Magdan matkassa

Toinen kerta toden sanoi

2010-09-26T05:25:00.000-07:00

Paikka: Lattomeren koulu, Pori
Säätila: aurinkoinen.
Alokasluokka alkoi klo 9.00.
Tuomari: Juha Kurtti
Liikkeenohjaaja:Tuija Kokko (?)

Magdan ja Marin tulos:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8
(vinkui ensimmäisen minuutin aikana, loppuajan hiljaa)
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 8,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 6
(Kaksi käskyä, jäi hitaasti?)
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 10

Yht. 176 pistettä.

Liikkeet oli tehty, saamistamme pisteistä ei ollut tietoa. Odottelimme sivummalla loppujen koirien suoritusten ajan pienessä jännityksessä - josko se ykkönen nyt napsahtaisi kohdalle...
Kun liikkeenohjaaja sitten julkisti tulokset, repesi riemu: "Lopuille tulikin sitten ykköstulos - -". Tanssahdellen menimme hakemaan kilpailukirjamme, ja läsnäolijoita tuntui naurattavan Magdan pyörähtely ja hyppiminen - iloni tarttui Magdaankin. Kokonaisuutena kokeessa oli mukava tunnelma, ja hienolta tuntui sekin, että ihmisiä kävi kokeen jälkeen kehumassa Magdan tokoilua ja kyselemässä koirasta muutenkin. Tänään nähtiin paljon hienoja suorituksia, ja oli tietysti mukava päästä myös jututtamaan näiden koirien omistajia.

Olin taas erittäin tyytyväinen Magdan meininkiin. Pitää kyllä sanoa, että niin möllitokoissa kuin näissä virallisissakin Magda tekee sen, minkä osaa. Se ei alisuorita, vaan pikemminkin tarjoaa osaamisensa ylälaitaa, on skarppi ja kuuntelee. Ilmeisesti oma pieni terästäytymiseni auttaa tässä. Toisaalta huomaan, etten kyllä itsekään oikeastaan jännitä etukäteen tokokokeita tai paikan päälläkään siellä kehässä toimimista. Ensimmäinen möllikoe vielä jännitti, ja ensimmäisen virallisen kokeen paikallamakuu hirvitti. Sen jälkeen ei koetilanteessa ole ollut kuin pientä mukavaa tytinää siitä, että kohta päästään rockaamaan!
Koepaikkana tuo maalla sijaitsevan koulun piha oli erinomainen - ja sää samaten. Järjestelytkin pelasivat hyvin. Tuomarimme Juha Kurtti oli, edellisen kokeemme tuomarin Ilkka Stenin tapaan, oikein mukava.

Seuraaminen ei meillä tällä kertaa ollut ihan niin hyvää kuin viimeksi, mikä varmasti johtuu noiden jäävien liikkeiden tahkoamisesta. Samoin kentän pohjan vaihtuminen hiekasta nurmelle sai Magdan kontaktin jossain vaiheessa putoamaan, ja vapaana seuraamisen käännöksessä vasemmalle astuin Magdan varpaille. Nämä olivat seuraamisliikkeiden suorittamisen kannalta onneksi pieniä murheita, koska kontakti palasi nopsaan ja seuraaminen oli siitä huolimatta laadultaan noin ysin luokkaa.

Tässäkään kokeessa Magda ei muiden liikkeiden aikana tai niiden välillä äännellyt, paikallamakuussa oli alkuun harmittavaa vinkumista. Toisaalta mukava juttu oli se, että aikansa marmatettuaan Magda otti homman rennosti, levon kannalta ja pysyi jälkiosan hiljaa.

Ensimmäisestä kokeestamme on tänään kuukausi, ja nyt takana on siis toinen virallinen tokokoe. Ensimmäisen kokeen ja tietysti treeniemme perusteella tiesin, että jäävissä liikkeissä on vielä työsarkaa, mutta myös sen, että muuten paketti on mukavasti kasassa. Työstimme väliviikkoina lähinnä jääviä liikkeitä, ja niiden lisäksi teimme häiriötreeniä vieraissa paikoissa ja mahdollisuuksien mukaan vieraampien koirienkin kanssa. Jäävistä maahanmeno alkaa olla kunnossa, seisomisessa on vielä hiukan tekemistä. Jatkossa ajattelin opettaa jonkin valmistelevan sanan näihin liikkeisiin, josko se auttaisi Magdaa.

Omien perustreeniemme lisäksi sovimme viime lauantaille Turun keskustaan Luostarivuoren lukion edustalle oman "möllikokeemme" ja sinne Magdalle vieraan tuomarin. Pari vieraampaa koiraakin saimme mukaan, ja pääsin näin leikkimään Magdan kanssa koetta siten, että sain palkata sitä "kehässä". Säätila muuttui kesken kaiken sateiseksi, mikä oli hyvää harjoitusta sekin - sateen innoittamina otimme loppuun vielä toisen paikallamakuun.

Sunnuntaina treenasimme osin samalla porukalla mutta taas aivan vieraassa paikassa Laukkavuoressa, alustana märkä nurmikko. Sokerina pohjalla olivat sitten vielä keskiviikon treenit Veeran ja Helmi-lassien kanssa Kupittaan puistossa, jossa sattui olemaan Match Show, joka sitten kymmenine koirineen ja ihmisineen oli mitä parhainta häiriötä treeneillemme.

Tällä hetkellä ajatuksenani on pitää ensin sellainen reilun viikon tauko tokoilusta ja ryhtyä sitten opettamaan Magdalle avoimen luokan asioita. En ole varma, haluammeko jatkaa alokkaassa ja tavoitella TK1-koulutustunnusta; tällä hetkellä tuntuu siltä, että avoin luokka uusine haasteineen kutsuisi enemmän. Ihan uusien juttujen treenaaminen on varmasti motivoivaa vaihtelua sekä koiralle että ohjaajalle. Toki voi olla, että ihan hyvän treenin vuoksi käymme esim. keväämmällä vielä alokkaan kokeen tai pari. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että suuntana on avoin luokka - ja siinähän sitä tekemistä talvi-illoiksi sitten oikein mukavasti onkin.

Kiitos vielä kaikille meitä kouluttaneille, kanssamme treenanneille ja muillekin meitä kannustaneille. Ilman teitä emme osaisi sitä, mitä osaamme nyt - puhumattakaan siitä, miten hauskaa meillä on porukassa ollut! Meille ensimmäinen ykköstulos oli iso ilonaihe, mutta mikä parasta: treenit hyvässä seurassa jatkuvat.

Numerolappu selässä

2010-08-28T05:55:00.000-07:00

Tuomari: Ilkka Sten. Liikkuri: Heli Ollila.
Paikka: Paimion koulukeskuksen hiekkakenttä
Järjestävä seura: Peimarin koirat ry.
Säätila: pilvinen, hieman tuulinen.

Alokasluokassa koiria oli yhteensä 18.
Magdan & Marin tulos:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
(tarvitsi toisen käskyn)
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
(ei jäänyt, tuomarin kommentti: "On teillä vahva seuraaminen")
Estehyppy 0
(muut palaset hienosti nappiin, mutta ehti liikahtaa esteen takaa)
Kokonaisvaikutus(= omistajan ja koiran yhteistyö) 10

Yhteensä 154p, kakkostulos. Ykköseen olisi tarvittu kuusi pistettä lisää, ja pakko myöntää, että estehypylle mentäessä oli ykkösen maku jo huulilla. Pisteitä en ehtinyt kokeen aikana katsoa, mutta sen verran kuulin taputuksia ja ehdin koiran tekemistä arvioida, että hyvin tuntui menevän. Estehyppy on meillä ollut varma liike; nyt Magdan ottamat pari askelta seiso-käskyn jälkeen nollasivat koko liikkeen. Jossittelu on kuitenkin turhaa, olen hirveän ylpeä tästä listasta! Voin rehellisesti sanoa ottavani mieluummin kakkostuloksen, kun näin koiran tekevän näin osaavasti ja täydellä sydämellä hommia, vaikka pari selvää epäonnistumista tulikin, kuin esim. ykköstuloksen ns. "rämpimällä" (=pisteitä sieltä täältä ja virheitä vähän kaikkialla).

Tiesin kokeeseen mennessäni, että jäävissä on horjuvuutta. Harjoituksissa ne kyllä olivat ihan viime viikkoina alkaneet olla jo suurin piirtein kuosissa taas. Mietinkin vielä tällä viikolla, haluanko mennä koetilanteeseen, vaikka nämä liikkeet eivät aina onnistu treeneissäkään. Päätin sitten ottaa kokeen ihan yhtenä hyvänä harjoituksena ja tason mittauksena. Yhtään ei kyllä harmita, että menimme, koska tuntui todella hienolta nähdä, miten paljon Magdan kanssa jo osaamme. Meillä oli sitä paitsi kivaa!

Kuuman kesän jälkeen olemme pikku hiljaa palailleet taas treenailemaan, ja Magdan motivaatio ja tarkkuus ovat olleet hyvässä balanssissa. Kokeessa nyt nähty seuraaminen kyllä ilahdutti erityisesti, hyvät käännökset ja innokasta menoa. Samoin perusasennot tulevat napakasti, ja luoksetulossa ampui tutusti sivulle hyvällä vauhdilla. Kiva oli nähdä sekin, että Magda selvästi palkkaantuu liikkeiden välissä antamistani kiitoksista ja kehuista.

Videoitakin on tulossa, kunhan niitä ystäväni ehtii nettiin ladata.

Mölleissä, osa 2

2010-06-21T11:43:00.000-07:00

Magdan kanssa on treenailtu taas hiukan ahkerammin, loppuviikolle tulivat kolmet varsin mainiot treenit. Lauantaina illalla seitsemältä satoi, oli satanut siihen mennessä jo pari tuntia. Kenttä paikoin lainehti, mutta muutamissa kuivemmissa kohdissa saimme tehtyä mukavasti seuraamiset yms., Magda kun kiertää isompia lammikoita. Olin ihan huippuiloinen, että aivan reilusta sateesta huolimatta Magda teki ja toimi, oli paikoin vähän ylävireessä jopa! Tosin nostatin sitä enemmän kuin yleensä, otin useita luoksetuloja (niiden lammikoiden yli, silloin veti laukalla niin että vesi roiskui) ja osan niin, että lähdin karkuun ja Magda sai jahdata minua. Tanssitin ja leikitin liikkeiden välissä, eikä treenaamisessa ollut mitään ongelmaa. Muutos alkukeväästä on suuri, ja olinkin todella iloinen näistä treeneistä. Myös jäävät teki reilusti ja paikalla makuukin treenin lopussa sujui kivasti.
Yleisesti ottaen jäävissä on vielä epävarmuutta (tai sitä tuli kun sössin ne, alkukeväästä ne olivat kunnossa jo), mutta suunta on oikea - treeneissä jo noin 80 prosenttisesti menevät oikein, ja kokonaisenakin saa tehtyä onnistuneita suorituksia, kunhan alle ottaa ensin osia.
Ääntely paikalla makuussa on toisinaan edelleen ongelma; joskus se vaikuttaa malttamattomuudelta (treenin alussa), joskus taas epävarmuudelta (liian vaikea harjoitus?)- ja toisinaan, aika usein onneksi, ääntä ei ole ollenkaan. Joka tapauksessa tässä riittää työstettävää edelleen.

Dave pääsi lauantaina myös sadetreeneihin, mutta sen kanssa kävimme ensin yhteisellä kävelyllä kahden tutun ja yhden uuden treenikaverin ja koiriensa kanssa. Mukana oli siis Davelle vieras uros, kun lähdimme porukalla sateiselle remmilenkille. Ihan alkuun, kokoontumispaikalla, Daven harja oli pystyssä. Hyvin se silti otti minuun kontaktia, ja harja laski pian. Koko lenkin ajan se kyllä piti tätä uutta tuttavuutta silmällä, mutta eipä siinä sen enempää. Ei rähissyt, murissut tms., vilkuili vaan välillä.
Yleisesti ottaen lenkki meni kontaktissa, otin seuraamista siinä hyvän häiriön alla, ja Dave pystyi kyllä keskittymään. Eteenpäin on siis tultu Davenkin kanssa! Toki tämä lenkkikaveri oli aivan ihanteellinen, koska ei hakenut Daveen lainkaan kontaktia eikä muutenkaan ole rähisevää tai pullistelevaa sorttia. Uros kuitenkin, ja sen asian Dave laittoi saman tien merkille.
Lenkin jälkeen ottettiin Daven kanssa vielä pienet tokoilut, sade jatkui mutta Davea se ei ole koskaan häirinnyt.

Sitten Magdan möllitokoiluihin. Olimme toista kertaa ylituomari Tuija Seren järjestämissä mölleissä, edellisistä on reilu kuukausi. Kuvittelin, ettei minua tällä kertaa jännittäisi, mutta noin tuntia ennen lähtöä oli kotona olo taas kuin teuraaksi oltaisiin viemässä. On tämäkin kiva harrastus! Mutta tuttuun tapaan paikan päällä olo helpotti, Magda oli niin rento ja oma itsensä, että sain siitä voimaa. Ja kyllä, se voisi ihanne tilanteessa mennä toisinkin päin - että minä kykenisin tukemaan koiraa..

Pisteitä tuli enemmän kuin viime kerralla, palkkaa annoin vähemmän. Jäävät olivat viimeksi ihan levällään, nyt paremmat, mutta edelleen hieman epävarmat. Magda toimi paremmalla vireellä, viimeksi oli kyllä varsin tarkka mutta hieman unisen oloinen. Hallilla toisinaan kuultavia innokkaita "kiljahduksia" ei sentään kuultu. Hyvä!

Tuomari: Tuija Sere (tokon virallinen ylituomari)
Paikka: Teollisuusalueen parkkipaikka Peltolassa Turussa
Osallistujia ei laitettu paremmussjärjestykseen, koska esim. palkkaa sai käyttää harkinnan mukaan. Paras onkin verrata omaan tasoomme, ja eteenpäin on taas tultu.

Luoksepäästävyys: 10
(Oikein mallikas. Hiukan oli peppu nousta maasta, kun tuomari kyykistyi eteen, mutta painui takaisin. Magda piti kontaktia minuun vaikka tuomarin silittely selvästi miellytti ja innosti.)

Paikalla makaaminen (1 min): 9
(Nopeat ja hyvät siirtymät sivulta maahan ja maasta istumaan ekoilla käskyillä, pysyi hyvin maassa mutta vinkumisesta lähti piste, vaihtoi myös lonkka-asentoon, mutta siitähän ei pisteitä mene kerran tehtynä.)

Seuraaminen kytkettynä: 9
(Saimme viimeksi saman arvosanan, mutta itse olin tähän tyytyväisempi juuri paremman vireen vuoksi. Minusta ihan kelpo seuraaminen! Ihme ja kumma, Magda osaa juosten seuraamisen vain näissä "kokeissa" - treeneissä tuppaa yleensä edelleen poikittamaan tai innostumaan, jolloin edistää. Taluttimetta seuraamista ei tässä ollut. Vinkiksi sain hakea vielä paremmin sitä liikkeen rytmiä, joka sopii koiralle. Esim. käännökseni olivat hiukan hitaita, eikä Magda ollut varma, olinko pysähtymässä ja tekemässä perusasentoa vai kääntymässä, joten oli jossain kohdassa jo vähällä istua.)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 6
(Jäävistä en odottanut suuria, koska treeneissäkään eivät vielä aina mene nappiin. Iloinen olin, koska kummassakin jäävässä liikkeessä Magda teki hyvän seuraamisen ja tarjosi heti oikeaa liikettä. Meni ensimmäisestä käskystä, mutta epäusko iski ja nousi ylös, jolloin käskin uudelleen -> meni ja jäi.)

