Kaikenlaista

Saimme valita Koirakoulumme viisivuotissynttäreiltä lahjan, ja nyt on koirilla mainio selkäreppu. Sen käyttöä on jo harjoiteltu, ettei sitten tule yllätyksiä pidemmillä reissuilla. Kävimme yhtenä iltana reilun parin tunnin lenkillä Ruissalon metsissä, ja Magda sai kantaa menomatkalla repussaan juomavedet, kupin ja ensiapulaukun. Dave sai sitten kantaa paluumatkalla, ja se menikin ihan tokoseuraamista tarjotessa, oli jotenkin hyvällä tavalla täpinöissään poika siitä kantamisesta.
Tällä viikolla jäivät ohjatut treenit väliin, mutta lauantaina treenasimme omatoimisesti collieporukassa. Magdan kanssa otimme etupässä seuraamista, joka tuntuu pikku hiljaa loksahtavan kohdilleen. Jäävät olivat edelleen hyvät (seiso, maahan); niitä voi tehdä peräkkäin ja vuorotellenkin, eikä Magda juuri niitä sekoita.
Treeniseuranamme oli kolme pehkolassieta ja yksi nahkainen versio, ja tämä nahkainen "bestis" Veera oli taas hyvä häiriö Magdalle. Seuraamispätkien jälkeen, kun sanoin Magdalle "vapaa", se ampaisi kuin pyssyn suusta laukka-askelin kohti Veeraa! Huhuilin perään, että en tarkoittanut ihan noin "vapaata", ja Magda tuli kiltisti takaisin. Kuuliaisuutta ja malttia onkin ihan selvästi tullut neidille lisää.
Jännä huomata, että kaksi uutta treenikaveria (Magdalle vieraita molemmat) olivat paljon pienempi "paha" kuin ihana Veera. Toinen uusista koirista esim. treenasi seuraamista ihan siinä takana muiden paikalla makuun aikana, ja vaikka Magda vähän päätään käänteli, se pysyi hyvin paikallaan. Otimme paikalla makuun varsin lyhyenä, ettei koirille tulisi kylmä, mutta ehdin hetkeksi piiloonkin ja sekin meni hyvin.
Muutamia tanssikuvioitakin yritin tehdä, mutta ne meinvät melkein nauramiseksi vaan. Koitin kerrata pujottelua, mutta Magdalla oli siihen oma koreografia, aina yhden jalan pujoteltuaan se teki oman pyörähdyksen. No, ehkä alamme siltä pohjalta työstämään hiukan omannäköistämme pujottelua!
Koirakavereitakin tuli tavattua pitkin viikkoa, tässä vielä menoa lauantain treenien jälkeiseltä lenkiltämme, Magda tapansa mukaan keskittyi Veera-nahkan kanssa peuhaamiseen, vaikka kaikki muutkin olivat tosi kivoja.

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä: Dave kastroitiin perjantaina. Tähän oli useita syitä, mutta yliseksuaalisuus ei kuulunut niihin. Dave on aina ollut mukava kaveri nartuille, joita on niin perheessä kuin ystävilläni.
Sen sijaan Dave ottaa raskaasti hoidossaolon, mitä Magdan juoksutkin aiheuttavat, ja sen palatessa kotiin hoidosta olemme saaneet aloittaa ohitusharjoitukset kutakuinkin alusta. Tämä ei ole hoitopaikan "vika" vaan kertoo nähdäkseni enemmän siitä, että koira stressaa tuollaisia muutoksia (=erossaoloa omasta porukasta), mikä sitten näkyy sen ärsytyskynnyksen alentumisena. Koska toisten koirien ohitusten saralla olemme muuten edistyneet oikein mukavasti, tuntui järkevältä ratkaisulta välttää jatkossa nämä useamman viikon säännölliset hoitoon viemiset - varsinkin kun on selvää, ettei Davea kyynärvian ja myöskään terävyyden vuoksi tulla käyttämään jalostukseen. Toisaalta ei sitten ole enää huolta myöskään eturauhasvaivoista, jota Davella myös on ollut ja tätä vaivaa on aiemmin jouduttu lääkitsemäänkin ns. kemiallisella kastraatiolla. Kastraatiopäätöstä helpottikin se, ettei aiempi kemiallinen kastraatio vaikuttanut Daven käytökseen ainakaan huonompaan suuntaan, itse asiassa en huomannut mitään isoa eroa. Kolmas iso juttu on tietysti se, ettei nyt ole riskiä, että uroksen ja nartun talouteen syntyisi suunnittelemattomia pentueita.
Dave toipui leikkauksesta nopeasti, jo lääkäristä haettaessa kulki omin jaloin autolle. Ensimmäinen ilta ja yö menivät nukkuessa, eikä Dave vaikuttanut millään lailla kipuiselta. Toisena päivänä oli sitten jo reipas, nälkäinen ja olisi halunnut leikkiäkin. Viikon verran pitää kuitenkin tehdä rauhallisia remmilenkkejä, sitten Dave pääsee taas irrottelemaan enemmän ja mukaan treeneihinkin.