Toinen kerta toden sanoi

Paikka: Lattomeren koulu, Pori
Säätila: aurinkoinen.
Alokasluokka alkoi klo 9.00.
Tuomari: Juha Kurtti
Liikkeenohjaaja:Tuija Kokko (?)

Magdan ja Marin tulos:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8
(vinkui ensimmäisen minuutin aikana, loppuajan hiljaa)
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 8,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 6
(Kaksi käskyä, jäi hitaasti?)
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 10

Yht. 176 pistettä.

Liikkeet oli tehty, saamistamme pisteistä ei ollut tietoa. Odottelimme sivummalla loppujen koirien suoritusten ajan pienessä jännityksessä - josko se ykkönen nyt napsahtaisi kohdalle...
Kun liikkeenohjaaja sitten julkisti tulokset, repesi riemu: "Lopuille tulikin sitten ykköstulos - -". Tanssahdellen menimme hakemaan kilpailukirjamme, ja läsnäolijoita tuntui naurattavan Magdan pyörähtely ja hyppiminen - iloni tarttui Magdaankin. Kokonaisuutena kokeessa oli mukava tunnelma, ja hienolta tuntui sekin, että ihmisiä kävi kokeen jälkeen kehumassa Magdan tokoilua ja kyselemässä koirasta muutenkin. Tänään nähtiin paljon hienoja suorituksia, ja oli tietysti mukava päästä myös jututtamaan näiden koirien omistajia.

Olin taas erittäin tyytyväinen Magdan meininkiin. Pitää kyllä sanoa, että niin möllitokoissa kuin näissä virallisissakin Magda tekee sen, minkä osaa. Se ei alisuorita, vaan pikemminkin tarjoaa osaamisensa ylälaitaa, on skarppi ja kuuntelee. Ilmeisesti oma pieni terästäytymiseni auttaa tässä. Toisaalta huomaan, etten kyllä itsekään oikeastaan jännitä etukäteen tokokokeita tai paikan päälläkään siellä kehässä toimimista. Ensimmäinen möllikoe vielä jännitti, ja ensimmäisen virallisen kokeen paikallamakuu hirvitti. Sen jälkeen ei koetilanteessa ole ollut kuin pientä mukavaa tytinää siitä, että kohta päästään rockaamaan!
Koepaikkana tuo maalla sijaitsevan koulun piha oli erinomainen - ja sää samaten. Järjestelytkin pelasivat hyvin. Tuomarimme Juha Kurtti oli, edellisen kokeemme tuomarin Ilkka Stenin tapaan, oikein mukava.

Seuraaminen ei meillä tällä kertaa ollut ihan niin hyvää kuin viimeksi, mikä varmasti johtuu noiden jäävien liikkeiden tahkoamisesta. Samoin kentän pohjan vaihtuminen hiekasta nurmelle sai Magdan kontaktin jossain vaiheessa putoamaan, ja vapaana seuraamisen käännöksessä vasemmalle astuin Magdan varpaille. Nämä olivat seuraamisliikkeiden suorittamisen kannalta onneksi pieniä murheita, koska kontakti palasi nopsaan ja seuraaminen oli siitä huolimatta laadultaan noin ysin luokkaa.

Tässäkään kokeessa Magda ei muiden liikkeiden aikana tai niiden välillä äännellyt, paikallamakuussa oli alkuun harmittavaa vinkumista. Toisaalta mukava juttu oli se, että aikansa marmatettuaan Magda otti homman rennosti, levon kannalta ja pysyi jälkiosan hiljaa.

Ensimmäisestä kokeestamme on tänään kuukausi, ja nyt takana on siis toinen virallinen tokokoe. Ensimmäisen kokeen ja tietysti treeniemme perusteella tiesin, että jäävissä liikkeissä on vielä työsarkaa, mutta myös sen, että muuten paketti on mukavasti kasassa. Työstimme väliviikkoina lähinnä jääviä liikkeitä, ja niiden lisäksi teimme häiriötreeniä vieraissa paikoissa ja mahdollisuuksien mukaan vieraampien koirienkin kanssa. Jäävistä maahanmeno alkaa olla kunnossa, seisomisessa on vielä hiukan tekemistä. Jatkossa ajattelin opettaa jonkin valmistelevan sanan näihin liikkeisiin, josko se auttaisi Magdaa.



Omien perustreeniemme lisäksi sovimme viime lauantaille Turun keskustaan Luostarivuoren lukion edustalle oman "möllikokeemme" ja sinne Magdalle vieraan tuomarin. Pari vieraampaa koiraakin saimme mukaan, ja pääsin näin leikkimään Magdan kanssa koetta siten, että sain palkata sitä "kehässä". Säätila muuttui kesken kaiken sateiseksi, mikä oli hyvää harjoitusta sekin - sateen innoittamina otimme loppuun vielä toisen paikallamakuun.

Sunnuntaina treenasimme osin samalla porukalla mutta taas aivan vieraassa paikassa Laukkavuoressa, alustana märkä nurmikko. Sokerina pohjalla olivat sitten vielä keskiviikon treenit Veeran ja Helmi-lassien kanssa Kupittaan puistossa, jossa sattui olemaan Match Show, joka sitten kymmenine koirineen ja ihmisineen oli mitä parhainta häiriötä treeneillemme.

Tällä hetkellä ajatuksenani on pitää ensin sellainen reilun viikon tauko tokoilusta ja ryhtyä sitten opettamaan Magdalle avoimen luokan asioita. En ole varma, haluammeko jatkaa alokkaassa ja tavoitella TK1-koulutustunnusta; tällä hetkellä tuntuu siltä, että avoin luokka uusine haasteineen kutsuisi enemmän. Ihan uusien juttujen treenaaminen on varmasti motivoivaa vaihtelua sekä koiralle että ohjaajalle. Toki voi olla, että ihan hyvän treenin vuoksi käymme esim. keväämmällä vielä alokkaan kokeen tai pari. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että suuntana on avoin luokka - ja siinähän sitä tekemistä talvi-illoiksi sitten oikein mukavasti onkin.

Kiitos vielä kaikille meitä kouluttaneille, kanssamme treenanneille ja muillekin meitä kannustaneille. Ilman teitä emme osaisi sitä, mitä osaamme nyt - puhumattakaan siitä, miten hauskaa meillä on porukassa ollut! Meille ensimmäinen ykköstulos oli iso ilonaihe, mutta mikä parasta: treenit hyvässä seurassa jatkuvat.