Ulkoilua ja vähän taas treenaustakin

Tällä viikolla on tullut ulkoiltua paljon, pakkasista huolimatta. Tiistaina vietimme lumisessa metsässä vajaat kolme tuntia, keskiviikkona lenkki venyi tujakasta pakkasesta huolimatta liki nelituntiseksi.
Alkumatkasta koirat nostelivat tassujaan, mutta huomasin siihen auttavan tahdin lisäämisen. Kun veri oli saatu kunnolla kiertämään, koirat kulkivat reipppaasti.
Toisena päivänä otin Magdalle mukaan vielä tossutkin, jotka toimivat varsin hyvin: pysyivät jalassa ja ilmiselvästi lämmittivät. Loppumatkan tosin ne olivat pois jalasta, etteivät hiertäisi, koska lunta ja jäätä oli pakkautunut tossun suuaukolle.
Keskiviikkona koiria oli yhteensä viisi, jokaiselle löytyi samanhenkistä seuraa. Magda selvästi ihastui Leela-pentuun, Magdan kanssa samanväriseen touhukkaaseen narttuun. Davella taas vaikutti olevan pientä sutinaa Shantin kanssa, aivan herrasmiesmäisellä tasolla tosin. Toisaalta niin Shanti kuin Dave pitivät "pikkusiskoistaan" huolen, sevästi katsoivat perään ja olivat valmiina vaikka poliisitoimiin, jos niitä tarvittaisiin. Ei onneksi tarvittu.

Keskiviikon retkellä pönäkässä vakosamettitakissaan patsastellut Dave sai osuvan lempinimen Setämies, mikä kyllä kuvastaa tuon meidän vanhana syntyneen herran luonnetta erinomaisen hyvin!

Treeneissäkin olemme taas ehtineet käytä, ja pitää sanoa, että näillä pakkasilla on lämmitetty sisähalli arvossaan. On toinen asia retkeillä kuin treenata ulkona kylmässä. Tokotreeneihin otin tällä kertaa mukaan Magdan, ja teimme seuraamisten lisäksi vaikeutettua henkilöryhmää: mukana ryhmässä olivat koirat ja kouluttajamme Johanna sekä mm. Hurtta-takkien mainoskoira, neljällä jalalla seisova siluetti. Se oli mukana hiukan huumorimielellä, mutta ainakin Magdalle se oli isoin häiriö - sen viereen oli vaikeinta pysähtyä, sen sijaan ihmisten ja koirien lähellä kontakti pysyi hyvin. Treenin jälkeen Magda kävi nuuskimassa kyseisen "koiran" takapuolen, varmuuden vuoksi.
Sunnuntaina ovatkin luvassa vielä agitreenit, aloitamme uudessa vakiryhmässä näin Magdan alkeiskurssin jälkeen.

Uusi vuosi, uusi blogi

Uuden vuoden myötä päätin aloittaa myös uuden blogin pitämisen. Tarvetta on kotisivuja enemmän treeniblogille, johon saa näppärästi tallennettua treenien asioita. Tämä tarve tuntuu korostuneen kahden koiran myötä, eikä muistamista ainakaan helpota, että vuoden alusta lajeja on työn alla kolme - koiratanssi uutena agilityn (Magda) ja tokon (Dave ja Magda) lisäksi.

Vuodenvaihteen tienoilla olemme olleet kolmisen viikkoa täysin treenitauolla. Treenaamisen sijaan olemme panostaneet luonnossa liikkumiseen. Magdan kanssa kävimme myös julistamassa joulurauhan, tämä perinne on minulla ollut jo edellisen koirani Irman ajoilta, ja viime vuonna mukana oli Dave. Nyt oli siis Määkkyläisen vuoro. Kättentaputukset saivat Magdan hyppimään innosta, samoin kaikkiin ihmisiin ja koiriin olisi ollut kiva tutustua. Kun se ei ollut mahdollista, kävi Magda jalkoihini pitkäkseen odottelemaan moisen kyllästyttävän seremonian päättymistä.

Luminen maasto on tarjonnut koirille hyvät mahdollisuudet lihaskunnon kohottamiseen kahlailun ja telmimisen myötä. Lihaskuntoon ja -huoltoon panostaaksemme aloitimme uuden vuoden koirahierojamme Piipa Takalan tekemällä kotikäynnillä.

Molemmat koirat olivat Piipan tapaamisesta taas aivan tohkeissaan. Lähinnä tarkoituksena oli käydä Magda läpi, olivathan sillä siinä vajaan vuoden iässä lihakset jumissa niin takaa kuin edestä. Mitään oireita ei Magdalla ole ollut.

Nyt tilanne oli varsin hyvä. Tällä yhdellä kertahieronnalla saatiin avattua Magdan selän pieni jumitus (rintarangan ja lannerangan saumakohdassa), joka Piipan mukaan oli voinut tulla esimerkiksi liukastumisesta tai nopeasta kurvista esim. agikentällä. Jumia oli hieman myös Magdan sisä- ja takareisissä, mikä viittaa agilityn ja varsinkin hyppyjen suuntaan. Kovin jumissa Magda ei ollut, koska antoi hyvin venyttää ja hieroa, ja Mäkkis saatiin näin kertakäynnillä kuntoon.

Piipa näytti myös venytyksiä, joita kannattaa tehdä nimenomaan agilitytreenien jälkeen. Lisäksi hän neuvoi "ravistelemaan" koiraa juuri ennen radalle lähtöä, se aktivoi kehon ja antaa myös viimeisen lämmittelysilauksen.

Davekin käytiin läpi, eikä Davella tälläkään kertaa jumeja ollut - toisaalta Daven kanssa ei kyynärän (0/1) takia enää aikoihin olla agilityä harrastettukaan, joten koiraan myös kohdistuu vähemmän kuormitusta. Kyynärä on onneksi ollut oireeton, eikä Dave tälläkään kertaa aristanut sitä. Dave syö säännöllisesti Cartivetia, jonka lisäksi annan sille ja toki myös Magdalle erilaisia kasviöljyjä ja lohta nivelten voitelemiseksi.

Tämän hierontakerran valossa näyttää siltä, että mikäli mitään kummempaa ei ilmene, on sellainen noin kerran vuodessa tapahtuva hierojan tarkastuskäynti varmasti jatkossakin hyvä tahti.