Viime vuoden summausta ja tulevaisuuden suunnitelmia

Mietiskelin tässä, mitähän sitä koirarintamalla on viime vuonna oikein saatu aikaiseksi. Mitä tokoiluun tulee, Davella olivat jo keväällä 2009 tokon alokasluokan liikkeet mukavasti hallussa, minkä kouluttajamme Tammialan Johannakin totesi. Davessa on kuitenkin epävarmuutta muita, vieraita uroksia kohtaan, joten en yksinkertaisesti tiedä, uskallanko sen kanssa kisaamaan lähteä. Ehkä joskus, vuoden parin päästä, josko vielä tilanne tästä tasoittuisi ja alkaisin Daveen kunnolla luottamaan. Pelaamme siis varman päälle, mutta harrastaminen jatkuu.
Syksyllä ja syyskesällä pidimme ohjatussa ryhmässä tokoilusta Daven kanssa hiukan pidemmän tauon, mikä teki hyvää. Keskityimme treenaamaan ohituksia, mikä oli tarpeen, koska Magdan juoksujen aikaan Dave oli kireänä paitsi muille uroksille mm. rullasuksihiihtäjille ja rullalautailijoille. Pinna tuntui pojalla olevan tavallista lyhyempi, joten karsin muut stressinaiheet minimiin ja keskityimme vaan arjen asioihin ja arkisissa tilanteissa toimimiseen.
Ryhmätreeneihin paluu sujuikin sitten rähinöittä, vaikka uuden ryhmän muista koirista muutama toisilleen ärhentelikin. Olin Davesta tosi ylpeä!

Magdan kanssa olen tokoillut viikoittain ohjatussa ryhmässä, ja jatkossa ajatuksena on osallistua ohjattuihin tokotreeneihin koirien kanssa vuoroviikoin - näin kumpikin saa säännällisesti häiriötreeniä. Muuten treenailemme omissa oloissamme sisällä ja ulkona ja toisinaan ystäväporukkamme omissa treeneissä.

Muilta osin puuhaa on riittänyt, sillä olen ollut Suomen Collieyhdistyksen Turun alaosaston varapuheenjohtaja ja tiedotusvastaava (peti jatkuu vielä v. 2010 ajan), mikä onkin avannut ihan uuden puolen koirien kanssa harrastamiseen. Toimin esim. ratamestarina kesän luonnetestissämme, mikä oli äärimmäisen opettavaa - olihan samalla aitiopaikka seurata testejä. Lisäksi olen ollut mukana järjestämässä monenlaista toimintaa jalostustarkastuksesta Match Show'hun ja mm. kirjoittanut juttusarjaa yhdistyksemme lehteen Colliesanomiin.
Tulevan vuoden isoin haaste tulevat olemaan yhdistyksemme pk-mestikset, joiden järjestämisvuorossa olemme.

Näyttelyissäkin tuli vuonna 2009 käytyä, tosin Daven eturauhasvaivaan saama lääke aiheutti 6kk karenssin antidopin-sääntöjen vuoksi, joten näyttelykesä meni Daven osalta aika lailla sivu suun. Magdan kanssa kävimme kuudessa näyttelyssä, ja taso oli kirjava. Ensimmäisestä näyttelystään Magda sai H:n ja toisesta Erin, neljästä seuraavasta EHn, joka varmaankin kuvaakin parhaiten Magdan nykyistä tasoa.
Arvostamistani suomalaistuomareista esimerkiksi Gunnel Holm antoi Tervakoskella Magdalle EHn ja arvioi neitiä seuraavasti:

"Hyväntyyppinen juniorinarttu. Hyvät korvat ja pään pituus. Alaleuka saisi olla voimakkaampi. Lanneosa saisi olla parempi. Hyvä luusto. Hieman luisu lantio. Riittävät kulmaukset. Liikkuu hyvin".

Tämä arvio on helppo allekirjoittaa, minusta siihen on poimittu keskeiset asiat ja olen kyllä samaa mieltä puutteista. Magda on tietysti vielä nuori ja kaikin puolin "vaiheessa", joten aika näyttää millaiseksi lopulta ulkoisesti muotoutuu. Turkin väri ainakin on matkalla muuttunut, se on tummunut aika lailla.
Näyttelyseurana Magda on lievästi sanottuna innokas: kaikki on kivaa ja jeejeetä! Silti Magda malttaa esim. kehän laidalla loikoilla hiljaa ja katsella tapahtumia, vaikkei mitään tapahtuisikaan. Alla olevassa kuvassa Magda "arvostelee" mittelspitz-kehää.