Luoksetulo: 9
(Viime kerralla oli luoksetulossa lähdössä mukaan, nyt jäi hyvin, mutta pientä vikinää kuului. Perusasento aavistuksen vino. Laukalla tuli ja nopsaan haki paikkansa, hyvä!)

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8
(Jääviä vaivaava epävarmuus näkyi siinä, että seisahtui turhan hitaasti. Kun jo seisoi, kehän laidalla toinen koira rähähti, josta Magda otti pienen häiriön, heilahti. Pysyi kuitenkin. Hyvä tyttö!)

Estehyppy: 5
(Meidän bravuurimme ei mennyt tällä kertaa ihan putkeen, mutta oma mokani. Magdalla on hurja hyppyinto, joten lähestyn estettä aina varovasti. Nyt kaarsin kyllä aiemmin saamieni ohjeiden mukaisesti sivusta, mutta jäin sitten turhan kauas esteestä - treeneissä hyppäytän selvästi lähempää. Magda juoksi heti käskystä hypylle ja hyppäsi kauniisti, mutta oli tulla sivulta jo takaisin, ilmeisesti siksi koska olin niin kaukana. Mölleissä kun ollaan, otimme uusinnan tästä, ja siitä tuli priimasuoritus, jonka sitten palkkasin.)

Kokonaisvaikutus: 9
Tuomarin mukaan meillä meni Magdan kanssa hyvin, ja olen samaa mieltä. Viilattavaa on, se on selvä, mutta se peruspaketti ja tekemisen meiniki, kontakti ja yhteistyö kyllä toimii. Itselle jäi erityisen hyvä mieli juuri siitä, että Magda oli niin hyvin mukana. Nyt se näkyi myös lievänä yliyrittämisenä. Jatkossa tyydyn vastaamaan tuomarin kysymykseen nyökkäämällä, ja sitä nyökkäämistäkin pitää harjoitella myös treeneissä, jottei Magda reagoi täpinöissään jo siihen.

PS. Daven luonnetesti on siirretty cd:lle, seuraava askel on, että saan levyn itselleni. Kameraansa ystävällisesti lainannut tuttu on sairaana, haen levyn häneltä kun hän on taas töissä. Sitten on vielä se kysymys, minne tuollaisen varsin pitkän videon saa tallennettua. Vinkkejä saa antaa!

Kesäpäivien iloja

2010-06-10T13:07:00.000-07:00

Treenikaverukset Magda, Dave ja Helmi poseeraavat varjossa hellepäivän treenien lomassa. Noin muuten olemme tässä pikkuhiljaa toipuneet luonnetestiviikonlopusta, itselleni se oli työntäyteinen ja tietysti monenlaisia ajatuksia herättävä.
Dave onneksi tuntuu selvinneen koettelemuksesta hyvin. Hieman ylireagointia Davella on ollut esim. katupätkällämme kun jokin auto ei meinannut käynnistyä, seurasi pieni rähähdys auton päästämälle oudolle äänelle. Toisena päivänä nähtiin lievä arkuusreaktio (jarruttelua ja tuijotusta) puistossa oudon kartio-liikennemerkki-systeemin luona. Magdakin sitä ihmetteli, mutta meni heti tutkimaan. Ohi emme menneet, ennen kuin Davekin sen rauhassa uskaltautui katsastamaan. Oma neutraaliuteni ja kehuni, kun Dave rauhoittui/rohkaistui auttoi ohittamaan nämä tilanteet onneksi nopeasti.
Muuten en ole huomannut, että Dave olisi stressaantunut tms., ihan on itsensä oloinen. Viime kesänähän rähistelyreaktioita sinkoili vielä sinne tänne: toiset koirat, rullasukset, rullalautailijat, ruohonleikkurit, moottoripyörät - huonona päivänä jopa polkupyörätkin saivat aikaan rähäytyksen. Pitkä matka on siis tultu ja kaiken kaikkiaan elo tuntuu varsin ennakoitavalta ja mukavalta - ja onneksi näin vielä testin ja sen aiheuttaman kuormituksen jälkeenkin.
Luonnetestin videon saan käyttööni varmaan loppuviikosta, joten vielä pitää malttaa odotella. Videon jälkikäsittelyssä on tietysti hommaa, ja koneelle vieminen ottaa sekin aikansa.
Ihmisiin Dave näyttää suhtautuvan entiseen tapaan, katselee, mutta ei sen kummempaa. Minä en aio ainakaan toistaiseksi päästää vieraita silittelijöitä Davea käsittelemään; tuttujakin ihmisiä on paljon, ja heidän kanssaan Davella menee entiseen tapaan kivasti: luottavaisesti, iloisesti ja mutkattomasti. He saavat nyt riittää.
Kouluttajamme Johanna toi esille senkin hyvän pointin, että koska minä arvostan korkealle sosiaalisuutta (myös koirassa), on Davelle ehkä tullut houkutus yrittää olla luontaisia ominaisuuksiaan avoimempi ja sosiaalisempi myös vieraita kohtaan minua miellyttääkseen - siis myös tilanteissa, joissa se ei oikeastaan tohtisi. Herkuilla tms. sitä ei koskaan ole kontaktiin houkuteltu, eikä se ole suositeltavaakaan. Ahne koira voisi ylittää itsensä ruuan houkuttelemana, ja lähestyä ihmistä tilassa, jossa ei kuitenkaan ole aidosti luottavainen. Vaikka ruokaa ei ole käytetty, on vähän vastaava tilanne voinut olla Davenkin kohdalla. Luonnetestissäkin Dave lähestyi minusta tuomareita jotenkin oudosti, vaistosi ehkä oman jännitykseni. Leikki sitten kyllä, mutta tuntui ottavan leikistä paineita. Paha sen tarkemmin sanoa, kun en ole videota vielä nähnyt enkä yksityiskohtia muista.

Davelle voi siis olla ihan helpotuskin, jos selkeämmin osoitan, ettei sen tarvitse mennä ketään moikkailemaan. Tosin Dave ei ole muutenkaan aina saanut mennä, joten osaa kyllä kauniisti odotella vieressäni istumassa tai maassa, kun vaikka juttelen jonkun naapurin kanssa. Käsittelytilanteet ovat eri asia (eläinlääkärissä yms.), ne tosin ovat hyvin menneetkin ja niihin tietysti pitää edelleen sopeutua.
Yhden hiukan yllättävän muutoksen olen huomannut testin jälkeen. En tiedä, mitä siitä ajatella, mutta tyytyväinen olen. Tiedä sitten, onko kyseessä pysyvä tila. Dave on siis aina ollut huono odottamaan kytkettynä. Esim. treenihallillamme sillä on ollut tapana haukkua perääni ja minun lähtiessäni myös osoittaa mieltään näykkäämällä hihasta. Tämä on tapa, jonka kai voisi lukea siihen salakavaluuteen sikäli, että näppää ihmistä takaapäin. Itse vaan en ole tätä miksikään erityiseksi käytökseksi sen kummemmin ajatellut, koska en koe sen sisältävän uhkaa tms., pientä protestia vain. Ohjeeksi olen saanut suhtautua tyynen ylimielisesti ("höpö-höpö, annas olla", ei siis ainakaan provosoitua, alkaa vääntämään asiasta tai rangaista). Dave ottaa siis todella kiinni vain hihasta, pieni ote ja irroitus.

Joka tapauksessa tällä viikolla on Davelle tullut pari odottelutilannetta, esimerkiksi omalla kentällämme sen piti odottaa tolppaan kytkettynä, kun treenasin Magdaa. Ihmeekseni Dave on näissä tilanteissa ollut rauhallisempi kuin aiemmin! Siis vaikka luonnetestissä oli odotellessaan ensimmäistä kertaa elämässään tosiaan kokenut hieman kovia. Nyt Dave on hiljaa, loikoilee ja syö ruohoa tai istuu ja katselee. Hiukan kitisi, kun treenasin Magdan kanssa jotain riehakkaampaa juttua, mutta ei siis haukkunut tms. - eikä reagoinut lainkaan siihen jättämiseen, vaikka niitä hetkiä oli useita, kun välillä vaihdoin koiraa ja siirsin Daveakin toiseen paikkaan odottamaan.

Kovasti olen miettinyt Daven pentuaikaa, sen saamia kokemuksia, onko joskus sattunut jotakin ikävää, joka selittäisi sen käytöstä, siis epävarmuutta ja sen ilmentämistä. Mitään erityistä ei kuitenkaan tule mieleeni. Olen myös miettinyt omaa käytöstäni, olenko huomaamatta jättänyt antamatta tukea, kun se on säikähtänyt, onko oma kuohahdukseni tai reaktioni johonkin asiaan pahentanut sitä, miten Dave on tilanteen tulkinnut, onko jokin sen mielestä erityisen uhkaava tilanne jäänyt minulta nollaamatta, olenko tulkinnut koko koiraa väärin ja sen perusteella myös edellyttänyt siltä jossain tilanteessa enemmän kuin olisi kannattanut jne.

Aika ajoin on minusta hyvä katsoa peiliin, reflektoida omaa tekemistä, oppia virheistä ja myös onnistumisista, pohtia mennyttä ja miettiä, mitä kannattaisi tehdä toisin. Toisaalta tiedän olevani varsin valveutunut koiranomistaja, Dave on kolmas koirani ja sen kanssa olemme myös alusta asti käyneet koulutuksissa, kursseilla jne. erilaisten harrastusten parissa. Apuakin olen saanut, kun sitä olen tarvinnut, ja tietoa hankkinut myös lukemalla, kysymällä, kuuntelemalla. Toisaalta olen ymmärtänyt hylätä sellaiset hyvää tarkoittavat neuvot kuten selättämisen kokeilemisen rähinään. Daven kaltaiselle pehmeälle ja epävarmalle koiralle tällainen saattaisi jättää pahatkin jäljet. Tärkeintä on alusta asti ollut koiran luottamuksen voittaminen ja sen turvin eteneminen.
Kyllä sekin on mielessäni käynyt, millainen koira olisi käsissä, jos se ei olisi sattunut näin aktiivisesti harrastavalle, ihmisten parissa liikkuvalle, käytösongelmiin apua etsivälle ja koiria aiemminkin omistaneelle ihmiselle. Jälki voisi olla myös toisenlaista, eikä välttämättä hyvässä.

Toisaalta, kun Dave on niinkin pehmeä kuin testissä ilmeni, voi ehkä olla niinkin, ettei mitään suurta isoa ole tarvinnutkaan tapahtua. Dave joka tapauksessa on minusta ainakin sosiaalistettu monipuolisesti niin ihmisiin kuin koiriin, erilaisiin asioihin ja tilantesiin. Se oli pennuista viimeinen, joka otti minuun kontaktin, mutta se ei arastellut - se oli ensi kertaa ulkona ja sillä tuntui olevan muuta tekemistä ensin. Se kuitenkin nukahti rauhassa syliini, kun sen siihen nostin, ja se tutki ulkona ympäristöä rohkeasti. Se oli selvästi tottunut käsittelyyn, oppi nopeasti luottamaan minuun hoitotoimenpiteitä tehtäessä ja nautti alusta asti ihmisen läheisyydestä. Uskon kasvattajan tässä mielessä tehneen kyllä hyvää työtä, Dave solahti yhteiseen arkeemme helposti. Autossa taisi kerran kotimatkan (jolloin huusi kuin hyeena) jälkeen aristella, sitten matkasi rennosti. Edes läheisen autoromuttamon kirskuvat ja rämisevät äänet eivät sitä hetkauttaneet.

Dave heitti talviturkin jo aiemmin meressä, mutta Maskussa Magdakin innostui uimaan.

En Daven pentuaikana kokenut, että Dave olisi ollut arka, varsin vähäisin ponnistuksin se oppi kulkemaan kaupungilla ja liikennevälineissä. Alusta-arkuus ja uroksille rähinä ovat meidän arjessamme olleet ne hankalat jutut, urokset tietysti vielä liukkaiden lattioiden pelkoa paljon isommin. Yhtä kaikki Davessa on juuri niitä ominaisuuksia, joita poitsu testissä ilmensi. Näin se on ja näillä mennään. Kompromisseja olen harrastusten vuoksi jo tehnyt; kyynärvika sai jättämään agin alkeisiin ja unohtamaan pk-lajitkin. Koiratanssia ja toko harrastetaan, mutta ymmärsin testin jälkeen senkin, että Daven kanssa en voi mennä tilanteisiin, joissa minä jännitän ja Davea pitäisi tuomarin käsitellä (vrt. tokon luoksepäästävyys). Tätä on kymmeniä kertoja treenattu, ja aina on mennyt hyvin. Mutta mikä olisi tilanne, kun itse jännitän ja tuomari lähestyy? Entä jos Dave lukisi minua niin, että jännitän tuomaria ja päättäisi puolustaa tai tulisi itse epävarmaksi? No, kaikkea ei voi saada, kyllä me ilman tavoitteellista harrastamista Daven kanssa elää voidaan. Pettymys se on, mutta toisaalta kun koirasosiaalisuudenkin kanssa on vielä työsarkaa (vrt. tokon paikallamakuu), ei tämä nyt niin suuri asia ole. Iloitsen kuitenkin siitä, että Dave on terve ja kyynäränkin osalta oireeton.

Olisiko tässä tanssiohjelmamme alku- tai loppuliike?
Variaatioita tästä olemme tehneet useita erilaista; liikkeisiin joissa koira seisoo, tulee mukaan myös liikkuminen.

Vähän on tosiaan taas treenattukin, mutta enemmän käyty uimareissuilla. Kuumat ilmat ovat hiukan syöneet treeni-intoa, sen sijaan uiminen on ollut ihanaa vaihtelua koko porukalle. Suuri yllätys oli, että Magdakin innostui tänä toisena kesänään uimisesta. On toki uinut ennenkin, mutta nyt paahtoi Maskussa sellaista kyytiä kohti ulappaa, että sain hillitä intoa.

Ilman kavaluutta?

2010-06-05T08:29:00.000-07:00

Dave testattiin Turun alaosaston luonnetestissä Vätissä 5. kesäkuuta. Tuomareina toimivat Sirkka Lempinen ja Carita Koskinen. Dave ei läpäissyt testiä, joten tuomarit olivat tietysti aivan väärässä ja testikin huonosti toteutettu. Ja entäs koira sitten? Jos koira ei testiä läpäise, sehän on täysin surkea tapaus! Kuoppaan mokoma onneton.

Itse asiassa testissä ei ollut vikaa. Eikä oikeastaan koirassakaan. Miten siinä edes voisi olla, Dave on juuri sellainen kuin on ja pelaa niillä ominaisuuksilla, jotka sen käytössä ovat. Ei Dave kaikkia toiveitani täytä, mutta eipä siitä ainakaan Davea itseään ole moittiminen. Dave on kastroitu, koska jo pitkään on ollut selvää, ettei sitä jalostukseen käytetä - luonteenkaan vuoksi. Ja silti koira on minulle rakas, tärkeä - ja uskokaa tai älkää, monessa suhteessa myös mieleinen niin perheenjäsenenä kuin harrastuskaverinakin. Tämä ei poista sitä, että Dave on ollut minulle vaikea koira, vaikeampi kuin kaksi sitä edeltänyttä tai yksi sen jälkeen laumaan liittynyt, Magda.

