
Sunnuntaina Riuttaskorven virkistysmetsässä kuljimme komealta, kallion päällä sijaitsevalta näkötornilta alkavaa reittiä Haukijärven ympäri. Aurinko paistoi, ihmisiä ei näkynyt missään, vain kevät solisi puroissa. Koirat olivat mukavan rentoja, viikonlopun touhut alkoivat jo painaa niidenkin tassuissa, olihan mökin pihamaallakin tullut telmittyä heti aamusta.
Suutarinkoskella tapasimme koko viikonlopun ainoat kanssaretkeilijät. Lähiseudulla mökkeilevän seurueen mies tiesi kertoa alueella liikkuvan yksinäisen suden, ja hän suosittelikin pitämään koirat hihnassa. Näin olimme tietysti tehneet muutenkin, mutta toki huolenpito lämmittää mieltä. Toivottavasti susikin löytää lajitovereita ja suuntaa liikkeensä pois mökkien suunnalta, pihoilla hiippailu kun ei ikävä kyllä tapaa tietää hyvää - sudellekaan.
Kas, pilviä voi bongailla näinkin!

Maisemat Riuttaskorven alueella olivat hienot ja järjestelyt retkeilijän näkökulmasta erinomaiset: hienoja grilli- ja keittopaikkoja kauniissa maisemissa, Suutarinkosken rannalla laavu yöpymistä varten ja järven rannalla myös vuokrattava sauna ja soutuvene.
Pitkospuut kattoivat polun soiset ja kosteat pätkät, lisäksi kallioille kiipesivät raput ja retkeilijää odotti kiivettyään vaivan palkaksi paitsi hienot maisemat myös mukava kahvittelupaikka pöytineen ja penkkeineen. Tänne on tultava toistekin, varsinkin kun vielä jäi näkemättä nimensä mukaista Pitkäjärveä seuraileva reitti Kuttulammelle.