Kuulumisia SCY:n agilitypäivästä

(Kuva: Heidi Vuoristo)
Tällä viikolla oli viimein kovasti odotettu agilitypäivämme. Kouluttajakasi saimme Komulaisen Mirvan ja paikkana oli Tsaun halli. Turun talvi oli kylmimmillään, joten mietimme jo koko päivän perumista - miten treeneissä pärjäisivät ohjaajat tai koirat?
Päätimme kuitenkin järjestää päivän sillä periaatteella, että sitä treenataan mitä voidaan, koirien ja omistajien mukaan mennään, panostetaan lämmittelyyn ja liikkumiseen, eikä oteta turhia riskejä.
Päivä oli aurinkoinen, mutta viima hurja. Osallistuin Magdan kanssa aloittelevien ryhmään, ja kävimme aamun ensimmäisen lämmittelyn tekemässä koirapuistossa, jossa Magda ja Dave telmivät ja riehuivat parisenkymmentä minuuttia. Tassuissa pysyi vipinä, kun itse juoksin koiria karkuun ja leikitin niitä.
Hallilla osa koirista odotteli taukohetket autoissa, joita käytiin aika ajoin lämmittämässä, osa taas Magdan tapaan lämpimiin vessoihin parkkeeratuissa häkeissä. Magdan kanssa samaan häkkiin laitoimme treenikaverin koiran Shantin, joten tytöt lämmittivät samalla toisiaan. Takit ja kerrospukeutuminen olivat silti kova sana koirillakin. Tässä samalla nähtiin yksi niistä piirteistä, joista todella collikoissa tykkään: sopeutuvuus ja koirasosiaalisuus. Juu, ei koske kaikkia, Davea ei noin vain voisi vieraan koiran kanssa samaan häkkiin lykätä, tutut ovat toinen juttu. Mutta Magda on sillä tavalla leppoisa ja joustava, sen häkkiin sopii vieraskin kaveri oikein hyvin, ja koska rotukaveri Shanti on samanlainen, saivat tytöt odotella yhdessä. Pihalla kun sitten juoksimme lämmittelylenkkejä, huomasin Magdan oikein pyrkivän Shantin luo - taisivat siellä häkissä odotellessaan ehtiä likat ystävystymään.
Päivän aloittaneen teoriaosuuden jälkeen siirryimme käytännön hommiin. Magdan kanssa tavoitteena minulla oli etukäteen koiran totuttaminen ihan vieraaseen agihalliin, siis sen kokemuksen saaminen, että sitä kivaa, omalta halliltamme tuttua hommaa voi tehdä muuallakin.
Magda valmistautuu treeniin pyörimällä (Kuva: Veera Westerlund)

Magda ei vaikuttanut alkuun tunnistavan esteitä tai hoksaavan, että olimme tulleet treenaamaan, vaan kulki ympäriinsä haistellen ja ihmetellen mm. maneesin hiekkapohjaa (omalla hallillamme on mattopohja). Annoin sen vähän tutustua paikkoihin. Sitten otimme vielä lisälämmittelyksi pyörähdyksiä, pieniä juoksupätkiä, eteen lähetyksiä ja peruuttamista, ja sen jälkeen olimmekin valmiita treenaamaan.
Päivän mittaan otimme mm. motivaatiotreeniä namikupin kanssa putkella ja pussilla, joilla harjoittelin myös hiukan vaikeampia lähetyskulmia. Otimme myös hypyillä treeniä, jossa koiraa jarrutettiin sen innon kasvattamiseksi. Magdasta hyppääminen on huippua, mutta kuten kuvasta näkyy, se ei heti hoksannut, mistä tässä treenissä on kyse - kovasti näyttää sitä minulta kysyvän, miksi pidän kiinni ja kykin siinä vieressä..