Testin nähtyään tuomarit arvioivat suoraan, että monessa muussa perheessä tämä koira olisi jo kuopattu - heistä oli onni, että Dave sai omistajakseen minut. Kaikesta vääntämisestä ja vastoinkäymisistä huolimatta voin aivan rehellisesti sanoa, että minä olen myös onnellinen, että sain tämän koiran. Olen oppinut ja myös saanut siltä hirvittävästi. Daven laumaviettisyys ja halu tehdä yhteistyötä on liikuttavaa. Sen uskollisuudesta voisi kuka tahansa ottaa oppia. Se ei ole maailman vahvimpia koiria, mutta se puolustaa sille maailman tärkeintä asiaa, minua, vaikka se vaatiikin rohkeutta.

Ikävä kyllä Daven peruskatsanto maailmaan ei ole niin luottavainen, kuin se minun, kanssaihmisten ja Daven itsensäkään kannalta olisi toivottavaa. Dave pelkää, että jotain sattuu, se on huolehtija, jolla tuntuu olevan silmät selässäkin. Dave pitää tutuista asioista ja ihmisistä ja kammoksuu oudosti käyttäytyviä ihmisiä, ja kaikkia sen perspektiivistä kummallisia, totutusta poikkeavia asioita ja ilmiöitä.

Kun tuomari luonnetestissä kohdisti minuun uhkaa, Dave puolusti. Kyllä tämän koiran kanssa uskaltaa metsissä kulkea ihan kaksinkin. Ja sitten huonot uutiset: Dave ei toipunut uhkasta. Se ei kai oikeastaan ollut varma, kannattaisiko luottaa hyökkääjään, joten Dave oli vähän kaveria ja sitten ei kuitenkaan. Tästä tuli luonnetestipaperiin ikävä mutta aivan aiheesta annettu maininta "salakavala".

Millaista arki salakavalan koiran kanssa sitten on? Saanko alituiseen jännittää, milloin koira on jonkin kurkussa? En. Dave on luotettava koira, se on hyvin ennakoitava koira. Sillä on heikkoutensa, ja ne olivat minulla tiedossa jo ennen testiä. Dave rakastaa tuttuja ihmisiään, esimerkiksi perhettäni, ystäviäni ja treenikavereitani, varauksetta ja näyttää sen. Vieras metsäpolulla kulkija pannaan kuitenkin merkille, Dave ei hauku, mutta se kyttäilee. Ihmisvilinässä se ei ihmisiin reagoi samalla tavalla, on neutraali. Jos oikaisemme puiston läpi ja ihminen juoksee kohti, Dave yrittää ottaa selvän, onko henkilöllä hyvät vai pahat aikeet. Pankkiautomaatilla se tarkkailee selkäni takana jonottavaa ihmistä ja kotitalomme edessä talonmiehiä. Sen sijaan eläinlääkäri, kotikäynnille tuleva koirahieroja, näyttelytuomari, olipa mies tai nainen, on Davesta luotettava ja kiva ihminen ja vaaraton. Tutut tilanteet, vaikka niissä tapahtuisi joskus ikäviäkin asioita (kuten lääkärillä) menevät mukavasti.

Tietysti maailmaan hieman epäluuloisesti suhtautuvan koiran kanssa elämisessä on haasteensa. Oli aika kun mietin, tuleeko tästä yhteiselosta yhtään mitään. Kun olen tutustunut koiraani paremmin, olen oppinut paljon myös sen rajoista, hyvässä ja huonossa. Se tekee elämän helpommaksi ja ennakoitavammaksi, lisää onnistumisia ja sitä kautta tuottaa iloa. Ohitukset ja jännittävien asioiden kohtaaminen ovat tästä yksi esimerkki. Dave on oppinut ottamaan minuun katsekontaktin ja siirtymään seuraamispaikalle vasemmalle puolelleni, kun sitä hirvittää. Olen palkinnut sitä kontaktista, ja nykyään usein tapahtuu jo niin, että kun minä vielä mietin, mitä tapahtui, on Dave jo kontaktissa ja oikealla paikalla. Näin kävi perjantaina kävelyllä teollisuusalueella, jossa erään aidan takana alkoi koira yhtäkkiä raivokkaan vahtihaukun. Minä vielä katselin, mistä kapeli kuului, kun Dave jo haki seuraamispaikalla minuun katsekontaktia.

Tämä käytös on ilokseni yleistynyt muihinkin tilanteisiin: ohi pärätyttävä moottoripyörä tai meidät juosten ohittava, bussiin kiiruhtava mies saavat aikaan saman reaktion. Dave katsoo minua ja ikään kuin kysyy toimintaohjetta. Aika usein sen tästä herkulla palkkaan tai sitten leikitään tai silittelen. Tällainen käytöksen hallinta, käytösmallien vähittäinen juurruttaminen vaikeisiin tilanteisiin rakentaa meille hyvää arkea ja lisää kyllä yhteistyön ja -ymmärryksen tunnetta. Me selviämme asioista yhdessä. Davea uskon helpottavan sen, että myös minä olen mahdollisimman ennakoitava. Vaikka maailman asiat huolettaisivat, minuun on voitava luottaa.

Miten Daven testi sitten meni? Pisteitä tuli 42, mikä on tietysti kaukana testin läpäisystä.
Ja silti koirassani on paljon hyvää - ja myös paljon sellaista hyvää, joka testissä näkyi. Toimintakyky ei ikävä kyllä ole collieiden parhaita puolia. Davella se oli kuitenkin plussalla. Daven puolustushalu oli suuri, mutta hillitty ja taistelutahtoakin oli mukavasti. Dave leikki tuomarinkin kanssa ja taisteli terhakasti puukepistä. Hermotkin olivat plussan puolella, samoin temperamentti. Nämä samat ominaisuudet näkyvät myös arjessa: Davea voi palkata leikittämällä, se treenaa tokoa täysin äänettömästi eikä siis piippaile tai ns. vuoda.

Sen sijaan pehmeyttä oli todella turhan paljon, Dave on pehmeä ja muistaa kokemansa ikävät asiat, mikä osaltaan saattoi johtaa siihen, ettei Dave tuomaria oikein luottavaisesti halunnut kaveriksi hyväksyä. Arjessa Dave ei ääniä pelkää, mutta testin laukausosiossa luonnehdinta laukausaltis oli siinä tilanteessa aivan oikea ratkaisu. Tosin Dave oli jo sen verran paineessa, että en tiedä, olisiko se ollut sen rennompi siinä hetkessä ilman paukkujakaan. Todennäköisesti ei.

Jotkut Davea ihan hyvin tuntevatkin, sitä lähinnä treeneissä tavanneet ihmiset ovat ihmetelleet minulle, miten niin Dave on vaikea koira. Nuori uros se on, tuollaisia ne ovat! Olen eri mieltä, ja testi osoitti minusta aivan oikein Daven puutteet. Se olikin monessa mielessä helpottava kokemus, eikä vähiten siksi, että siellä sain turvallisissa olosuhteissa nähdä, miten koirani ns. tositilanteessa käyttäytyisi. Tuntuu myös siltä, että ainakin tuomareille oli kristallinkirkasta se, millaista meidän arkemme vaikeimmillaan on. Koin saavani ymmärrystä ja myös tukea. Ja kuten ystäväni osuvasti sanoi, koiria ei tuomittu. Niitä tulkittiin.
Tuomarien mukaan suhteemme Daven kanssa on erinomaisessa kunnossa. Davelle minä olen ”ukko ylijumala”, sen elämän keskipiste, johon se luottaa. Dave on minun kanssani oikeassa paikassa.

Testituloksia läpikäytäessä kerroin joitain ajatuksiani. Toinen tuomareista kysyi, jotenkin siihen tapaan, että ”mistäs sinä olet tullut”, että mistä tällaisen ajatusmaailman kanssa varustettuja koiranomistajia tulee. Hänen mielestään olin ilmeisesti ymmärtänyt jotakin oleellista. Vaikkei hän odottanut vastausta retoriseen kysymykseensä, jäin sitä miettimään. Testipäivän iltana kävin Daven kanssa kävelyllä ja katselin meitä ikään kuin ulkoapäin. Me näytimme hyvältä siinä auringossa: kontaktissa seuraava kaunis koira haki aktiivisesti yhteyttä emäntäänsä. Leikimmekin vähän. Ja samassa ymmärsin vastauksen kysymykseen siitä, mistä olen tällaiseksi koiranomistajaksi tullut. Olipa kyse hyvistä tai huonoista puolistani, koirani ovat minut kasvattaneet. Ja Dave on ollut niistä paras opettajani.

Daven testin tulos

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +2 Suuri, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus -2 Pehmeä
Luoksepäästävyys -3 Salakavala
Laukauspelottomuus - Laukausaltis

Testi on myös videoitu, linkitän videon kunhan saan sen.

Treeniä moneen lähtöön

2010-05-30T12:14:00.000-07:00

Tokossa on jatkunut hiukan hapuileva vaihe. Sen verran on ollut kiireistä, etten ole ehtinyt treenejä kovin tarkkaan suunnittelemaan. Ihan hyvin tämä on silti näinkin mennyt, koska treenattavaa tulee aina mieleen, kun kentälle menee. Tokoa olemme viimeisen viikon aikana ottaneet omalla kentällä, Liedon hallilla ja Kupittaan puistossa, joista viimeksi mainittu tarjosi oikein optimaaliset häiriöolosuhteet. Treenasimme maauimalan aidan vieressä nurmikolla, päädyssä tyttöporukka heitteli frisbeetä ja poikajoukko pelasi jalkapalloa, toista reunaa pitkin kulki kävelytie, jossa oli paljon oikulkijoita, myös rullaluistelijoita ja skeittareita sekä tietysti koiria omistajineen. Nurmikolla olemme treenanneet vain vähän, joten hakeuduimme nurmikolle.
Magdan kanssa olen paikkaillut jääviä uuteen kuosiin. Ihan mukavasti ne ovat lähteneet korjaantumaan, mutta varmoja eivät vielä ole. Paikallamakuu on vahvistunut entisestään, samoin seuraaminen, joka on paikoin oikeinkin hyvää. Edelleen on kyllä päiväkohtaista eroa seuraamisen tasossa. Luoksetulot ovat hyvät kuten ennenkin, samoin laajemminkin sellainen yleinen motivaatio tekemiseen.

Tiistain treeneissä Kupittaalla otimme myös henkilöryhmää, kun treenikaveri halusi ottaa sitä koiransa kanssa tulevaa BH-koetta silmällä pitäen. Saimme ryhmään puistosta ihan vieraita ihmisiä, joten otin sitten Magdankin kanssa pitkästä aikaa. Ei ongelmaa tässä, kovin oli innokasta seuraamista aika tiiviin ryhmän keskellä.

Tanssitreeneissäkin olemme käyneet Magdan kanssa, tanssitusliike (koira seisoo tai istuu takajaloilla ja nousee käskystä nojaamaan etujaloilla omistajan käsivarteen) tuli maanantain treeneissä aimo harppauksen eteenpäin, sen sijaan peruuttaminen oli alkuun vinoa. Kahdeksikko sujuu jalkojen välissä erinomaisesti kuten myös pujottelu - vähän liiankin erinomaisesti sikäli, että Magda tarjoaisi aina ensin näitä suosikkijuttujaan. Kovasti jo polttelisi koreografian tekeminen, mutta mietitään - ja työstetään - nyt vielä vähän lisää liikkeitä ensin.

Daven kanssa olemme jatkaneet noutotreeniä. Nyt Davetsu nostaa jo topakasti kapulan ja pitää sitä, kunnes annan luvan irrottaa (siis ehdin ottaa kapulasta kiinni tai laittaa käden alle). Davetsun kanssa olemme myös käyneet meressä uimassa ja tehneet juoksulenkkejä, sellaista rentoa kesämenoa. Tokoa olemme ottaneet Daven kanssa vain vähän, lähinnä kävelylenkeillä seuraamista. Paikallamakuuta on otettu enemmän, yhteistreeninä Magdan kanssa erilaisilla parkkiksilla sun muilla ulkoilutusten lomassa.

Ai niin, sitten vielä Magdan aksat. Takaakiertoa, eteen lähettämistä ja useamman esteen takaa kutsumista olemme treenanneet omin päin. Ohjatuissa treeneissä teimme viimeksi lyhyitä noin seitsemän esteen ratoja, ne sopivat meille (=ohjaajan ominaisuuksille..) oikein hyvin ja menivätkin kivasti. Yksittäisistä esteistä olemme ottaneet etenkin keppejä; ne ovat nyt hallin pihalla, joten niitä on tullut treenattua myös ennen tokotreenejä. Magdalla on ollut vaikeuksia kepeille hakeutumisessa, mutta tässä asiassa on edistytty. Kontaktialusta, Magdan lemppari, on taas kiltisti kaivettu naftaliinista, eli ainakaan vielä ei sitä agiakaan ole hylätty.

Sitä sun tätä

2010-05-24T07:47:00.000-07:00

Mitään erityisen systemaattista treenaamista ei parin viime viikon aikana ole nähty, mikä on varmasti tehnyt ihan hyvääkin. Sen sijaan olemme viihtyneet piknikillä puistoissa ja meren rannalla, käyneet kunnon metsälenkeillä sen mitä helteet ovat antaneet myöden, treenanneet vaihteeksi Magdankin kanssa koiratanssia (josta likka on aivan innoissaan!) ja käyneet Daven kanssa meressä heittämässä talviturkit. Magdan mielestä vesi noin yleensä on aina vähän liian märkää ja kylmää, Dave taas ui ihan mielellään, kunhan minäkin menen veteen.
Magdan kanssa ollaan koiratanssissa harjoiteltu kauempana ohjaajasta tapahtuvia liikkeitä, pyörähdykset sujuvat jo hyvin parin kolmenkin metrin päässä. Enpä olisi arvannut, että ensimmäiset kauko-ohjauksemme ovatkin tällaisia liikkeitä!
Tokoakin on joka viikko se parisen kertaa otettu (Johannan ja Katjan vetämissä treeneissä), ja ohjelmassa on ollut vähän kaikkea. Lähinnä seuraamista (myös käskytettynä), jääviä, ja joka kerta paikallamakuuta ja yksi tai kaksi luoksetuloa.
Paikallamakuussa meillä ilmeni jossain vaiheessa ääntelyongelmaa: Magda vingahteli ja oli muutenkin levoton, vaikka maassa pysyikin. Otimme sitten treeneissä helpotettuja versioita, olin lähempänä tai lyhensin aikaa, ja hyvin meni. Osin ääntely lienee epävarmuutta tilanteessa, jossa on liian monta hankalaa elementtiä kerralla (vieraita koiria, vieras paikka ja olen lisäksi kaukana tai aika on tavallista pidempi).
Toisaalta vaikka nämä treeniä vaikeuttavat edellytykset täyttyisivät, ei Magda välttämättä ääntele - aika usein tarvitaan vielä se, että Magdalla on päällä kova tekemisen hinku, eikä se malttaisi odottaa sitä varsinaisen treenaamisen alkamista aloillaan maaten. Treenin lopuksi otettava paikallamakuu onkin sille helpompi, mikä tarkoittaa, että juuri treenin alussa näitä on ainakin toisinaan tarpeen ottaa. Toisaalta kyllä treenikaverini antoi hyvän vinkin tehdä paikallamakuuta aivan omana, erillisenä treeninään: jos se yhdistyy aina tokotreeniin, joka sinällään nostattaa Magdan vireyttä, niin myös ko. liikkeeseen voi yhdistyä turhan korkea viretila, joka sitten näkyy levottomuutena ja ääntelynä. Ollaankin jonkun verran otettu esim. kävelylenkeillä paikallamakuuta, välillä ihan ylipitkiä (10 min.) makuita välipalkkaillen, ja ne ovat menneet äänettömästi.

