Koreografioita koiratanssissa ja agilityssä

Kuvassa Magda tekee kosketusalustatreeniä sunnuntain agitunnin tauolla, tällä kertaa kosketusalusta on minua vasten. Hoksasin sattumalta, että kun vaan pidin alustaa kädessä tuossa edessäni, hyppäsi Magda täppäämään sitä käpälillä minua vasten. Mainio juttu; tätähän voisi hyödyntää koiratanssissa!

Mutta palataanpa ensin perjantain tanssitunnin asioihin. Kouluttajamme Johanna Tammiala kannusti kaikkia lämmittelemään koiransa erityisen hyvin: luvassa olisi fyysisesti haastavien liikkeiden harjoittelua. Onneksi monista tanssiliikkeistä on myös lämmittelyyn, joten samalla kun koiraa herätellään treenivireeseen niin henkisesti kuin fyysisestikin, koira myös saa kertausta jo tutuista liikkeistä. Hyvä tapa aloittaa tunti onkin ottaa reippaita seuraamisia molemmin puolin, antaa koiran pujotella, peruutella, pyörähdellä ja lihasten lämmittyä myös ryömiä ja ottaa kevyitä hyppyjä esim. oman jalan yli.
Päivän treeneihin liittyi myös yksi yllättävä ja todella ajatuksia herättävä huomio: Magda seuraa paremmin "väärällä" puolella! Siis väärällä tokon näkökulmasta ajateltuna, tanssissahan (kuten myös agissa) koiraa kuljetetaan kummallakin puolella. Olin tätä oikealla seuraamisen vahvistumista ollut havaitsevinani Magdalla jo aiemmin, mutta nyt se oli päivänselvää - myös kouluttajamme oli asiasta samaa mieltä. Tämä aiheutti välittömästi itsetutkiskelua, koska jostain syystä seuraamisen opettaminen on ollut minulle vaikeata, se oli sitä Davenkin kanssa (jonka opetin eri tavalla, mutta joka seuraamisen opittuaan on kyllä sen hyvin hallinnut).
Mutta miksi Magda seuraa paremmin minun oikealla puolellani kuin siellä toko-seuraamisen puolella, vasemmalla? Päivänselvää on, ettei kyse ole harjoittelumääristä, sillä tanssia emme ole vielä kovin kauaa harrastaneet emmekä siis sitä toisen puolen seuraamista ole likikään yhtä paljon harjoitelleet kuin varsinaista tokoseuraamista.
Magda on kokemukseni mukaan hyvin nopeaoppinen, joten sen hitaus saada seuraaminen kunnolla haltuun on saanut minut miettimään paljonkin omaa tekemistäni - olen ilmiselvästi opettamisessa jotenkin epäjohdonmukainen. Olen melko vakuuttunut siitä, että ongelmana ei ole toistuva palkitseminen väärästä tekemisestä, kuten edistämisestä tai vinosta tai väljästä asennosta. Niiden suhteen olen omasta mielestäni pääsääntöisesti ainakin tarkka (koska Davelle olin aikanaan opettanut väärän paikan, samaa virhettä pyrin kovasti välttämään). Sen sijaan ongelmana on ainakin oma epämääräinen liikkumiseni: askelpituus vaihtelee ja liikkeelle lähdöt ja pysähtymiset ovat varmasti turhan usein koiran näkökulmasta ennakoimattomia, mikä johtaa siihen, että Magda ei joko ehdi mukaan tai sitten se ei ehdi pysähtymään ajoissa. Mukana pysyminen olisi sille helpompaa, kun en välillä hiippailisi ja välillä reippailisi - ja kun olisin ylipäänsä rennompi olemukseltani. Treenikaverini vahvisti asia; liikun aivan eri tavalla Magdan kuin Daven kanssa. Mutta on se hankalaa, kun tosiaan niin tarkkana katson sitä Magdan oikeaa paikkaa ja yritän merkata oikeat tekemiset, rentouden yhdistäminen siihen on haastavaa.
Kun sitten koiratanssissa liikun sen ihmeempiä yrittämättä, kutsun koiran ns. arkiseuraamiseen "mennään"-sanalla, ihan vain rennosti lämmittelemään, niin se onkin justiinsa oikeassa kohdassa kontakteineen kaikkineen! Vielä kun saan tämän toimimaan toisellakin puolella, niin hyvä olisi. Yksi oppi tästä on sekin, että otan jatkossa enemmän myös tokoseuraamisia lennosta, ilman perusasentoja, koska niitähän oikean puolen seuraamisessa ei ole ollut yhtään.
Mutta takaisin perjantaiseen tanssituntiimme. Ennen uusien liikkeiden harjoittelua oli jo pidempään lajia harrastaneen ja kisaavan koirakon koreografiaraati. Toisin kuin musiikkiraadissa, joka meillekin Magdan kanssa on jo pidetty, oli nyt tarkoituksena katsoa musiikin ja liikkeiden yhdistelmä, siis koko esitys, ja käsitellä koreografian herättämiä ajatuksia. Kaipaisiko se jotakin lisää, mitä mahdollisesti puuttuu? Miten hyvin pari käyttää esiintymiseen varattua tilaa hyväkseen? Entä mistä liikkeistä voisi karsia ja mitä jättää pois? Ideana oli katsoa etenkin sitä, miten monipuolisesti eri liikeryhmiä on käytetty, skaalaahan on maassa tehtävistä liikkeistä ja mitä mielikuvituksellisimmista tempuista aina erilaisiin seuraamisiin (myös takaperin), käpälän käyttöä edellyttäviin liikkeisiin ja omistajasta kaukana tehtäviin, monelle koiralle varsin vaativiin liikkeisiin.
