Ilman kavaluutta?

Dave testattiin Turun alaosaston luonnetestissä Vätissä 5. kesäkuuta. Tuomareina toimivat Sirkka Lempinen ja Carita Koskinen. Dave ei läpäissyt testiä, joten tuomarit olivat tietysti aivan väärässä ja testikin huonosti toteutettu. Ja entäs koira sitten? Jos koira ei testiä läpäise, sehän on täysin surkea tapaus! Kuoppaan mokoma onneton.

Itse asiassa testissä ei ollut vikaa. Eikä oikeastaan koirassakaan. Miten siinä edes voisi olla, Dave on juuri sellainen kuin on ja pelaa niillä ominaisuuksilla, jotka sen käytössä ovat. Ei Dave kaikkia toiveitani täytä, mutta eipä siitä ainakaan Davea itseään ole moittiminen. Dave on kastroitu, koska jo pitkään on ollut selvää, ettei sitä jalostukseen käytetä - luonteenkaan vuoksi. Ja silti koira on minulle rakas, tärkeä - ja uskokaa tai älkää, monessa suhteessa myös mieleinen niin perheenjäsenenä kuin harrastuskaverinakin. Tämä ei poista sitä, että Dave on ollut minulle vaikea koira, vaikeampi kuin kaksi sitä edeltänyttä tai yksi sen jälkeen laumaan liittynyt, Magda.

Testin nähtyään tuomarit arvioivat suoraan, että monessa muussa perheessä tämä koira olisi jo kuopattu - heistä oli onni, että Dave sai omistajakseen minut. Kaikesta vääntämisestä ja vastoinkäymisistä huolimatta voin aivan rehellisesti sanoa, että minä olen myös onnellinen, että sain tämän koiran. Olen oppinut ja myös saanut siltä hirvittävästi. Daven laumaviettisyys ja halu tehdä yhteistyötä on liikuttavaa. Sen uskollisuudesta voisi kuka tahansa ottaa oppia. Se ei ole maailman vahvimpia koiria, mutta se puolustaa sille maailman tärkeintä asiaa, minua, vaikka se vaatiikin rohkeutta.

Ikävä kyllä Daven peruskatsanto maailmaan ei ole niin luottavainen, kuin se minun, kanssaihmisten ja Daven itsensäkään kannalta olisi toivottavaa. Dave pelkää, että jotain sattuu, se on huolehtija, jolla tuntuu olevan silmät selässäkin. Dave pitää tutuista asioista ja ihmisistä ja kammoksuu oudosti käyttäytyviä ihmisiä, ja kaikkia sen perspektiivistä kummallisia, totutusta poikkeavia asioita ja ilmiöitä.

Kun tuomari luonnetestissä kohdisti minuun uhkaa, Dave puolusti. Kyllä tämän koiran kanssa uskaltaa metsissä kulkea ihan kaksinkin. Ja sitten huonot uutiset: Dave ei toipunut uhkasta. Se ei kai oikeastaan ollut varma, kannattaisiko luottaa hyökkääjään, joten Dave oli vähän kaveria ja sitten ei kuitenkaan. Tästä tuli luonnetestipaperiin ikävä mutta aivan aiheesta annettu maininta "salakavala".

Millaista arki salakavalan koiran kanssa sitten on? Saanko alituiseen jännittää, milloin koira on jonkin kurkussa? En. Dave on luotettava koira, se on hyvin ennakoitava koira. Sillä on heikkoutensa, ja ne olivat minulla tiedossa jo ennen testiä. Dave rakastaa tuttuja ihmisiään, esimerkiksi perhettäni, ystäviäni ja treenikavereitani, varauksetta ja näyttää sen. Vieras metsäpolulla kulkija pannaan kuitenkin merkille, Dave ei hauku, mutta se kyttäilee. Ihmisvilinässä se ei ihmisiin reagoi samalla tavalla, on neutraali. Jos oikaisemme puiston läpi ja ihminen juoksee kohti, Dave yrittää ottaa selvän, onko henkilöllä hyvät vai pahat aikeet. Pankkiautomaatilla se tarkkailee selkäni takana jonottavaa ihmistä ja kotitalomme edessä talonmiehiä. Sen sijaan eläinlääkäri, kotikäynnille tuleva koirahieroja, näyttelytuomari, olipa mies tai nainen, on Davesta luotettava ja kiva ihminen ja vaaraton. Tutut tilanteet, vaikka niissä tapahtuisi joskus ikäviäkin asioita (kuten lääkärillä) menevät mukavasti.

Tietysti maailmaan hieman epäluuloisesti suhtautuvan koiran kanssa elämisessä on haasteensa. Oli aika kun mietin, tuleeko tästä yhteiselosta yhtään mitään. Kun olen tutustunut koiraani paremmin, olen oppinut paljon myös sen rajoista, hyvässä ja huonossa. Se tekee elämän helpommaksi ja ennakoitavammaksi, lisää onnistumisia ja sitä kautta tuottaa iloa. Ohitukset ja jännittävien asioiden kohtaaminen ovat tästä yksi esimerkki. Dave on oppinut ottamaan minuun katsekontaktin ja siirtymään seuraamispaikalle vasemmalle puolelleni, kun sitä hirvittää. Olen palkinnut sitä kontaktista, ja nykyään usein tapahtuu jo niin, että kun minä vielä mietin, mitä tapahtui, on Dave jo kontaktissa ja oikealla paikalla. Näin kävi perjantaina kävelyllä teollisuusalueella, jossa erään aidan takana alkoi koira yhtäkkiä raivokkaan vahtihaukun. Minä vielä katselin, mistä kapeli kuului, kun Dave jo haki seuraamispaikalla minuun katsekontaktia.

