Kuulumisia kentiltä ja klinikalta

Tässäpä kuulumisia kahden viime viikon treeneistä, muutamia ulkoilukuvia ja lopuksi vielä CEA-geenitestiasiaa.
Tiistaina tokoilimme Daven kanssa. Treenit olivat sisähallissa, josta käytössämme oli alkuvaiheessa puolet, paikalla oli koirakoita ehkä seitsemän. Ensimmäisenä harjoituksena teimme vaikeutettua henkilöryhmää, jossa mukana siis kaikki koirat. Yksi koirakko kerrallaan otti seuraamista ja kiersi muita koirakoita ympäri. Daven kanssa tällaiset harjoitukset ovat aina hieman jännittäviä, koska tiedän Davelta vaativan aivan eri tavalla itsehillintää keskittyä tekemiseen kuin vaikkapa Magdalta, joka ei muita koiria sillä tavalla jännitä.

Toisaalta oli kyllä hienoa huomata, että treenimotivaatio oli korkealla, ja tämä harjoitus kuten myös lopputunnista tekemämme seuraamiset ja jäävät liikkeet menivät hyvin. Daven seuraamisessa on edelleen ongelmana pieni kontaktin putoaminen alussa, muuten olen varsin tyytyväinen.


Tanssitreeneissä otettiin taas perjantaina monipuolisesti erilaisia liikkeitä. Meille olisi nyt ajankohtaista pohtia myös musiikkia, ensi kerralla vuorossa on levyraati, jossa muut ryhmäläiset ovat yleisönä ja katsovat, miten ehdottamani kolme erilaista kappaletta Magdalle ja minulle sopivat - valitsemme sitten jonkin niistä tai etsin saamieni kommenttien perusteella vielä sopivamman.

Tanssissa haasteena on saada mukavasti tokossa perusasennon ja seuraamisen löytänyt Magda toimimaan myös siellä "väärällä" puolella, mikä ei ole ihan helppoa muuten ohjaajallekaan! Ryömimiset ja peruutukset menevät käsiavulla kivasti ihan näin parin harjoituskerran jälkeen, seuraavaksi tarkoituksena on vähentää apuja ja vahvistaa suullista käskyä.


Agissa tuntuu, että minä olen jatkuvasti se heikoin lenkki, en toisinaan yksinkertaisesti meinaa muistaa ratoja tai sitä, miten radan suunnittelin meneväni. Magda on kyllä hyvin keskittynyt ja motivoitunut tekemiseen, innokas, mutta ei kuumu liikaa, eli ihan ihanteellinen kaveri monessa mielessä. Odotteleekin kauniisti, hiljaa sen ajan, kun rakennamme rataa ja teemme ratasuunnitelmia.
Jonkinlaisena ongelmana on kyllä se, ettei Magdaa haittaa, vaikka tassut vähän ottaisivat rimaan kiinni, kolahdus ja pudotus, mitäpä tuosta!
Kun teemme yksittäisiä hyppyjä, Magda hyppää korkealta ja kepeästi, mutta radallla on sen verran hypnotisoitunut namikädestäni, että roiskaisee välillä hiukan sinne päin. Ja jos en esim. saa kunnolla vauhtia pituushyppyyn, Magda saattaa kävellä sen yli, ketteryystesti toki sekin..
Kokonaisuutena agility on Magdalle selvästi tosi mieleinen, likka olisi hyppelemässä esteitä edes takaisin, ja hauskasti pyrkii ennakoimaan sitä, mitä haetaan (esim. kun seison esteen takana, tulee Mäkkis topakkana perusasentoon, että hän on ainakin tässä jo lähtövalmiina, eiköhän mennä!)

Tällä viikolla piipahdimme myös kaupungineläinlääkäri Jaakko Rasilla ottamassa Magdalta poskisolunäytteen silmien CEA-geenitestiä varten. Minua hiukan jännitti koko konsepti, ohjeet olivat kyllä erinomaisen selkeät ja hyvät, mutta aika yksityiskohtaiset alkaen siitä, että koiraa oli hyvä pitää eristyksissä, viimeisen tunnin verran vielä niin, ettei suuhun mene mitään ylimääräistä. Tämä vaihe meni kunnialla, samoin kuin varsinainen näytteen ottokin, johon asemalla perehdyttiin huolella.

Ihmettelin, ettei Magda reagoinut koko hommaan mitenkään: harja vain laitettiin suuhun ja kummankin posken sisäpintaa harjailtiin 20 sekuntia. Olin olettanut, että jonkinlaista keppileikkiä saattaisi siinä yrittää tai pureskella harjaa, mutta taitava hoitaja hoiti homman helposti kotiin.
Nyt vain toivotaan, että näytteet pääsevät turvallisesti perille ja tulokset sitten aikanaan saadaan. Hintaa lystille tuli noin 140e, mukana lääkärikäynti ja geenitestaus. Säästimme postikulut, jotka olisivat tulleet Yhdysvaltoihin lähettämisestä, koska testiasiaa ystävällisesti hoitanut ja kaltaisiani aiheen suhteen aloittelijoita opastanut Wow Fellows -kennelin Marjukka Timonen sai isomman porukan näytteet lähtemään tutun ihmisen matkassa rapakon taakse.