Viikonloppuna kävimme lauantaina tekemässä omaa agitreeniä, harjoittelimme takaakiertoja, eteen lähettämistä ja myös lähtöjä niin, että koira jää odottamaan esteen/esteiden taakse (tähän asti olemme ottaneet pääasiassa lentäviä lähtöjä). Päivä oli kuuma ja ukkosta enteilevä, mutta saatiin kuitenkin ihan kohtuullinen treeni. Kun pääsimme tekemään lopuksi pari radan pätkää, alkoi takki olla aika tyhjä jo niin koiralla kuin ohjaajalla. Halusin kuitenkin kokeilla noita kiertoja radan yhteydessä, kovin sujuvaa ei ole, mutta onnistui kuitenkin. Videolla kuuluva vinkuminen/piippaus on harkkaamme katsovan koiran ääntelyä, agitreeniä Magda on aina tehnyt täysin äänettömästi.

Agin suhteen olen miettinyt tulevaisuutta, en ole ihan varma, riittääkö oma into jatkaa lajin parissa. En vain ole agilitystä oikein missään vaiheessa kunnolla innostunut, vaikka koira tuntuu oppivan näillä lähinnä kerran viikossa tapahtuvilla harjoituksillakin. Ratoja on minusta ihan hauska tehdä (kunhan eivät ole liian pitkiä, sellainen 10-15 estettä on minulle ok pituus, sen vielä muistan) ja yksittäisiä esteitäkin treenailla. Oma aika, energia ja intokaan vaan eivät ole riittäneet perehtymään lajiin sen enempää, en jaksa treenailla kotona ohjauskuvioita, ja kosketusalustatreeninkin kanssa on vähän niin ja näin. Tämä varmaan siksikin, että tällä hetkellä tavoitteet ovat ihan muualla. Meillä on agissa paikka vakiryhmässä syksylle asti, mutta mahdollista on, että emme sitä pidempään lajia jatka. Itse yksinkertaisesti nautin enemmän lajeista, joita voi harrastaa missä vaan, ilman välineitä, halleja, ratoja. Magda kyllä tykkää agista, on skarppi ja tekee mielellään. Tuntemistani koirista Määkky on silti sikäli poikkeus, että se selvästi on innostuneempi tokosta (koiratanssista nyt puhumattakaan) kuin agista. Odottelee hallin seinässäkin rauhassa ja hiljaa, kun rataa rakennetaan, tokotreeneissä taas ei ole pysyä karvaisissa housuissaan, kun hoksaa, mitä ollaan aikeissa tehdä.

Pienenä uutena projektina olen aloittanut kotona kummankin koiran kanssa noutotreenin. Ihan alkuvaiheessa ollaan: koirani treenaavat vasta kapulaan tarttumista. Tätä on tehty nyt pariin otteeseen iltaruuan kanssa. Otan kummankin koiran vuorotellen tekemään ja mukaan kupillisen nappuloita. Ensin palkkasana ja nami tulivat jo kapulaan katsomisesta, nyt edellytetään edelleen kapulaan tarttuminen ja sen nostaminen. Ehkäpä sekin kertoo jotain koirieni erilaisista temperamenteista, miten eri tavalla niiden noutotreeni etenee. Davella kesti hiukan pidempään hoksata tuo nostaminen, mutta nyt se nostaa kapulan ja pitää sitä selvästi pidempään kuin Magda. Dave vaikuttaa huolelliselta, ja on ilmeisen mielissään siitä riemusta, jota sen taitava kapulan pitäminen minussa aiheuttaa. Kehut saavatkin sen pitämään kapulaa pidempään, vähän näytöksen luonteisesti: "Huomaakohan mamma, miten hienosti teen.." Magda taas nostaa kapulan nopsaan ylös ja lähes heittää sen, on otteissaan sähäkämpi ja kiihkeämpi.

Daven luonnetestikin lähestyy. Jonkin verran olen asiaa miettinyt, mutta erityisiä paineita siihen ei minulla liity. Lähinnä toiveenani on, ettei testi jättäisi jälkiä arkiseen elämäämme testin jälkeen, Daven tietty epävarmuus ja terävyys kun ovat toisinaan aiheuttaneet hankaluutta. Uskon kuitenkin, että testaajat panostavat koiran palautumiseen uhkaavista tilanteista siten, ettei lisäkuormaa ole matkassa testin jälkeen. Joka tapauksessa pidän hyödyllisenä testin antamaa mahdollista lisätietoa, tuleehan siinä vastaan tilanteita, joita arjessa ei tavallisesti (onneksi!) kohdata.

Möllitokoilua helatorstaina

2010-05-13T08:26:00.000-07:00

Osallistuimme helatorstaina tokon ylituomarin Tuija Seren Turussa Peltolassa järjestämään möllitokoon. Valitsimme "luokista" sen helpomman, jossa on vain hihnassa seuraaminen (ei vapaana seuraamista siis) sekä lyhyempi paikallamakuu, koska tavoitteena oli saada kokeenomainen treeni ja onnistumisia. Muut liikkeet olivat periaatteessa samat kuin tokon alokasluokassa.
Päivästä tuli kuuma, mutta lupailtua ukkosta ei onneksi tullut ainakaan "kokeen" aikana. Olosuhteet olivat muutenkin kaikin puolin hyvät, teollisuusalueella olemme itsekin toisinaan treenailleet, joten asfalttipohja sopi hyvin. Tavoitteena oli lähinnä testata omaa jännittämistäni ja sen vaikutusta Magdan tekemiseen. Osallistujat saivat halutessaan palkata liikeiden välillä, eikä siitä rokotettu - itse asiassa joissakin kohdissa Tuija Sere suorastaan käskytti palkkaamisen. Tämä oli hyvä, sillä tiettyjä liikkeitä koirat herkästi ennakoivat, niinpä esim. hypyssä esteen takana koirat palkattiin ennen perusasentoon käskemistä. Osallistujien pisteitä tai sijoituksia on siis turha listata, koska jokainen teki ihan omalla tavallaan ja esim. epäonnistuneen liikkeen sai uusia tai tehdä vaikka helpotetun version, jos halusi saada onnistumisen.
Ennen paikallamakuuta haettiin Magdan kanssa ihan rentoutumista, ja hyvinhän se onnistui ennen kehään menoa.

Minä onnistuin noin viikko sitten hajottamaan jäävät liikkeet kokeilemalla lelupalkkaa namipalkan sijaan. Magdan vire nousi niin paljon, että tuli virheitä ja niiden mukana epävarmuutta. Ensin seisominen ja maahanmeno menivät vain sekaisin, sitten epävarmuus näkyi jo asennon pitämisessäkin. Auts! Nämä meidän itse asiassa vahvimmat liikkeet olivatkin ihan levällään "kokeeseen" mennessä, ja sitä ne olivat tietysti sielläkin. Otimme helpotetut uusinnat niistä ja saimme kumpaankin onnistumisen toisella yrittämällä. Hyvä niin, näihin palataan seuraavissa treeneissä sitten huolella.
Yllättäen myös pomminvarmaksi mieltämässäni luoksetulossa Magda lähti hiippailemaan perään. En muista, koska tällaista olisi viimeksi sattunut! Tuomari huomautti Magdan olevan hyvin nopea liikkeissään, se kannattaa jättää hiukan huolellisemmin, ensin odotus-käsky ja sitten vasta oma liike. Asiastani varmana lähdin vaan menemään - ja Magda mukana.. Otimme siitäkin uusinnan, alla video onnistuneesta versiosta, joka tuomarimme mukana oli ihan kympin luoksetulo. (Kokeessa liike olisi tietysti mennyt nollille, kun ei ensimmäisellä onnistunut.)

Sitten varsinaisiin onnistumisiin. Juoksutarkastus meni nätisti, Magda ei hyökynyt tuomarin päälle, vaan antoi kauniisti tutkia. Ensimmäisestä arvosteltavasta liikkeestä eli luoksepäästävyydestä saimme kympin, samoin kymppi tuli ihanaa kyllä paikallamakuusta (siitä video alla).

Ainoa seuraamisliike oli tosiaan hihnassa seuraaminen, siitä tuli hienosti ysi. Jopa juoksupätkä meni hyvin - tämähän ei ole treeneissäkään vielä oikein pelittänyt. Hyvä Määkky!
Estehyppyä treenasin vielä tiistaina kovasti, koska sen kanssa on ollut taukoa. Magdan into on tässä liikkeessä huipussaan, joten esteen lähestyminen pelotti minua (kuten videolta näkyy, hipsimme lähemmäs) - pelkäsin, että varastaa esteelle, koska siitä tulee sitten suoraan nolla, hypätä saa vasta liikkurin käskystä. Saimme tähän Sereltä hyvän vinkin lähestyä estettä jatkossa sivusta, ei suoraan, jolloin koiran on helpompi pidätellä intoaan. Kuten videon pulinasta käynee ilmi, luulin, että seiso-käskynkin saa antaa vasta käskystä. Tarkemmin ajateltuna hupsu ajatus, mutta siksi sen kanssa hidastelin. Siitä siis pistemenetys, koska koira jo seisoi kun käskyn sanoin (saimme kasin).

Muihin onnisumisiin luen myös sen, että Magda näin ihan vieraassakin paikassa ja kuitenkin tavallista selvästi vähemmällä palkalla ja leikittämisellä yms. treenipuuhalla oli hyvin mukana. Pidin Magdan koko kokeen ajan (seuraamista lukuun ottamatta) irti, ja likka olikin kivasti kuulolla ja hollilla. Perusasennot olivat nopeita ja siistejä. Ennen paikallamakuuta otimme vain rentoutumista, ja se onnistui vieraassa paikassa, vieraiden koirien keskellä hyvin. Ennen muita liikkeitä olisin näin jälkikäteen ajateltuna voinut leikittää ja nostattaa Magdaa ennen kehään menoa, koska se oli varsin rennossa tilassa. Toisaalta nyt Magda teki osaamansa asiat tarkasti, että puolensa tässäkin.

Kaiken kaikkiaan hyvä kokemus meille, ja loistojuttu, että epäonnistuneet kohdat sai halutessaan uusia. Näin koiralle ei jäänyt viimeiseksi mieleen epäonnistumista vaan onnistuminen, ja virheen sai heti korjattua. Olin kyllä tosi tyytyväinen, että Magda oli muutamista fiboista huolimatta tullut tokoilemaan, eikä se hakenut kontaktia vieraisiin ihmisiin tai koiriin vaan malttoi odotella kivasti ne väliajatkin, kun tuomari antoi palautetta tekemisestämme. Vielä olisi toinen mölleily suunnitteilla ennen ekaa alokasluokan koetta.
Ai niin, yksi arvosana vielä: kokonaisvaikutelma, jolla arvioidaan myös koirakon yhteistyötä. Saimme siitä ysin, ja loppukommenttina oli, että Magdalla on jo paljon osaamista, monet asiat se tekee tosi hyvin.
Nyt sitten vain rikotut liikkeet kuntoon sekä tietysti vahvistamaan osattuja asioita. Mitäpä tähän muuta, kuin että hyvä Mägdyläinen, hyvin sinä vedät!

Osittainen lepoviikko

2010-05-01T07:07:00.000-07:00

Magdan juoksuaika ei ensin juurikaan treenaamiseemme vaikuttanut - emme toki käyneet ohjatuissa yhteistreeneissä, mutta treenailimme omalla porukalla. Magda pelitti oikein hyvin! Toisin on nyt ollut aika juoksujen päätyttyä. Magda vaikuttaa samalla tavalla vähän masentuneelta kuin ensimmäisten juoksujensa jälkeen, on jähmeä ja passiivisempi. Tämä siis etenkin silloin, kun mitään ei tapahdu; vaipuu ikään kuin omiin aatoksiinsa. Toisaalta likan pinna myös on lyhyempi treenatessa, jos jokin asia ei heti onnistu, meinaa Magdalta päästä ärräpäitä. En kuitenkaan ole isommin huolissani, koska ruoka maistuu, vettä ei kulu normaalia enempää ja Magda aina välillä innostuu leikkimäänkin. Paljon emme ole tällä viikolla tämän Magdan "tilan" vuoksi treenanneet, mutta Katjan Kupittaalla vetämän tokon jatkokurssin harkkoihin menimme.
Näissä treeneissä Magdalla oli kyllä hyvätkin hetkensä, vaikka seuraaminen vaikutti ihan ylivoimaista keskittymistä vaativalta suoritukselta tällä kertaa. Magda otti kyllä alussa ja lopussa hyvät perusasennot, mutta ei keskittynyt liikuttaessa, joten päätyi eteeni tai harhautui sivulle, josta kyllä heti korjasi paikkansa. Päätin jättää seuraamisen suosiolla vähemmälle tällä kertaa.
Sen sijaan paikallamakuu oli todella hyvää, keskittynyttä, levollista ja hyvävireistä, ja teimmekin sitten siitä ylivaikeita harjoituksia. Olisin ajatellut, että tällaisessa tilassa juuri paikallaan oleminen olisi ollut Magdalle hankalaa, mutta asia oli aivan päinvastoin.
Hyödynsin harjoitusavustajaksi tullutta Veeraa (ihmistä siis) paljon. Ensinnäkin otin paikallamakuuta Magdalle niin että se oli pitkässä liinassa, ja Veera seisoi huomaamattomasti liinan päällä sivummalla, usean metrin päässä Magdasta. Näin saatoin kävellä reilusti taakseni vilkuilematta kauas koirasta, koska Veera ilmoittaisi, jos Magda nousisi ja pitäisi toisaalta huolen, ettei kukaan tule Magdaa häiritsemään.
Hyödynsin laajaa kenttää kävelemällä kauas ja käymällä myös piilossa puun takana. Palkkana välillä kävin vain silittelemässä ja kehumassa, välillä annoin lisäksi namipalkkaa ja kehuja.
Kupittaan Kaivokenttä on paikkana hyvin avoin. Läpikulkuliikennettä on niin urheilijaporukoita kuin pyöräilijöitä ja koiraa ulkoiluttavia ihmisiä. Paikka onkin nimestään huolimatta pikemminkin aukio, jonka kautta kuljetaan puistoon, kuin varsinainen kenttä. Lisäksi häiriötä tuli muusta ryhmästämme (Magdalle pääosin vieraita koiria ja ihmisiä) sekä samalla kentällä ajoittain aika kovaäänisestikin treenanneesta toisesta ryhmästä. Yhdeksi häiriötekijäksi olin ajatellut kostean sään ja samoin kostean maan, mutta ne eivät nyt haitanneet yhtään. Magda ei noussut kertaakaan, se kesti niin toisen koiraporukan rähistelyt, läheltä ohittaneet pyöräilijät (!) kuin Määkkyläisen takaa lähestyneet ja ihan vierestä ohittaneet ihmisetkin. Myös loppuun ottamamme koko ryhmän paikallamakuurivi meni hyvin. (Kuvassa etualalla raamikas Antti-nahka.)

Omaksi treenattavaksi aiheeksemme olin valinnut paikallamakuuseen liittyvän koira-zen-harjoituksen, jossa hihnalla annoin Magdalle ärsykettä nousta maasta, ja palkitsin, kun se pisti vastaan, toisin sanoen vahvisti asentonsa eikä noussut. Tämä meni hyvin, Magda hoksasi jutun juonen parin toiston jälkeen. Katja antoi vinkiksi olla todella lähellä koiraa ja kokeilla samaa harjoitusta takapalkalla, mikä olikin hyvä idea - ainakin alkuun kun on tarkoitus pitää vain hihnasta vetämistä ärsykkeenä - myöhemmin voin toki ottaa mukaan myös ruualla houkuttelun. Pointtina on, että kun koira vastustaa ärsykettä (tai luopuu esim. palkkiosta, jolla sitä houkutellaan), se palkitaan.