Koreografiaraadin keskusteluista sain sytykkeen itsekin listata ne liikkeet, jotka Magda osaa ja ne, joita jo työstämme tai tulemme työstämään seuraavaksi. Kun koossa on sopiva määrä liikkeitä, on hyvä alkaa sovittamaan niitä omaan musiikkikappaleeseemme. Liikkeiden valinnassa kannattaa painottaa monipuolisuutta ja tietysti myös vaikeustasoa, jota kannattaa nostaa sitä mukaa kun tekeminen edistyy. Ehkä mukana on ensin etuperin pujottelu, seuraavassa vaiheessa se vaihdetaan takaperin pujotteluun ja niin edelleen.
Tunnin lopuksi otimme Magdalle ihan uusia liikkeitä takajaloilla tehtävien liikkeiden ryhmästä. Aloitimme harjoittelemaan niin sanottua tanssitusliikettä, jossa koira on takajaloillaan ja nojaa ohjaajan käteen, ja ohjaaja voi näin kuljettaa ja esimerkiksi pyörittää koiraa. Pidemmälle ehtineet takajalkojen päälle nousijat menivät tunnilla takajaloillaan esimerkiksi ympyrää tai kiersivät ohjaajaansa.
Lauantaina ohjelmassa oli agia, olimme vuokranneet treenihallimme omaan käyttöömme tunniksi, ja ajoimme sinne treenikaverini kanssa. Magdan kanssa kokeilin nyt uudestaan puomia, viime lauantaina agipäivässä Tsaun hallilla Magda kokeili sitä ensi kerran ja jumitti. Nyt ei ilmeisesti sitten samassa mitassa huimannut korkealla, ehkäpä oli viettitaso korkeampi, kun teimme pohjalle vauhdikkaita putkeen lähetyksiä. Olipa syy mikä tahansa, Magda meni puomin ihan mukavasti, nelisen kertaa otimme ihan vain tuntuman saamiseksi. A-estettä emme olleet aiemmin kokeilleet, ja kun vauhtiin päästiin, otettiin sitäkin se neljä kertaa. Sen verran Magda kiipesi kynsillä, että jännittävä se A-estekin selvästi oli - mutta myös kiehtova: sunnuntain agitreenien alussa se oli omatoimisesti suuntaamassa sille!
Lauantain omalla tunnillamme otimme myös keppejä (työstettävää riittää, Magda ei vielä osaa yhtään hakea niitä itse) ja tosiaan putkeen ja pussiin lähetyksiä hieman hankalammista kulmista (ne ok).
Paluumatkalla hallilta kävimme ottamassa pienet häiriötokoilut vilkkaalla parkkipaikalla. Koirakaverukset pysyivät paikalla hienosti, vaikka ohi meni niin koiria kuin ihmisiä. Paikallamakuu on ollut lopulta, kun alkuun pääsimme, Magdalle helppo opetettava. Ensin liike tuntui hankalalta Magdan vilkkauden takia, lentävä lintu tai mikä tahansa ärsyke vei sen huomion. Nyt, kun jutun juoni on selvillä, on eteneminen ollut helppoa, koska Magda vaan ei näytä jännittävän uusia paikkoja, vieraita koiria tai ihmisiä tai oikeastaan mitään muutakaan, toisin kuin esimerkiksi Daven, sen ei näiltä osin tarvitse ylittää itseään. Treenauksen kasvattama maltti on riittänyt tekemään paikallamakuusta sille helpolta vaikuttavan liikkeen.
Tämä (huonolaatuinen, pahoittelen!) kuva kuvastaa hyvin Magdan tyyneyttä; agihallin hälinässä, yhden koiran paahtaessa radalla ja muiden ottaessa lähellä kosketusalustatreeniä tai odotellessa ratavuoroaan suorittaa Magda keskittyneesti paikalla makuuta. Ihana, ihana likka!

Myös vapaamuotoinen odottelu sujuu, tässä tosin Magda haki jo kontaktia; "eikös olisi jo meidän vuoro?"

Lauantaina otimme myöhemmin vielä Daven kanssa tokoa taas uudella parkkiksella. Videoimme liikkeitä, mikä oli hyvä: huomasin antavani yhdessä liikkeessä pienen käsiavun ja toisessa ylimääräisen käskyn - molemmat siis virheitä, joita en tajunnut tekeväni. Hyvänä puolena huomasin seuraamisessa kävelyni (ja tämä vain Daven kanssa) olevan ihan hyvää: molemmat kädet liikkuvat ja vauhtia on tarpeeksi.
Sunnuntaina olivat sitten Magdan agitreenit, niissä tehtiin kaksi vähän pidempää rataa. Ne menivät nappiin molemmat, asiaa auttoi se, että muistin radat - Magda sitten pelasti muutamat oudot ohjaukseni.