(Kuva: Veera Westerlund)
Hyppyjen osalta pidimme rimat maassa varmuuden vuoksi: vaikka koirat oli lämmitelty, emme halunneet ottaa riskejä kylmässä säässä. Ohjauskuvioista otimme valssaamista ja takaa leikkauksia, ne menivät oikein kivasti.
Magda kokeili puomia nyt ekaa kertaa, ja lähti hyvin kiipeämään. Ylhäällä se alkoi kuitenkin katsella alas, ja laittoi jarruja päälle. Nameja kyllä natusteli, mutta ei halunnut jatkaa eteenpäin. Kokeilimme matalampaa puomia, ja sillä Magda juoksi reippaasti edestakaisin. Toisaalta korkeankin puomin alastulossa voitiin treenata heti perään kontakteja kosketusalustalla, ja ne menivät hyvin - Magda teki iloisesti ja reippaasti.

(Kuva: Heidi Vuoristo)
Daven kanssa aikanaan huomasin, ettei esteen oppimisnopeus vaikuttanut siihen, miten hyvin se esteen jatkossa hallitsi eikä edes siihen, miten hauskana se sitä pidemmän päälle piti. Davelle oli aikanaan erityisen vaikea pussin suuaukko, koska omalla hallillamme se oli liukkaan oloinen, ja Davelle liukkaat ovat vaikeita muuallakin. Treenien edetessä tämä murhe unohtui täysin, ja Dave paineli pussiin samalla tohinalla kuin putkellekin. Muistan myös sen riemun, joka repesi, kun Dave ekan kerran uskalsi pussin läpi mennä, se oli kovin tohkeissaan rohkeudestaan!
Mirvalta Magda sai ohjeeksi treenata edelleen takapään käyttöä ja toisaalta esim. kokeilla metsässä kiipeilyä puiden rungoilla jne. Kotona ajattelin ottaa kiipeilypaikaksi nojatuolin rahin ja laittaa Magdan temppuilemaan sen päällä, se ei ole korkealla, mutta siinäkin pyöriminen edellyttää omien takajalkojen sijainnin tunnistamista. Tällainen kehonhallinta auttaa sitten puomillakin liikkumista jatkossa. Myös monet tanssitreenien liikkeistä auttavat tässä, esimerkiksi suoraan peruuttaminen.
Mainio vinkki oli myös esineiden kiertäminen - se on hyvää ohjaustreeniä ja itse asiassa noin ihan taitona hyödyllinen myös koiratanssissa. Uusien hankintojen listalla on namipenaali, jonka voin heittää palkaksi: sisään herkkuja, sitten yhteistä revitysleikkiä ja lopuksi herkut penaalista koiralle. Paljon siis saimme vinkkejä, treenattavaa ja ajateltavaa agipäivästä.
Kouluttajankin kanssa oli kiva leikkiä! (Kuva: Heidi Vuoristo)

Mukavaa oli huomata, että halliin hiukan tutustuttuaan Magda teki uudessa paikassa esteitä reippaasti; meni yhtä lailla vieraasta putkesta ja pussista läpi kuin tutuistakin omalla (tai siis Tammialan Johannan, hih) hallilla. Huomasin kyllä, että kalseahko ilma hiukan Magdan menoa hillitsi, samoin kuin toisaalta tavallista selvästi pidempi treenipäivä - vaikka lepotaukoja välissä olikin. Siitä huolimatta mukana oli iloista tekemisen meininkiä. Parasta herkkua Magdalle taisivat olla päivän päättäneet pienet radan pätkät, niitä se olisi voinut jäädä vielä tekemään enemmänkin!

"Jaahas, mitä sitte tehtäisiin?" (Kuva: Heidi Vuoristo)

Erityisesti Magdan kanssa nautin siitä, ettei sen kanssa tarvitse tällaisissa tilanteissa murehtia muita koiria. Toki ryhmän vieraat koirat sitä hieman hallissakin kiinnostivat, mutta Magdaa voi pitää huoletta irti muiden lähelläkin - treenaaminen on sille kuitenkin isompi juttu kuin koirakaverit. Ulkolenkeillä tätä ei ehkä uskoisi, niin innoissaan Magda olisi treffaamassa muita koiria, ja koirapuistossa se painelee sata lasissa juuri niiden kavereiden kanssa, joita paikalla on. Kaikki ovat parhaita!