Luoksetuloon otin kaksi reilua motivaatioharjoitusta. Kyseinen liike on meillä valmis ja hyvä, mutta havahduin siihen, ettei tähänkään ihanuuteen kannata tuudittautua. Jotta liike myös säilyy vahvana, pitää sitäkin välillä muistaa tehdä osina ja erityisen motivoivasti. Otin kokonaisen koeliikkeen kaikki osat, mutta kahteen osaan jaettuna. Tässäkin hyödynsin Veeraa. Ensimmäisen osan tein niin, että jätin Magdan Veeran pideltäväksi ja juoksin pois. Sitten seisahduin ja kutsuin Magdan sivulle - otin siis paikalla istumista lukuunottamatta liikkeen loppuosan. Välimatkaa oli reilusti, jotta Magda sai nauttia juoksemisen riemusta. Sitten heti perään jätin Magdan istumaan ja kävelin kentän toiseen päähän. Istumaan jättäminen jännitti, koska nostatin koiraa reilusti edellisen liikkeen juoksemisellani. Veera katsoi kaukaa, että Magda pysyi eikä sitä härkitty, joten uskalsin jättää sen kentän laitaan istumaan ja kävellä kauas. Siitä kutsuin, ja Magdan tullessa laukalla lähdin juoksemaan karkuun - ja todelle juoksin, kirmasin kentän ulkopuolelle niin, että Magda sai tosissaan jahdata minua, palkkana minun saavuttamisestani oli vielä namienjahtaamisleikki.

Lauantaina kävimme reilulla kolmen tunnun kävelyllä Ruissalossa. Hienot kiviportaat veivät korkealle kalliolle. Sumuisen aamun jälkeen saatiin kaunis, aurinkoinen päivä, joten reitti Saaronniemeen metsäpolkuja pitkin meni ihan huomaamatta.
Sunnuntaina tokoilin vain Daven kanssa. Katjan Veera-koira oli kaverina, ja otimme paikallamakuun heti treenin alkuun. Davella alkaa tämä olla jo vahva, menin piiloonkin, eikä ollut mitään elkeitä nousemisesta tai edes hermostunutta elekieltä. Ihan eri asiahan se olisi makoilla vieraiden koirien kanssa, mutta olen jo tähänkin tosi tyytyväinen. Dave on pysynyt aika hyvin jo pitkään, mutta nyt se myös näyttää silmääni siltä, mitä haen: varmalta ja tyyneltä. Pikkuhiljaa etenemme Daven kanssa. Seuraaminen käännöksineen ok, jäävissä tarjosi ensin kerran seisomista maahanmenon sijaan, mutta korjattiin ja hyvin jäi, otin kokonaisena koeliikkeenä. Jostain syystä Davea ei tänään leikityttänyt, yleensä kiskoo mitä tahansa keppiä tai lelua, nyt vaan ei huvittanut. Illalla lenkillä sitten jo tarjosi metsästä löytämiään "leluja".

Vein treenin jälkeen Daven kotiin ja hain Magdan tekemään näyttelytreeniä, pieni kertailu on paikallaan. Magda oli ravitreenissä oma sähäkkä itsensä, paineli menemään hurjaa ravia, sain tosissani juosta, että pysyin mukana. Seisomista otettiin tietysti myös.
Ihan itsekin olen yllättynyt, miten vähän näyttelyt nyt kiinnostavat, kun oma suhtautumiseni tokoon on tavoitteellisempi kuin ennen. Tuntuu, että näyttelyssä vietetty päivä menee hukkaan, hyvä treenipäivä menee ihan harakoille! Onneksi näyttelyyn on tulossa mukava porukka, ja varmaan tapaamme taas paljon tuttuja.
Alla olevista juoksukuvista näkyvät jossain määrin Magdan jyhkeät reisilihakset. Talven hieman vähäisempi liikunta on tainnut niitäkin hiukan pienentää, mutta ovat edelleen reilut limput.

Patikointia Hämeen keväässä

2010-04-25T12:51:00.000-07:00

Ahkerien, tokotreenailun merkeissä vietettyjen viikonloppujen jälkeen päätimme vaihteeksi tehdä jotain ihan muuta: lähteä mökkeilemään ja patikoimaan pitkäksi viikonlopuksi. Sitä ennen, torstaina, avasimme Magdan kanssa vielä kesän canicross-kaudenkin. Vielä eivät ole tilaamani parempi vetovyö (haararemmien kera, nykyinen ei pysy paikallaan) sekä Magdan uudet valjaat tulleet, mutta vanhoillakin vermeillä sitä yhden lenkin vielä sinnittelimme. Magda veti hienosti suurimman osan matkasta, mutta hiukan neidin juoksuaika aiheutti ylimääräisiä pysähtelyjä. Pääosin kuitenkin mentiin ihan hyvällä vauhdilla ja meiningillä.
Perjantaina lähdimmekin sitten molempien koirien kanssa reissuun Hämeeseen. Viime kerralla patikoimme etupäässä Helvetinjärven maisemissa, tällä kertaa pisin retki tehtiin lauantaina Seitsemisen kansallispuistossa ja toinen, sunnuntain taival Riuttaskorven virkistysmetsässä.
Multiharjun tienoo on tullut tutuksi aikaisemmilla reissuilla, joten Seitsemisessä lähdimme tällä kertaa Koveron suuntaan jo opastuskeskukselta. Reitti kulki soiden, harjumaisemien ja vanhojen, humisevien kuusimetsien keskellä, ja sillä oli mukavasti maastovaihteluita ja nousujakin. Runsaslumisen talven jäljiltä puroja oli joka puolella ja vedet solisivat; lunta oli vain harvoissa varjoisissa paikoissa metsän siimeksessä.

Hienot maisemat ja upea retkeilyilma innostivat, joten teimme suunniteltua pidemmän lenkin palaamalla hieman vaihtoehtoista reittiä jonkin matkaa takaisinpäin ja kulkemalla Koveroon toista kautta. Kannatti! Mikä kummastuttavinta, ketään ei tullut vastaan - jollei sitten pitkospuulla levähtänyttä, hieman vielä aamukohmeista sammakkoa ja järvellä näkemäämme joutsenparia lasketa.
Sunnuntaina Riuttaskorven virkistysmetsässä kuljimme komealta, kallion päällä sijaitsevalta näkötornilta alkavaa reittiä Haukijärven ympäri. Aurinko paistoi, ihmisiä ei näkynyt missään, vain kevät solisi puroissa. Koirat olivat mukavan rentoja, viikonlopun touhut alkoivat jo painaa niidenkin tassuissa, olihan mökin pihamaallakin tullut telmittyä heti aamusta.
Suutarinkoskella tapasimme koko viikonlopun ainoat kanssaretkeilijät. Lähiseudulla mökkeilevän seurueen mies tiesi kertoa alueella liikkuvan yksinäisen suden, ja hän suosittelikin pitämään koirat hihnassa. Näin olimme tietysti tehneet muutenkin, mutta toki huolenpito lämmittää mieltä. Toivottavasti susikin löytää lajitovereita ja suuntaa liikkeensä pois mökkien suunnalta, pihoilla hiippailu kun ei ikävä kyllä tapaa tietää hyvää - sudellekaan.
Kas, pilviä voi bongailla näinkin!

Maisemat Riuttaskorven alueella olivat hienot ja järjestelyt retkeilijän näkökulmasta erinomaiset: hienoja grilli- ja keittopaikkoja kauniissa maisemissa, Suutarinkosken rannalla laavu yöpymistä varten ja järven rannalla myös vuokrattava sauna ja soutuvene.
Pitkospuut kattoivat polun soiset ja kosteat pätkät, lisäksi kallioille kiipesivät raput ja retkeilijää odotti kiivettyään vaivan palkaksi paitsi hienot maisemat myös mukava kahvittelupaikka pöytineen ja penkkeineen. Tänne on tultava toistekin, varsinkin kun vielä jäi näkemättä nimensä mukaista Pitkäjärveä seuraileva reitti Kuttulammelle.

Aurinkoisia treenejä ympäri kaupunkia

2010-04-17T01:44:00.000-07:00

Kuva on Daven tanssitreenailuista maanantailta Ilpoisista.
Magdalla alkoivat nyt sitten juoksut, noin puoli vuotta näyttäisi olevan juoksuväli. Tämä tarkoittaa sitä, ettemme nyt sitten pariin kolmeen viikkoon pääse Lietoon toko- ja agitreeneihin. Tilalle on sitten sovittu omia treenejä, onneksi ystävien koirissa on niin narttuja kuin jopa juoksuisiin narttuihin treeniseurana tottuneita uroksia, joten ihan keskenämme ei tarvitse nytkään treenailla. Tälle viikolle lipsahti vähän vahingossa hieman liikaakin treeniä. Nyt onkin tekeillä pidemmän aikavälin treenisunnitelma, jossa mukaan on merkitty paitsi tavoitteet myös viikon lepopäivät.

Tiistaina menimme Ilpoisiin, jossa treeniseurana olivat samoin juoksunsa aloittanut Siiri-mitteli ja Helmi-pehko omistajineen. Ilma oli upea, aurinkoinen ja keväinen, mutta muuten häiriöitä oli paljon: mopopojat olivat ryhmittyneet kahta puolen kenttää, ja kesken treenimme joku ajoi jopa kentän läpikin. Pian kentälle tuli myös isä kahden lapsensa kanssa jalkapalloilemaan, ja heistäkin saimme varsin hyvän häiriön. Lisäksi oli ohikuljikoita koirineen ja lapsineen, polkupyöriä jne.
Daven kanssa otin koiratanssia ja hieman tokoakin, seuraamista ja paikalla makuuta lähinnä tokon osalta. Dave joutui odottamaan vuoroaan autossa, mutta oli tällä kertaa kaikin puolin mukavassa vireessä. Nyt sitä ei tuntunut häiritsevän yhtään mikään, ja puuhaaminen oli leppoisaa mutta motivoitunutta ja hyväntuulista.
Tanssiliikkeistä otimme Daven kanssa seuraamista molemmin puolin, jalkojen välistä pujottelua ja kasia, minua vasten tanssimista (takajaloilla), pyörähdyksiä ja jalkojen välissä seuraamista. Kun otin kuvia Helmin treenaamisesta, sai Dave odotella paikalla makuussa. Takana olleista mopopojista tuli mukavasti häiriötä, mutta hyvin Daviaani pysyi.
Magdan kanssa otettiin paikallamakuuta, perusasennossa maahan-istu-maahan-treeniä siten, että Veera ja Helmi tekivät samaa vuorotellen meidän kanssa. Kuuntelutreeniä koirille - vain oman ohjaajan käskyihin reagoiminen. Magdalla ainoa huti Veeran käskyihin taisi olla oho-sana, jolla molemmat merkkaamme väärät suoritukset. Magda oli tehnyt oikein, mutta Veeran oho-sanasta vaihtoi kerran asentoa.
Kokonaisuutena oikein hyvät, onnistuneet treenit!

Keskiviikkona otin kotona koirille yhden ylipitkän paikallamakuun, muuten vain ulkoilua ja vapaapäivä treeneistä.

Torstaina otin läheisen kentän toisella puolella olevalla parkkiksella häiriötreeniä - häiriönä kentälle tulena Auran Nuuskujen tokoryhmä. Magdan pää pyöri, kun kentällä tien toisella puolella oli koiria irti leikkimässä, kauempana koirapuistossa alkoi rähinä, lähelle ajoi auto, josta purkautui väkeä..Mutta pysyi kuin pysyikin, palkaksi superherkku (lihahyytelö).
Seuraaminen oli tällä kertaa aika karseaa, väljää. Otin ihan paria askelta ja palkkasin pienestäkin onnistumisesta.

Perjantaina suuntasimme Magdan kanssa treenaamaan Kupittaan puistoon Katjan ja Veera-nahkan kanssa. Paikka oli Magdalle ihan uusi, täällä ei ole oltu. Minulla oli vapaapäivä, joten saimme kivat päivätreenit. Paikallamakuuta, häiriönä kaikki puiston elämä ja meno lapsista eläimiin - mm. nainen meni lastenvaunuineen meidän ja makaavien koirien välistä. Pysyivät!
Yhden mokan tein, otin liian pitkää välimatkaa, ja Magda nousi istumaan. Pitäisi malttaa vieraissa paikoissa olla kokeilematta sellaista, mitä ei olla otettu tutuissakaan.
Magdan kanssa seuraaminen oli tänään erinomaisen hyvää, parasta Magdan tasoa - vaikka siis vieras ympäristö ja alustakin, asvaltilla ei ole juurikaan treenattu. En tiedä, onko sellaisella väliä, nurmikkoa nyt ainakin pitäisi treenata alustana, koska voi tuoksuineen olla houkuttelevampi. Otin pidemmän seuraamiskaavion ilman välipalkkoja, mukana kaikki kolme käännöstä.
Katja liikkuroi meille peräkkäin, koemuotoisina (ei välipalkkaa) luoksetulon ja liikkeestä maahan menon. Tosi hyvin menivät.
Otin itse nopeustreeninä jääviä nopealla palkalla, hallin ikkuna peilasi kivasti, siitä oli iso apu. Paikka oli muutenkin erinomaisen hyvä kaikkine häiriöineen - tänne tullaan toistekin.
Treenin lopuksi otin vielä toisen paikallamakuun, jossa hyvänä häiriönä Katja teetti Veeralle lähellä kaukokäskyjä. Otin tässä lyhyemmällä välimatkalla mutta 2 min., hyvin meni -> superpalkka!

Lauantaina oli sadepäivä, ja treenasimme omalla kentällä. Ei ollut Magdan päivä, jäätävä tihku teki koko olemuksen sellaiseksi, että ei ole kivaa. Toisaalta likka on kyllä edistynyt sikäli viime sadetreeneistä, että teki hyvin perusasennot ja myös liikkeestä maahanmenot, vaikka maa oli kostea. Eipä muuta kuin lisää treeniä huonoillakin keleillä jatkossa - myös siihen märällä alustalla ei-niin-kivaan paikallamakuuseen, sateessa kun Magdalla on siinä pysymisessä selvää alisuorittamista.

Magda seuraa Ilpoisten sunnuntai-treeneissä.

Sunnuntaina lähdimme Ilpoisiin treenaamaan Helmi-pehkon, Veera-nahkan, Nomi-mixin, Halla-nahkan sekä beussien Comete ja Reino kanssa. Tänään oli taas Magdan päivä, ilma oli tuulinen ja aurinkoinen ja Magda ihanan innokas. Seuraamisiin olin tyytyväinen, juoksukin onnistui kohtalaisesti, Magda edisti hieman mutta ei enää pomppinut vyötärönkorkuisia loikkia..Ihan alkuvaiheessahan me juoksemisen kanssa ollaan vielä.
Otin peräkkäin molemmat jäävät liikkeet koemuotoisina (ei välipalkkaa) mutta ilman käskytystä - molemmat nappiin.
Nyt opetin myös sivulla seisomasta istumisen, parilla toistolla (ensin käsiapu) pääsin siihen, että pelkällä käskyllä istui seisomasta. Hienoa!

Tässä luokkakuva sunnuntain treenien merletytöistä: Halla, Helmi ja Magda.