Tämä käytös on ilokseni yleistynyt muihinkin tilanteisiin: ohi pärätyttävä moottoripyörä tai meidät juosten ohittava, bussiin kiiruhtava mies saavat aikaan saman reaktion. Dave katsoo minua ja ikään kuin kysyy toimintaohjetta. Aika usein sen tästä herkulla palkkaan tai sitten leikitään tai silittelen. Tällainen käytöksen hallinta, käytösmallien vähittäinen juurruttaminen vaikeisiin tilanteisiin rakentaa meille hyvää arkea ja lisää kyllä yhteistyön ja -ymmärryksen tunnetta. Me selviämme asioista yhdessä. Davea uskon helpottavan sen, että myös minä olen mahdollisimman ennakoitava. Vaikka maailman asiat huolettaisivat, minuun on voitava luottaa.

Miten Daven testi sitten meni? Pisteitä tuli 42, mikä on tietysti kaukana testin läpäisystä.
Ja silti koirassani on paljon hyvää - ja myös paljon sellaista hyvää, joka testissä näkyi. Toimintakyky ei ikävä kyllä ole collieiden parhaita puolia. Davella se oli kuitenkin plussalla. Daven puolustushalu oli suuri, mutta hillitty ja taistelutahtoakin oli mukavasti. Dave leikki tuomarinkin kanssa ja taisteli terhakasti puukepistä. Hermotkin olivat plussan puolella, samoin temperamentti. Nämä samat ominaisuudet näkyvät myös arjessa: Davea voi palkata leikittämällä, se treenaa tokoa täysin äänettömästi eikä siis piippaile tai ns. vuoda.

Sen sijaan pehmeyttä oli todella turhan paljon, Dave on pehmeä ja muistaa kokemansa ikävät asiat, mikä osaltaan saattoi johtaa siihen, ettei Dave tuomaria oikein luottavaisesti halunnut kaveriksi hyväksyä. Arjessa Dave ei ääniä pelkää, mutta testin laukausosiossa luonnehdinta laukausaltis oli siinä tilanteessa aivan oikea ratkaisu. Tosin Dave oli jo sen verran paineessa, että en tiedä, olisiko se ollut sen rennompi siinä hetkessä ilman paukkujakaan. Todennäköisesti ei.

Jotkut Davea ihan hyvin tuntevatkin, sitä lähinnä treeneissä tavanneet ihmiset ovat ihmetelleet minulle, miten niin Dave on vaikea koira. Nuori uros se on, tuollaisia ne ovat! Olen eri mieltä, ja testi osoitti minusta aivan oikein Daven puutteet. Se olikin monessa mielessä helpottava kokemus, eikä vähiten siksi, että siellä sain turvallisissa olosuhteissa nähdä, miten koirani ns. tositilanteessa käyttäytyisi. Tuntuu myös siltä, että ainakin tuomareille oli kristallinkirkasta se, millaista meidän arkemme vaikeimmillaan on. Koin saavani ymmärrystä ja myös tukea. Ja kuten ystäväni osuvasti sanoi, koiria ei tuomittu. Niitä tulkittiin.
Tuomarien mukaan suhteemme Daven kanssa on erinomaisessa kunnossa. Davelle minä olen ”ukko ylijumala”, sen elämän keskipiste, johon se luottaa. Dave on minun kanssani oikeassa paikassa.

Testituloksia läpikäytäessä kerroin joitain ajatuksiani. Toinen tuomareista kysyi, jotenkin siihen tapaan, että ”mistäs sinä olet tullut”, että mistä tällaisen ajatusmaailman kanssa varustettuja koiranomistajia tulee. Hänen mielestään olin ilmeisesti ymmärtänyt jotakin oleellista. Vaikkei hän odottanut vastausta retoriseen kysymykseensä, jäin sitä miettimään. Testipäivän iltana kävin Daven kanssa kävelyllä ja katselin meitä ikään kuin ulkoapäin. Me näytimme hyvältä siinä auringossa: kontaktissa seuraava kaunis koira haki aktiivisesti yhteyttä emäntäänsä. Leikimmekin vähän. Ja samassa ymmärsin vastauksen kysymykseen siitä, mistä olen tällaiseksi koiranomistajaksi tullut. Olipa kyse hyvistä tai huonoista puolistani, koirani ovat minut kasvattaneet. Ja Dave on ollut niistä paras opettajani.




Daven testin tulos

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +2 Suuri, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus -2 Pehmeä
Luoksepäästävyys -3 Salakavala
Laukauspelottomuus - Laukausaltis

Testi on myös videoitu, linkitän videon kunhan saan sen.