Lauantain tokoporukka koossa taas

Meillä oli jossain vaiheessa ihan rutiinina treenata aina lauantaisin porukassa, jossa on omien koirieni lisäksi ollut siskoni porokoirineen ja muita ystäviä koirineen. Nyt parikin treenikaveria kaipasi häiriötreeniä vieraassa paikassa, joten herättelimme taas lauantaitreeniperinnettä.
Kokoonnuimme suhteellisen rauhallisessa paikassa tehdashallin viereisellä parkkipaikalla, jossa olemme kesälläkin muutamaan kertaan käyneet. Suurena plussana oli, että paikka oli autoista tyhjä ja aurattu.
Daven kanssa otin ihan perustokojuttuja, olemme taas palanneet työstämään tauon jälkeen alokasluokan asioita. Seuraaminen on mukavalla mallilla, samoin Daven ehdoton suosikkiliike luoksetulo, joka sujuu puhtaasti kun kutsun suoraan sivulle, BH-versiossa kutsun luokse-käskyllä istumaan eteen ja siihen Dave tarvitsee vielä käsiavun. Vähäisempi treenaaminen näkyy nyt selvästi jäävissä liikkeissä, joista Dave ei tahdo erottaa istumista, maahan menoa ja seisomista yhtäkkiä ollenkaan toisistaan. Palaamme siis ihan alkuun, ja otamme vain yhtä noista jäävistä liikkeistä nyt jonkin aikaa muistin virkistämiseksi.
Paikalla makuu menee tosi hienosti tuttujen kanssa - ja vieraiden kanssa en vaan uskalla kokeilla. Harmillista, mutta vasta sitten kun koen, että Dave on paremmin hanskassa muissakin tilanteissa, aion yrittää lisätä haastetta. Kiirettä ei edelleenkään ole tässäkään suhteessa. Mukava oli kyllä huomata, että piiloon menoni ei vaikuttanut Daven tyyneyteen paikalla makuussa, eikä sekään, että samassa rivissä oli hieman ääntelyä ja liikkumistakin. Dave pysyi lauantain treenissä maassa tosi hienosti!

Magda oli joutunut odottamaan autossa vuoroaan ja katsellut treenaamistamme ja olikin sitten enemmän kuin valmis hommiin. En voinut kuin nauraa sen ensimmäisille perusasennoille, hillitöntä yliyrittämistä ja muutama parahduskin koirasta pääsi, niin tohkeissaan se oli. Pian Magda kuitenkin kokosi itsensä, ja treeni sujui uudessa paikassa tosi hyvin. Ihan selvää edistystä syksyisiin lauantaitreeneihin oli se, että pitkää liinaa ei enää tarvittu, vaikka ihan parhaita kavereita oli kentällä. Tämä on jännä juttu, sillä hallitreeneissä Magda ei ole yhtään ollut menossa muiden luo, ja olen sitä pitänyt irti jo hyvän aikaa niin agissa kuin tokossa ja nyt aloittamillamme tanssitunneillakin. Sen sijaan ulkokenttä parhaiden ystävien kanssa on ollut vaikeampi juttu.
Seuraaminen on alkanut pikku hiljaa sujua, tosin on aika päiväkohtaista vielä. Koska intoa ja yritystä ei koiralta puutu, olen varma, että tämä loksahtaa (näillä meidänkin ei-niin-runsailla tokon treenimäärillä) vielä kohdalleen.

Jäävissä liikkeissä Magda on uskomaton kärppä, nopea ja tarkka. Hyvin harvoin tarjoaa väärää vaihtoehtoa. Ainoana pulmana oli näin hangella treenatessa maahan menon puhtaus, pikkuisen oli pylly jäädä ylös. Tämä sai minut katsomaan taaksepäin, mikä taas ei ole oman kehonkielen kannalta hyvä juttu. Otettiin sitten loppuosa ko. harkasta niin, että kuljettiin Magdan kanssa treenikaveria kohti, hän näytti minulle käsimerkillä, milloin Magda meni maahan puhtaasti, ja heittopalkkasin taaksepäin.

Päivän päätteeksi Magda pääsi leikkimään ihan parhaan tyttökaverinsa Veeran kanssa. Davekin riehaantui kovasti, vaikka ei oikein tahtonut aina mahtua mukaan tyttöjen juttuihin. Juoksipa sitten muutamat ihan omat hepulit ympäri lumista peltoa.
En tiedä, onko se rotuun liittyvä asia, ihan vaan koirien luonteiden yhteensopivuutta vai mitä, mutta Magda on todella erityisen tykästynyt Veeraan. Niinpa Katja ja Veera ovatkin meille myös erityisen hyvät treenikaverit siksikin, että Magda joutuu todella pidättelemään itseään, ettei kirmaisi suoraan luokse, kun tämä kaksikko tulee treenikentälle. Lauantain treenien ehdoton huippuhetki olikin, kun Magda oli paikalla makuussa ja Katja ja Veera kulkivat parin metrin päästä ohi ja Magda pysyi paikallaan ja kontaktissa minuun. Tämän taidonnäytteen jälkeen olikin kiva palkita Määkky Veeran kanssa telmimisellä.


Viikonlopun tokoilut jatkuivat sunnuntaina, kun käytiin Daven ja siskoni porokoiran kanssa ottamassa sellainen vartin treeni kuntosalimme lastausalueella: seuraamista, jääviä ja paikalla makuuta. Nyt Dave nousi, mikä oli oikeastaan hyväkin. Näin nyt, miten se reagoi ohi kulkevaan koirakkoon (verkkoaita välissä). Olin piilossa, ja näin Daven nousevan istumaan. Komensin maahan, mutta ei mennyt. Menin luo, käskin maahan ja sinne jäi. Toistamiseen nousi, kun takaamme tuli joitain tyttöjä ihmettelemään treeniämme. Silloin meni maahan kuitenkin, kun kaukaa käskin, ja pysyi. Otin vielä muutamia toistona lyhyellä palkkausvälillä ja tauon jälkeen vielä yhden, jossa menin piiloon. Dave pysyi hyvin ja oli laittanut lonkka-asentoonkin, eli vaikutti mukavan rennolta.
Lonkka-asentoon siirtyminen nyt ei ole mikään ideaali juttu sinänsä, mutta minulle se kertoo, että koirani on ajatellut olla siinä paikallaan ihan jonkin aikaa, eikä ole lähdössä minnekään. Näin vieraassa paikassa ja muutaman liikkumisen jälkeen otin sen hyvänä merkkinä ja olin ihan tyytyväinen. Ylös nouseminen tarjosi mahdollisuuden puuttua virheeseen tyynesti ja edellyttää tekemään sitä mitä oli tarkoitus.

Kun Dave oli saanut vielä päivän telmimiset hoidettua tutussa seurassa koirapuistossa, lähdimme Magdan kanssa agitreeneihin Lietoon. Juoksimme ihan kunnon lenkin mukavassa säässä. Oma kuntoni tuntuu ainakin hieman kohentuneen tämän säännöllisen koiran kanssa juoksemisen myötä. Treeneistä on kyllä sanottava, että ehkä parhaat ikinä. Nyt vaan yksinkertaisesti sujui: muistin radan tavallista paremmin, Magda osasi juttuja, joita en ollut ajatellut sen osaavan niin radalla kuin yksittäisesteillä - oli vaan sellainen tekemisen meininki meillä molemmilla, että ihan huippuhyvä fiilis jäi!