Luoksetulon paikalla istumisessa ihmettelin, mitä Magda inisee, mikäs sillä nyt on? No, huomasin, että Veera-nahka juoksenteli ja leikki pallolla, ja Veera on Magdasta ihan paras, olisi pitänyt päästä mukaan! Olin kyllä niin tyytyväinen, kun sitkeä sissini pysyi paikalla, vaikka mieli teki riehaantua mukaan menoon. Otin kaksi paikalla istumista ilman kutsua, kolmannesta kutsu sivulle ja laukatessa kohti juoksinkin nami kädessä karkuun - Magda sai kunnon saalistusleikin nameineen loppupalkaksi.

Maanantaina eli tänään oli muuten treenivapaa, mutta otin molemmille koirille pitkän paikallamakuun teollisuusalueen parkkiksella. Laitoin koirat varmuuden vuoksi kiinni, koska läheisellä tiellä ajetaan tosi kovaa. Välipalkkailin, mutta otin myös pidempää pätkää palkkaamatta. Kun ohi ajoi kaksi autoa, kävin heti niiden jälkeen palkkaamassa, kun pysyivät (Magdalle tämä erityisen haastavaa, Dave ei ollut menossa mihinkään). Olin myös osan ajasta selkä päin ja kävin tekemässä pienen kävelylenkin. Hienosti pysyivät.
Tiistaille on vielä sovittu kimppatreenit molemmille koirille. Loppuviikolla ohjelmassa on pidempi patikkareissu, runsaasti muutakin ulkoilua ja ainakin kolmen päivän tokoiluvapaa. Sitä suuremmalla innolla sitten taas tokoilemaan sen jälkeen!

Treenikuulumiset

2010-04-12T08:48:00.001-07:00

Tiistai 6.4. Lieto, halli, toko
* Magdan seuraamisessa uusi pieni ongelma. Magda laittaa heti seuraa-käskystä minunpuolimmaisen etujalkansa minun jalkojeni väliin. Tämä siis, jos en ehdi lähteä ns. alta pois. Ratkaisuvaihtoehtoja on ainakin pari: joko sanon käskyn samalla kun lähden (jolloin koiralle jää vähemmän aikaa reagoida) tai siirrän Magdan paikkaa sentin pari taaemmas. Nykyinen paikka on hyvä, mutta aivan pari senttiä taaempana on Magda edelleen hyvällä paikalla, eikä jalka ylety samalla tavalla sieltä. Siirsin namit liivin takataskuun kokeillakseni Magdan paikan hivuttamista ihan aavistuksen taaksemmas. Muutenhan tuosta ei ongelmaa olisi, mutta kun meinaan astua neiti näppärän varpaille!
* Juttelimme Johannan kanssa Magdan lelupalkkauksesta (kokeiluun, kun tekniikka seuraamisessa varmaa). Siihen teen pohjatyönä palloleikkiä kotona.
* Estehyppyä, yksi kokonainen liike (autettu perusasento lopussa, koska ei osaa sivulta seisomasta taloudellista perusasentoa vaan ns. siirtyy siihen), useita osia. Intoa piisaa, ja jää hyvin seisomaan esteen taakse.
Vielä hiottava omaa siirtymistä vierelle ja siitä perusasentoa (käyttöön istu-käsky seisomasta kuten myös istu käsky paikallamakuusta -> sivu-käskystä nousee kokonaan ylös ja asettuu ns. uudelleen). Nyt ei varastanut esteelle, kun kunnolla käskytin perusasentoon. Osan otinkin ihan vaan lennosta hyppyinä ja suoraan heittopalkka esteen taakse, estemotivaatio on rakennettu onnistuneeesti enkä sitä aio kadottaa.
* Paikallamakuu lopuksi ryhmässä, useita rivissä, reilusti pidempääkin välimatkaa hallin toisesta päästä, hyvin meni, häiriönä mm. ulkoa jo seuraavan ryhmän ääniä.

La 10.4. kotona
* Seuraamisen käännöksiä vasemmalle ja oikealle, täyskäännöstä (hyvin alkaa olla jyvällä ja itselläkin alkavat jalat toimia), pyörimistä. Ensimmäistä kertaa kokeilin seuraamisen peruuttamista taaksepäin, ei mitään apuja ja hep, sehän peruuttaa! Hip hei, hauskuutta. Tästä koirastahan löytyi pakki vakiona.

Su 11.4. aamu
Omalla kentällä, toko.
Voi ihanuutta, oma tokokenttämme tuossa talon takana on nyt paitsi sula myös ainakin puoliksi kuiva! Tätä on odotettu.
* Magda keskittyi hyvin, paikkamotivaatiota selvästi jäljellä. Olin odottanut, että olisi väijynyt enemmän autoja ja ehkä koirapuistoa ja ohikulkijoitakin, koska tässä juuri meille vaikea häiriöympäristö: vähän liikettä ja kaukana, herättää uteliaisuuden, kun ei näe. Paljon häiriötä ja lähellä on meille parempi (tutumpi, rutiinia siitä). Pidin varmuudeksi pitkässä liinassa, otin paikallamakuuseen pidempää välimatkaa. Pysyi hyvin, ei nousuja.
* Samoin seuraamista, täykkäreitä. Väljyyttä havaittavissa, siihen huomiota. Matkaa ei pidennetä ennenkuin tämä asia taas mallillaan.
Jäävien erottelua, hyvin kuunteli & teki.

Su 11.4. ilta agissa
Kivat treenit, vaihteeksi eri kouluttaja. Kiitosta Magdan irtoamisesta kouluttajalta ja siskoltani siitä, että alan itse löytää askelkuviot ja liike on rullaavampaa - samaa mietin itsekin. Kiva huomata, että tässäkin lajissa edistyy, vaikkei agiin nyt sen enempää tänä keväänä panosteta. No, pariin starttiluokkaan ilmoitin meidät kesälle epävirallisiin, että sen verran kuitenkin..

Ma 12.4. iltapäivä, toko
Tokoilin ensin Daven kanssa, perusasentoja, seuraamista, eteentuloa. Lisäksi hiukan tanssiliikkeitä.
Magdan kanssa sama setti kuin sunnuntaina aamulla, kiitettävästi pysyi paikallamakuussa, vaikka kaikkea jännää tapahtui ympärillä ja pohjalla oli pitkä tylsä kotonaolo työpäiväni aikana.
* Kävin viikonloppuna läpi alokasluokan puuttuvia osiamme, ja maasta istumaan nouseminen oli yksi, sitä tahkosimme nyt. Olen ottanut ylös käsiavulla, sivu-käskystä kun on noussut tekemään kokonaan uuden asennon. Määkky oppi aika pian nousemaan istu-käskyllä maasta ylös ilman apuja, mutta jos toistin käskyn, menikin välillä maahan. Otin siis erottelutreeniä tähän, toistelin vaihtelevasti (maahan-maahan-istu-maahan-istu-istu-istu jne.) istu- ja maahan-käskyä, ja palkkasin kun teki oikein (eli vahtoi asentoa tai piti asennon, jossa jo oli). Kivaa, nopeatempoista treeniä!
* Perusasennoissa kellotaulua ja sivuaskelia. Lopuksi luoksetulo, ensin palkkasin paikalla istumisesta, sitten kutsuin seuraavasta toistosta. Laukalla tuli ja suora perusasento. Kiitos ja kumarrus!

Iltalukemisena Pärssisen tokovihkot, kyllä niistäkin vaan vielä uutta ajateltavaa löytyy, aivan mainiota "tavaraa" ovat.

Eksynyt löysi kotiin

2010-04-10T06:41:00.000-07:00

Kuvassa Magda Kansanpuiston rannalla, jossa me ihmiset nautimme kesän ensimmäiset jäätelöt aamuisen jännitysnäytelmän jälkeen.
Lähdimme lauantaina heti aamupäivästä koirien kanssa Ruissaloon kunnon lenkille. Emmepä arvanneet, millaisia vaiheita olisi vastassa!
Menimme tavalliseen tapaan tutulle polulle heti sillan jälkeen, ja kävelimme polkua pitkin kohti isoa, remontissa olevaa pitsihuvilaa. Huvilalla ei näkynyt liikettä, mutta aivan talon kohdalla huomasin lasisen erkkerin alla seisovan ison koiran. Ensireaktioni oli säikähdys, Davehan ei vieraista uroksista pidä, eikä kytkettynä ollessaan välttämättä nartuistakaan. Enkä toki tiennyt, oliko näkemäni koira sillä tavalla sosiaalinen sekään. Arvelin ensin koiran olevan kytketty, olihan se niin lähellä yleistä kävelypolkua - tai jos ei olisi, olisi omistaja varmasti ihan lähellä, ja tulisi pian hätiin. Pian kuitenkin huomasin koiran tekevän eleen tulla lähemmäs ja näin, että irtihän se oli. Samperi, ajattelin, tein torjuvan käsimerkin koiralle ja huusin sille kiellon. Koira pysähtyi heti ja juoksikin sitten talon taakse.

Huokaisimme helpotuksesta ja jatkoimme luontopolkua eteenpäin. Ajattelin vain helpottuneena, että onneksi ei tullut mitään kahakkaa koirien välillä.
Hyvin pian, heti metsään päästyämme, alkoi tuntua, että jotain outoa tässä nyt on. Miksi koira oli lopulta niin epävarma omalla pihallaan? Miksi se oli irti, vaikka ketään ei ollut missään? Oliko pihassa autoa, ei tainnut olla.. Jätin Daven ja Magdan ystävälleni, ja lähdin kuitenkin pihaan katsomaan. Jos koira sittenkin olisi karannut jostain. Ystäväni kiipesi korkealle kalliolle koirien kanssa ja minä lähdin takaisin pihaan. Hiukan kyllä arvelutti, entä jos koira päättäisikin puolustaa pihaa, kun marssisin sinne?
Näin koiran pihan lähellä, mutta se lähti heti karkuun, kun näki minut. Nyt alkoi vahvistua ajatus, että karkurihan tämä varmaan on. Harmitti jo, että olin mennyt häätämään sen kertaalleen - millä minä sen nyt enää kiinni saisin? Soitin hätäkeskukseen, josta sain kuulla, että poliisi tulisi hakemaan koiran, jos saisin sen kiinni, jos en, kannattaisi soittaa eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyserille.

Sain Heidin kiinni saman tien,ja hän kyseli tuntomerkkejä koirasta. En osannut sanoa, oliko koiralla näkemäni panta ketjumallia vai ei, mutta panta sillä tosiaan oli. Kyllä, koira saattoi oikein hyvin olla saksanpaimenen ja ajokoiran risteytys, pää oli hyvinkin ajokoiramainen, koiran väri tumman ruskea, päässä valkoista. Heidi kertoi, että kuvausta vastaava koira oli karannut viikko sitten Kuralasta, aivan toiselta puolen kaupunkia, ja että siitä oli tehty aiempikin havainto saman huvilan luota. Koiran isäntä oli käynyt koiraa esiin houkutellakseen paikalla grillaamassa ja jättänyt koiralle sen lempimakkaraa ja kaulahuivinsa. Heidi lupasi ilmoittaa eteenpäin, että koiraa kannattaisi tulla hetimiten hakemaan, kun se taas oli näyttäytynyt.
Menin odotellessa hakemaan ystävältäni kameran, koska ajattelin ainakin napata kuvan koirasta, jos se ei antautuisi kiinni. Näin omistajat saisivat varmuuden, onko kyseessä juuri heidän koiransa. Pian koiran emäntä soittikin koiran isännän olevan tulossa kovaa kyytiä paikalle, ja pyysi meitä odottelemaan. Odotellessamme huomasin koiran lähteneen seuraamaan jälkiämme pitkin polkua, mutta se lähti heti pakoon, kun sai meihin näköyhteyden. Selvästi siis ihmiset (tai vielä enemmän: mukanamme olevat koirat?) kiinnostivat sitä. Koira suhtautui hyvin varovasti, joten yritin vain olla vain mahdollisimman vaarattoman oloinen, jotten säikäyttäisi sitä pois.

Pian koiran isäntä kurvasikin paikalle autolla. Samalla, kun kerroin hänelle näköhavainnoista, huudahti ystäväni koiran olevan nyt takanamme olevan pellon takana. Se oli hädin tuskin näköetäisyydellä, mutta selvästi juoksi siellä metsän rajassa. Koiran omistaja hyppäsi saman tien autosta, ja vislasi sekä kutsui koiraa.
Ja millaisen luoksetulon näimmekään! Koira juoksi täyttä laukkaa suoraan omistajansa syliin. Ei ollut epäilystä siitä, ettei koira olisi omaansa tunnistanut.
Kyllä siinä tuli kyynel yhden jos toisen silmään. Oli erittäin helppoa ajatella, miltä tuntuisi, jos oma koira olisi ollut kadoksissa, ja sen saisi kuin saisikin viikon piinan jälkeen takaisin. Koiran omistaja kertoi valvoneensa viimeiset viisi yötä, grillanneensa sekä koiran katoamispaikalla että tämän huvilan luona, jossa siitä oli näköhavaintoja. Koiralle jätetyt ruuat ja omistajalta tuoksuva kaulahuivi olivat onneksi saaneet sen jäämään talon liepeille, josta se näin lopulta löydettiin.
Tässä vielä kuva iloisesta jälleennäkemisestä. Pian tämän jälkeen auton kyytiin hyppäsi varmasti erittäin helpottunut ja väsynyt mutta onnellinen koira - omistajasta puhumattakaan!