Olemme myös hiukan tokoilleet näyttelyissä, mukavaa häiriötreeniä! Tosin ennen Turun näyttelyä olisi kyllä pitänyt kerrata myös kehässä esiintymistä, Magdalla ei selvästi ollut enää kovin vahvaa muistikuvaa siitä, mitä oli tarkoitus tehdä.

Dave ehti käydä vuonna 2009 näyttelyissä kolmasti saaden yhden Erin ja kaksi H:ta. Perusviesti on, että poika on vielä kovin keskentekoinen avoimeen luokkaan, johon kahden vuoden iän saavutettuaan nyt kuuluu. Luonnetta kyllä kehuttiin mukavaksi, mikä lämmitti, kuten sekin, että Dave esiintyi rauhallisesti ja suhtautui kehässä edelleen muihin uroksiin tyynesti (toisin kuin vaikka kotikadullamme, valitettavasti..).

Omaa koiratietouttani olen kartuttanut myös käymällä Turunmaan kennelpiirin järjestämän Kasvattajan peruskurssin, jonka veti aluekouluttaja Tanya Ahlman-Stockmari. Kurssilta saikin paljon kiinnostavaa tietoa, minkä lisäksi plussaa olivat ryhmämme keskustelut, kysymykset ja kommentit. Toisia "lassieihmisiä" ei kurssilla ollut, sen sijaan esimerkiksi metästyskoiria kasvattavia ja toisaalta kääpiökoiria kasvattavia. Tämä kirjo toi keskusteluun erilaisia näkökulmia, mikä oli antoisaa.

Alkaneen vuoden treenisuunnitelmiin kuuluvat ohjatut harjoitukset kolmasti viikossa: tokoa (koirat vuoroviikoin), koiratanssia (Magda pääosin, toisinaan Dave) ja agilityä (Magda). Tarkoitus on panostaa enemmän myös omaan fyysiseen kuntoon lenkkeilemällä agilitytreenien yhteydessä alku -ja loppuverryttelyt. Tähän mennessä olemme kuitanneet lämmittelyjä toisinaan esimerkiksi koirapuistossa telmimisellä, mutta siinä ei omistajan oma kunto niinkään kohene. Edelleen haikailen myös ahkerammasta canicrossaamisesta eli koirajuoksusta, mutta kaikkeen ei riitä aika. Joka viikolle haluan edelleen myös yhden useita tunteja (3-4 tuntia) kestävän metsälenkin,vaelluksen oikeastaan, koska sellaisilla rentoutuvat niin koirat kuin omistaja.

Sitten vielä treenikuulumisia.
Tänään olivat Magdan ensimmäiset agitreenit uudessa ryhmässä - jonka koirakoista tosin osa oli entuudestaan tuttuja. Magdan kanssa olemme käyneet vasta alkeiskurssin, koska halusin kuvauttaa tytön ennen kurssia. Puhtaat paperit tulivat, ja kahdeksan kerran alkeiskurssi on takana.
Uudessa ryhmässä teemme yhtä pitkää rataa kuin muutkin, pidemmälle ehtineet treenikaverimme, mutta palkkaan nyt alkuun joka esteen jälkeen. Nyt teimme kaksi erilaista rataa, mukana oli hyppyjä, pituus, muuri ja pussi, taisi olla yhteensä 9 estettä.
Toinen puoli hallista oli varattu yksittäisten esteiden treenaamiseen, Magdan kanssa otimme pussia ja maxi-rengasta, hyvin sujuvat molemmat. Lisäksi treenasimme kosketusalustaa, se on Magdalla hallussa, mutta sitä oli hyvä ottaa hallillakin, koska ennen pitkää alamme tehdä myös kontaktiesteitä. Niistä olemme treenanneet vasta keinua, ja sitäkin rämäytystreeninä, eli koira on saanut palkan paiskattuaan tassulla laudan alas, rämäytettyään sen itse. Toki alkuun tätä tehtiin miedompana versiona.
Kiva oli huomata, että uudessakin ryhmässä Magdaa on helppo pitää irti, tulee kädelle heti kun kutsun ja pysyy myös paikalla makuussa, kun säädän namien kanssa tai muuten valmistaudun radalle.