Koiratanssin SM-kisatunnelmaa

2010-04-03T06:59:00.000-07:00

Kuva koiratanssin SM-kisoista lauantailta 3.4.2010, kuvassa kerrassaan loistavat, kisassa hopeaa ottaneet Leena Inkilä ja snautserinsa Rita (Mihan Syysriite).
Viime viikkoina olemme treenanneet Magdan ja Davenkin kanssa niin ahkerasti tokoa, että saaristoleirimme jälkeen pidimme ensin kunnon lepopäivän, perjantain aamupäivän tokoilujen jälkeen treenasimme Magdan kanssa vasta sunnuntai-iltana ja silloinkin agilityä.
Koska koirillani oli lauantaina lepopäivä, lähdin itse katsomaan koiratanssin SM-kisoja kotihallillemme Lietoon. Kokonaisuutena taso oli minusta varsin vaihteleva. Tätä varmaan selitti osin sekin, ettei tämän Suomessa nuoren lajin SM-kisoihin ollut esikarsintaa. Osa koirakoista oli harrastanut lajia vasta suhteellisen vähän aikaa, osa koirista taas oli jo hyvinkin iäkkäitä, kuten jo 13,5 vuotias shelttiherra Oiva (Kis-Min Bandleader).
Jokainen koirakko kuulutettiin vuorollaan kehään pienen esittelyn kera, ja naureskelimme treenikaverini Hannen kanssa, ettei kovin hyvää luvannut se, miten kyynelehdimme jo siinä vaiheessa, kun ensimmäisenä esiintynyt Oiva esiteltiin. Paljon muitakin tunteita hallissa toki koettiin, oivaltavat esitykset ja koirien into saivat usein hymyn yleisön huulille.
Omasta treeniryhmästämme kisaan osallistui valtavan kaunis sekarotuinen Gaia omistajansa Joannan kanssa. Alla olevassa kuvassa parin herkän esityksen päättänyt hauska loppuliike.
Jokaisella koirakolla oli hyvät hetkensä, ja yleisö eli mukana antaen kaikille työrauhan ja toisaalta nauraen, liikuttuen ja kannustaen. Mieleeni jäi monta koirakkoa, joiden "uraa" on kiinnostava seurata jatkossakin. Kärkikolmikko teki kyllä vakuuttavaa työtä, ohjelmat olivat monipuolisia, tunteita herättäviä ja teknisesti haastavia. Ensimmäisen linkin takaa löytyy kolmanneksi tulleiden Tiina Paavolan ja kultainennoutaja Annin (Greenhill's Zesty) esitys, joka hurmasi paitsi koiran pohjattomalla innokkuudella ja osaavuudella myös ohjaajan hyvällä liikkumisella. Tiina ja Anni
Tiina kertoikin kisan jälkeen poikansa opettaneen häntä räppäämään, ja nauroi pojalla olleen siinä kova homma. Koirakon mukana kisatunnelmaa aistimassa oli myös 15-vuotias kultainennoutaja, joka kuulemma toimii heidän valmentajanaan.
Kisassa toiseksi sijoittuivat jo edellä mainitut Leena ja snautserinsa Rita ohjelmalla, joka oli paitsi kaunis myös teknisesti vaativa. Rita työskenteli niin hyvässä vireessä ja innokkaasti, että voisin veikata sille olleen vaikeimpia muutamat hitaammat suvantokohdat. Oheisesta linkistä voit katsoa heidän esityksensä. Leena ja Rita
Suomen mestaruuden veivät aika odotetustikin Sini ja Sonic (Mutkis Onnensoturi), Suomen kansainvälisestikin menestynein koiratanssipari. Hyvältä näytti, teknisesti vaikeita liikkeitä ja Sonichan on ihan uskomaton tuossa innossa ja varmuudessa. Ihana temperamentti! Kukka oli suussa estämässä haukkumista, mistä jotkut tuomarit anoivat kritiikkiä. Sinin ja Sonicin video löytyy täältä: Sini ja Sonic

Kahdet agitreenit ja kontaktikoulu
Sunnuntaina Magda pääsi taas hommiin. Agitreeneissä radalla oli tällä kertaa vain hyppyjä ja putkea. Rata oli nopea, ja selvästi Magdasta hauska. Muutenkin neidillä oli kova meno päällä, lämmittelylenkiltä kiskoi hallille ja hallilla yksittäisesteillä oli kovin oma-aloitteinen hyppimään mm. rengasta jo ennen käskyä. Lisäksi otimme ns. rämäytystreeniä keinulla (koira istuu keinulaudan vieressä ja painaa itse keinun käpälällä maahan aiheuttaen rämähdyksen) ja lämmitteltyksi myös hiukan koiratanssiliikkeitä, pujottelua jalkojeni välistä lähinnä.
Magda saa kyllä väkisinkin hymyn huulille vähän flunssaisemmaltakin ohjaajalta (itse en ollut ihan vastaavassa vireessä, niistelyä vähän väliä). Magdalle kun jäi päälle se pujottelun into niin, että kun sitten kutsuin sivulle perusasentoon, Magda sujahti päättäväisesti jalkojeni väliin, jäi istumaan sinne ja killitti tiukasti silmiin! Voi elämän kevät, voin vain kuvitella, mitä tämä likka aikanaan tokokokeessa keksii..
Ihan hirvittävästi tykkään Magdassa tuosta kokeilevuudesta, ja olen sitä kyllä parhaani mukaan ruokkinut. En toru vääristä vaihtoehdoista, jätän ne vain huomiotta ja palkitsen oikeat, ja ylipäänsä yritän kouluttaa mahdollisimman paljon asioita operantisti, koiran oma-aloitteisuutta ja hoksaamista tukien.

Maanantaille olimme varanneet hallin tunniksi Magdan ja Tikku-poron treenejä varten ihan itsellemme. Ohjelmassamme oli lähinnä pujottelua sekä putkeen lähettämistä erilaisista vaikeista kulmista. Tuntimme jälkeen osallistuimme vielä kontaktikouluun, jossa saimme lisää ohjeita kontaktialustan kanssa työskentelyyn. Nythän Magda sinne jo reippaasti hakeutuu ja hyppää läppäisemään vaikka alusta olisi kädessäni. Koitetaan siis työstää edelleen myös kotona tätä asiaa, vaikka toko on meillä nyt pääasiassa työn alla.

Tokoleiri saaristossa

2010-04-02T07:20:00.000-07:00

(Luokkakuvassa Sepe, Tikku, Magda ja Dave: Leirillä myös ulkoiltiin keväisessä metsässä.) Lähdimme koirien kanssa saaristoon parin päivän pienelle tokoleirille treenailemaan porojen ja omistajansa kanssa. Torstaina, melkein heti asetuttuamme tokoleirimme kyläpaikkaan taloksi, otin Magdan kanssa pihalla kolme liikettä koemuotoisina. Tosin palkkasin ensimmäisestä perusasennosta ja viimeisestä liikkeestä, hypystä. Joka tapauksessa siis kolmen liikkeen setti, mukana pieni seuraaminen, luoksetulo ja estehyppy. Luoksetulossa perusasento oli vino, muuten meni ihan jees.
Otimme Magdan kanssa pitkästä aikaa myös ruutua, ja ihan operantisti, palkka kun itse hakeutuu ruutuun, tämän osaa jo hyvin. Ei voinut kuin nauraa sitä tarkkuutta, jolla itseään asetteli (harjoitusvaiheessa ruutumme ollut tavallista pienempi), varsinaista taskuparkkeerausta, kun huomasi olevansa liian edessä.

Dave ja Sepe tekivät perjantaina hyvän paikallamakuun kaikenlaisesta häiriköinnistä (pallon heittelyä, yli kävelyä, juoksupyrähdyksiä ja lelulla houkuttelua) huolimatta.

Linkki videoon

Tyttöjen eli Tikun ja Magdan paikallamakuussa otimme vuorotellen piiloon menemistä ja myös muuta kuljeskelua, osan ajasta olin selkä päin. Hyvin meni, naapurin koirakin antoi häiriötä haukkumalla, mutta eivät nousseet.
Viime treeneistä viisastuneena harjoittelin omia käännöksiä ilman koiraa, ja toki koirankin kanssa. Magda teki elämänsä ensimmäisen täyskäännöksen, eikä yhtään hullummin. Oma liikkumiseni näyttää (taas) lievästi sanottuna oudolta (epävarmaa hiippailua, mietin kamalasti ja silti teen tuon ihmeellisellä ennakoimattomalla nykäyksellä). Sitäkin parempi suoritus koiralta!
Nyt kun oli treenikaveri kommentoimassa ja vielä aidattu pihakin treenpaikkana, kokeilin sitä pallolla palkkaamista Magdalle. Joskus olen sitä luoksetulosta tehnytkin (vapautan ja heitän pallon taakseni, kun koira on tulossa), mutta seuraamisesta Magdalle en. Davea olen palkinnut ihan lelun revittelyllä, mutta itse asiassa pallokin tuntui saavan siihen mukavasti vauhtia.
Torstaina otin sitten pallopalkalla Magdan kanssa juuri luoksetulon ja hyppyä, perjantaina sitten seuraamistakin. Ihana juttu, toimi hyvin! Vire nousi, ja kuten arvelin, tarkkuus oli ensin hakusessa, mutta ei pahasti. Loistojuttu, työstämme seuraamisen tekniikkaa edelleen ja palkkaan pallolla toisinaan muista jutuista, seuraamiseenkin se aikanaan liitetään.
Daven kanssa palattiin pitkän ajan jälkeen tekemään ruutua ja noudon alkeita, koska haluan nyt tehdä tämän setämiehen kanssa ihan jotain muuta, saada kivaa vaihtelua molemmille. Kapulan kanssa muutaman yrityksen jälkeen parhaalta vaihtoehdolta vaikutti se, että kapula on minulla kädessä, josta Dave sen ottaa suuhun. Nyt haki kapulan kädestä omatoimisesti reilusti suuhun, josta heti palkkasin, eikä sen pidempää vielä edes yritetty. Vielä Dave ei siis edes pitele itse, vaan vain avaa reilusti suun ja kapula käy siellä.
Daven osalta leirin tärkeitä juttuja olivat myös ihan arkiset asiat, kuten naapurisuhteet. Kolmella tonttinaapurilla oli kaikilla koira vuorollaan pihalla, mutta vaikka Dave jonkin kerran kävi aidan takana isottelemassa, se tuli kutsusta takaisin eikä sitten enää edes lähtenyt tsekkaamaan, vaikka naapurin koira pihalta "huutelikin".

Magdan kanssa otin myös ns. ohjattua loikoilua, eli lepäilyä hommien välissä. Olen tehnyt sitä ihan niin, että kutsun luokse ja ohjaan lepoasentoon (ei mitään käskyä), rauhoittelen siihen. Tämä onnistuu esim. hallitreeneissä hyvin niin, että menen itse viereen kyykkyyn. Usein Magda on ollut siinä yhteydessä kiinni, mutta nyt meni mukavasti näin irtikin, katselimme treenikaverien hommia ja Magda odotteli rauhassa omaa vuoroaan.

Keskiviikon parkkistreenit

2010-03-31T13:41:00.000-07:00

Tänään tulivat Piritta Pärssiseltä tilaamani tokovihkot, joissa olikin niin paljon kiinnostavaa asiaa, etten meinannut malttaa treenaamaan lähteä. Onneksi lähdin kuitenkin, monenlaista tuli taas mieleen, ehkäpä koiratkin jotain taas oppivat - ja oma fiilis ainakin oli treenin jälkeen parempi kuin ennen sitä.
Treenasimme Veeran ja Helmi-pehkon kanssa yhdellä harvoista kuivista alueista, teollisuusalueella sijaitsevan lounasruokalan parkkipaikalla. Mukana olivat molemmat koirani, Daven kanssa treenasin ensin.
Keskittymiseni Magdan alokasluokkaan alkaa selvästi näkyä Daven suoritusvarmuudessa. Toisaalta itsestäkin tuntuu tylsältä hinkata samoja asioita kahden koiran kanssa, joten tämän treeniangstin purkamiseksi ajattelin ottaa Daven kanssa jatkossa ihan muuta, noutoa ja ruutua, vaikka. Jospa taas molemmat innostuisimme yhdessä tekemisestä enemmän. Eipä sillä, hyvääkin tässä treenissä oli. Daven kanssa otin paikallamakuuta häiriten itse koiraa hassusti liikkumalla - hyppimällä, ottamalla juoksupyrähdyksiä, houkuttelemalla lelulla ja vinguttamallakin sitä. Kerran taisi alkupuolella nousta, mutta sen jälkeen pysyi hienosti. Minusta koiran osuus tässä on ihan tyylikäs..

Myös seuraaminen meni ihan ok Davelta, mikä sinänsä ei ollut ihme, sitä tehdään lähes joka lenkillä, tosin käännöksiä ei olla kunnolla hinkattu hyvään aikaan. Videolta myös huomasin oman täyskäännökseni olevan kummallinen u-kirjaimen mallinen mutka. Otimme myös Davelle yhteisen paikallamakuun Helmin kanssa, sekin ok. Treenin lopuksi otin kosketusalustatreeniä ihan vaan siksi, että se on Davesta tosi kivaa.
Davelle oli varsinaisen oman treenin ulkopuolelta hyvää harjoitusta seurata Helmin häirittyä paikallamakuuta Veeran heitellessä lelua, malttoi katsella hiljaa, vaikkei ollut minkään käskyn alla ja leikkimään olisi selvästi tehnyt mieli.

Magda odotti autossa vuoroaan ja oli revetä liitoksistaan, kun pääsi kentälle. Hiukan sitten ns. repesikin, kun kauempana autosta purkautui ryhmä iloisesti kalkattavia naisia: Magda käväisi tekemässä hullulla laukalla kunniakierroksen kahvilan edessä. Siinä jo kaikenlaista kävi mielessä, mutta samalla hullun vauhdilla likka tuli takaisinkin. Eli pitäisi tosiaan pitää sitä liinaa perässä treenin alussa vieraissa paikoissa, koska ei ollut eka kerta. En vain meinaa muistaa (uskoa?) tätä, kun hallilla ei yksinkertaisesti ikinä karkaile. Eli tästä lähin aina hihnaan ainakin alkupuoleksi treenejä vieraissa paikoissa; nytkin oli intoa ja halua treenata, mutta se odottelu ilmeisesti vain purkautui hallinnan hajoamisena. Näin sitä ei sitten jatkossa kuitenkaan pureta. Kylläpä sieppaa, että en osannut ennakoida tätä, koska taatusti oli Magdalle ihanan palkitseva kunniakierros!

Tässä myös näkee sen meidän suurimman haasteemme häiriöiden suhteen: Magdan uteliaisuuden tilanteissa, joissa ei muuta häiriötä juuri ole, ja sitten jostain kuuluu JOTAIN, joku saapuu ns. tyhjälle areenalle. Ja silloin pitäisi päästä katsomaan, että mitä tapahtuu. Sitten taas kun ympärillä tapahtuu paljon kaikenlaista (esim. kävelykatutreeneissä, hallissa), ei Magda ole yhtään sen oloinen, että olisi lähdössä jonnekin, ja keskittyminen on kerrassaan mainiota. Tässä mielessä olemme tulleet pitkän matkan, kuten treenikaverini muistutti. Magdan nuoruusvaiheessa kun tuntui, ettei se uteliaisuudeltaan ja vilkkaudeltaan pystynyt olemaan aloillaan hetkeäkään.

Magdan kanssa otimme koemuotoista seuraamista ilman välipalkkauksia, ihan ensimmäistä kertaa itse asiassa tällaista vähän pidempää kaaviota. Itselläni on käännöksissä hakemista, en yhtään osaa vielä ennakoida käännöksiä, kun teen niitä käskytettynä. Ohjattuna kävelyä voisin treenata ilman koiraakin, etten turhaan sotke sen pasmoja.

Palkkaus seuraamisessa on meillä ollut yksinomaan nameilla, koska on haettu sitä tokomaista tarkkuutta. Jossain kohtaa, kun perussetti on kunnossa, voisin kokeilla lelupalkkaa, mutta vielä ei minusta ole sen aika tässä liikkeessä. Esim. luoksetulo on toinen juttu.

Perusasentoja ja askelsiirtymiä, pientä paikkalla pyörimistä otimme myös, sivuaskeleessa Magda jo toisinaan siirtää pyllyn tyylikkäästi sivusuunnassa varsinaisesti nousematta ylös. Mainiota! Jäävät olivat edelleen hyvät, lätäköistä tosin hiukan harmia maahan menemisen suhteen (kyynärät meinaavat jäädä ilmaan).

Magdan tarkkuudessa oli treenin alkupuolella toivomisen varaa, liekö kiihtyneen alkutunnelman syytä? Magda kyllä toisaalta odotteli hienosti, tyynesti tolpassa, kun kävimme treenin välissä reilusti kauempana ottamassa treenikavereille liikkeitä koemuotoisena. Siihen perään paikallamakuu Magdalle, kivasti pysyi, lähinnä kehupalkka välillä.

Ajatuksia tokokokeesta - yleisönä

2010-03-29T03:46:00.000-07:00

(Tämä kirjoitus on kuvitettu koirieni pentu- ja nuoruuskuvilla, niin se aika vain vierähtää. Daven ensimmäinen talvi.)
Olipas yllättävä viikonloppu! Moneen kertaan muuttuneet suunnitelmat johtivat siihen, että löysin itseni sunnuntaina lappalaiskoirien erikoisnäyttelyn kasvattajakehästä esittämässä ihastuttavaa, itselleni ihan vierasta Kelmiä eli Mikälie Alkuvoimaa.
Eipä sillä, Kelmi oli oikein kiva esitettävä ja todella mukavan oloinen koira. Hupaisaa on, että eräs jo useammassa koiratapahtumassa tapaamani koetoimitsija on aivan vakuuttunut siitä, että olen porokoiraihmisiä. Hän törmäsi minuun ensimmäistä kertaa jokunen viikko sitten, kun olin kuvaamassa Sepe-poron koetta, ja kyseli, että olenko minäkin niitä poroihmisiä, lappalaiskoirilla kun oli koe tulossa samaan halliin. Kiistin jyrkästi olevani, nahkaihmisiähän tässä ollaan. No, tapasimme sitten viime viikonloppuna sekä lappalaiskoirien tokokokeessa että erikoisnäyttelyssä, jossa istuin ihana Tikku-poro sylissäni ja päädyin kehäänkin asti porourosta esittämään - ja lipsautin olleeni viime kesänä myös katsomassa lappalaiskoirien luonnetestejä. Hupsista, tässähän alkaa uskottavuus nahkacollieihmisenä olla koetuksella, joten pitääpä koettaa taas päästä välillä esille omienkin koirien kanssa.

Oppia muiden virheistä ja onnistumisista
Lauantaina olin tosiaan seuraamassa Tsaun hallilla taas tokokoetta. Tällä kertaa tunsin oppivani vielä enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, enkä vähiten siksi, että näin nyt monta koirakkoa kokeessa toistamiseen.
Yksi ihan keskeinen huomio oli se, että todella hyväkin, teknisesti erittäin taitava koirakko voi päiväkohtaisesti joko työskennellä hyvin ja menestyä - tai sitten ei. Viime kerralla koko yleisön hurmannut ja osaamisellaan vakuuttanut ceskyterrieri omistajineen ei ollut tällä kertaa yhtä hyvässä vedossa. Ensimmäisellä kerralla oli uskomattoman riemastuttavaa nähdä tuon pienen koiran into, tarkkuus ja täsmällisyys - joka palkittiinkin ansaitusti huippuhyvin pistein (vain niukasti alle 200 p.)
Kokeiden välillä oli aikaa pari viikkoa, eikä ko. koiran (ja koirakon) osaaminen ole mihinkään sinä aikana kadonnut - nyt vain ei ollut heidän päivänsä. Omistaja kertoikin minulle päivien olevan tämän koiran kanssa kovin erilaisia: joskus terrieriä huvittaa, joskus ei.

(Magda tuli minulle kodinvaihtajana, tämä kuva on ensimmäiseltä yhteiseltä syksyltämme)
Sama huomio onnistumisten vaihtelevuudesta päti kyllä toisinkin päin, osa viime kerralla epäonnistuneista koirakoista onnistui tällä kertaa hienosti! Oikein mukavalta tuntui nähdä Magdan BH-kurssilta tutun belkkarin omistajineen onnistuvan tällä kertaa kerrassaan mainiosti.
Ajattelen asiaa niin, että kun oman koiran kanssa kaikki sujuu hyvin treeneissä ja keskittymistä löytyy hyvin vieraissakin paikoissa, on aika mennä kokeeseen tarkistamaan se oma taso. Silloin myös näkee sen, missä vielä on tekemistä. Ja vaikka osaamista olisikin, voi oma jännitys peilautua koiraan ja saada sen hämilleen, jolloin sitä parasta osaamista ei saada ns. ulos siinä tilanteessa. Nytkin oli nähtävissä koirien erilaisia rauhoittelevia eleitä rapsuttelusta nuuskimiseen.
Osin tuohon edeltävään rauhoittelukäyttäytymiseen liittyy toinen saamani oivallus: käytösmalli tilanteeseen, jossa kaikki ei mene putkeen. Katselin nuorta naista omalla vuorollaan kehässä dobberinsa kanssa. Koira puhkui intoa, mikä purkautui välillä pyrähdyksinä: koira lähti kehässä liikeiden välillä pariin otteeseen painelemaan tuhatta ja sataa, mutta tuli heti takaisin, kun omistaja sitä kutsui, ja homma jatkui hienosti eteenpäin. Koiran omistaja kertoi minulle kokeen jälkeen pitäneensä aiemmassa kokeessa koiraansa pannasta kiinni liikkeiden välillä ja tuomarin huomauttaneen tästä ("ei näytä kivalta"). Nyt hän siis piti koiran irti myös liikkeiden välillä, vaikka tiesi, että se saattaisikin näkyä välistä vallattomana käytöksenä.

(Kuvassa Dave leikkii kasvattajalle palautuneen Tikku-poron kanssa, sittemmin Tikku muutti siskoni perheeseen).
Omistajan käytös kehässä noissa koiran pyrähtelytilanteissa oli sellaista, johon yritän itsekin päästä, saada tuollaisen "mallin" itselleni selkärankaan (häneltä se näytti tulevan ihan luonnostaan). Omistaja naurahti, koko olemus ikään kuin viestitti, että "hupsu koira, kaikkea hassua se keksii", siis hyväntahtoista rentoutta, joka kuului myös äänessä, jolla hän kutsui koiransa takaisin. Koiralla oli intoa, eikä se lannistunut tippaakaan omistajan reaktiosta tai siirtynyt rauhoitteluvaihteelle, koska omistaja ei ahdistunut, suuttunut tms. Hän vain kutsui koiran rennosti takaisin ja homma jatkui. Koiran omistaja kertoi aikovansa työstää koiransa hallittavuutta treeneissä edelleen, ja hyvä niin. Koetilanteessa se ei alokasluokassa niin häirinnyt, koska koira teki kaikki liikkeet iloisesti ja hyvin, se vain ei olisi malttanut aina odottaa seuraavaa "ohjelmanumeroa".
Magdan en ole huomannut minua treeneissä juurikaan rauhoittelevan, sillä ei ole nuuskimisongelmaa tms., mutta voin kuvitella, että oma jännitykseni kokeessa voi heijastua Magdaan ja vaikeuttaa sen tekemistä. Tämän vuoksi yritän jo etukäteen miettiä, millaisessa tunnetilassa haluan kehässä olla ja miten yritän yllättäviin tilanteisiin ja asioihin suhtautua.
Yksi koetilanteessa huolta aiheuttava asia on kyllä paikallamakuu. Kuten viime kokeessakin, myös tässä kokeessa nähtiin alokasluokan koiran nousu ylös ja lähtö liikkeelle viereistä koiraa häiritsemään.(Kyseessä oli käsittääkseni sama liikkeellelähtijä kuin edellisellä kerralla). Onneksi tällä kertaa ei kuitenkaan tullut rähinää.
Yhtä kaikki, olen nyt päättänyt, että mikäli kokeessa sitten aikanaan epäröin jättää koiraani paikallamakuuseen vieruskaverien ko. liikettä edeltävän käytöksen (tai niiden aiemman koekäytöksen) vuoksi, en sitä myöskään sinne jätä. Mikä sitten on tällainen epäilyttävä tilanne? No, esimerkiksi koiran aikaisempi häiriköinti paikallamakuussa tai selvästi aggressiivinenn käytös kehän ulkopuolella. Niin tärkeä ei yksikään koe tule olemaan, että ottaisin riskin tilanteessa, joka ei lupaavalta vaikuta. Onneksi valtaosa koirista on pysynyt alokasluokassakin paikalla kauniisti - jopa tilanteissa, joissa joku on lähtenyt liikkeelle ja rivin toisessa päässä on syntynyt ihan rähinäkin.

Kokeeseen en tietysti edes mene, ennen kuin oman koiran paikallamakuu on mahdollisimman varma. Yksikään koira ei ole kone, joten satavarma siitä, miten koira kokeessa sitten käyttäytyy, ei kukaan voi olla. Toinen asia on, jos koira toistuvasti nousee ja menee häiritsemään muita - silloin kannattaisi minusta pitää pidempi tuumaus- ja treenaustauko ennen seuraavaa koetta sen selvittämiseksi, miksi koira kokeessa niin tekee (haluan uskoa, ettei kukaan tuo kokeeseen koiraa, joka ei pysy aloillaan treeneissäkään).
Magda ei ole ollut ikinä aggressiivinen muille koirille, mutta silti olisi kamalaa, jos se menisi vaikka leikkimielellä kisakaveria häiriköimään ja pilaamaan toisen koiran (koirakon) kokeen.

Häiriöitä, häiriöitä, häiriöitä

2010-03-26T06:08:00.000-07:00

Ihan koko viikko ei ole mennyt treenatessa, siivottukin on, ja kirjahyllyn raivaamiseen koirat osallistuivat erityisen aktiivisesti.
Treenien osalta tämän viikon teemaksi näyttää hiukan huomaamattakin tulleen häiriöiden alla treenaaminen. Ihan "tavallistakin" treeniä tarvitsemme vielä moniin asioihin, mutta kaiken tekemisen vieminen uusiin ympäristöihin ja treenien onnistuminen vieraissa paikoissa erilaisten häiriöiden alla tuntuvat aivan keskeiseltä tulevaisuudessa siintävää tokokoetta ajatellen.

Maanantai
Linnakiinteistön piha
* Paikallamakuuta kävelylenkillä, lyhyt parin minuutin juttu, lisäksi muutama perusasento.
Vaikeaa oli, todella! Isoin haaste oli, kun mukana ollut Dave lähti pihasta ystäväni kanssa - Magda jäi kurkkimaan, minne he menivät. Magda oli kuin jousi, mutta saatiin kuin saatiinkin jokseenkin onnistunut (tiheästi palkattu ja varsin lyhyt) paikallamakuu.
*Manhattan-ruokakaupan parkkipaikka
Vaikeaa oli täälläkin, koska ystäväni meni kauppaan ja Magda jäi taas kyttäilemään perään, että minne hän meni ja koska tulee. Alku oli tosi hankala, mutta päästiin parin minuutin kuluttua vauhtiin: perusasentoja, lyhyitä seuraamispätkiä ja jopa paikalla makuutakin (treenin loppupuolella) saatiin otettua. Ehdottoman hyvä häiriö tämä, kun jäämme odottamaan kaveria. Näitä lisää!

Tiistai
Johannan vetämät treenit Liedossa
*Kuten hallilla yleensä aina, Magdan into korkealla. Seuraamista, käännöksiä -> paranivat, kun nostin oman katseeni ylemmäs, jolloin Magdan helpompi lukea suuntia.
Loppuun paikallamakuurivi, jossa Magda innokkaan, iloisen kääpiöpinserin ja rauhallisen hovawartin välissä. Magdan vire oli minun silmääni optimaalinen: likka oli keskittynyt ja asento pysyi ryhdikkäänä, mutta ei ollut lähdössä mihinkään.
Magdalle näyttää - toisin kuin Davelle - toimivan tässä tiivis katsekontakti minuun, pysyi keskittyneenä eikä pää kääntyillyt tai pyrkinyt nuuskimaan. Tosi tyytyväinen olin tähän!

Keskiviikko
Kotona
Otin molempien koirien kanssa ylipitkän paikalla makuun, jätin ne vierekkäin olohuoneeseen siksi aikaa kun siivosin kylpyhuonetta. Tiskaamiseen kun ovat tässä liikkeessä häiriönä jo tottuneet, menin "piiloon" välillä eri huoneeseen.

Ulkona Daven kanssa tokoilua ja ihana, ihana Davetsu myös ohitti omalla kadulla toisilleen rähistelleet urokset pitäytyen katsekontaktissa minuun. Setämies on keksinsä ansainnnut!

Torstai
Piipa Takala kävi hieromassa Magdan; sunnuntain agitreeneissä Magda pudotteli rimoja, joten halusin tsekata tilanteen saman tien. Pientä jumia oli toisen puolen reidessä, lähti auki kertahieronnalla.
Molemmat koirani ovat kyllä ihan pöhköinä Piipaan, Magda pyöri hierontamatolla selällään jo ennen kuin mitään oli tapahtunut, potki ilmaa ja touhusi, kävi välillä Piipan sylissä ja taas matolle odottamaan.
Yritän nyt todella muistaa sen takajalkojen venyttelyn agitreenien jälkeen, siitä olisi hyvä saada rutiini.

Perjantai
Keskustassa, Yliopistonkadulla
Kävimme tekemässä Katjan ja Veeran seurassa hiukan vajaan puolen tunnin häiriötreenit kävelykadulla. Magda oli saman tien työvireessä ja teki hienosti, kohta kadusta oli sama kuin lauantaina, joten ehkä siksikin heti hahmotti asian. Seuraamista, käännöksiä, perusasentoja, paikallamakuuta. Perussettiä, mutta hyvä saada lisää tottumusta siihen, että treenataan muuallakin kuin hallissa, kotikentällä tai kotona.

Magdan treenit kruunasi uusi tuttavuus, kun nahkamallisen trikkiuroksen aikaan omistanut ohikulkija kävi rapsuttelemassa Magdaa ja juttelemassa. Magda oli oitis pusuttelutuulella!

BH-kokeen hengessä jätin Magdan myös odottamaan kytkettynä, menin itse kadun toiselle puolelle tavarataloon (treenikaveri oli vähän matkan päässä vahtimassa, ettei kukaan mennyt häiritsemään Magdaa). Magda odotteli kuulemma aivan hiljaa, ja teinkin perään toisen harjoituksen, kävelin eri suuntaan, kulman taakse piiloon. Hiljaa odotteli edelleen, ohikulkijoita vain katseli.

Hyvää kontaktitreeniä olivat myös tilanteet, joissa ihmisryhmä kulki molemmin puolin meistä ja muita koiria lenkkeili ohi.
Olin tähän kävelykatutreeniin kokonaisuutena erittäin tyytyväinen, vire oli Magdalla hyvä ja silti "jälki" siistiä, ja kun vielä itse ymmärsin tällä kertaa olla jatkamatta liian pitkään - great!

Treenin jälkeen kävimme vielä Hansa-korttelissa kävelyllä. Kumpikaan koirista ei hämmentynyt peilikirkkaista lattioista, ritilöistä, rappusista, kuulutuksista tai muustakaan. Kävelyn lopuksi otimme vielä pienen paikallamakuun ravintola Foijan edessä, hyvin meni tämäkin.

Olen entistä vakuuttuneempi, että avainsana on RUTIINI, sitä vain lisää, niin kyllä tästä hyvä (tai ainakin jotain..) tulee.
Lauantaina menen katsomaan tokokoetta, eikä isompia ole tarkoitus treenata ennen sunnuntaita ja agitreenejä.

Hupsista! Viikon isoin uutinen meinasi unohtua. Treenikaverimme Katja ja Veera (Mustan Riiviön Helmi) nappasivat viime sunnuntain tokokokeesta viimeisen puuttuvan ykköstuloksen ja samalla TK3 koulutustunnuksen! Uskomattoman hieno juttu!
Eikä tämä ole edes kovin tavallista rodunkaan tasolla, esimerkiksi viime vuonna ei nahkojen varsin lukuisista koekäynneistä huolimatta yhtään TK3-tulosta Koiranetin mukaan tullut. Naureskelinkin, että mehän voimme ehkäpä korkata luokkamme yhdessä - he erikoisvoittajan ja me alokasluokan.. Paitsi että Katja ja Veera ovat mitä luultavimmin valmiita koitokseen ennen meitä. Onnea vielä, olette te taitavia molemmat!

Kiireisen viikon kuulumisia

2010-03-20T01:23:00.000-07:00

Aivan aluksi tunnelmia tämän lauantain tokoiluista. Alun perin tarkoitus oli ottaa Magdan kanssa hallintatreeniä neidin suurimpien houkutusten - autojen, Katjan ja Veera-nahkan (sekä pitkän liinan) kanssa. Tähän suunnitellut treenipaikat olivat kuitenkin niin jäisiä, että tyydyimme ottamaan vain yhden paikalla makuun. Läheisellä tiellä huristeli autoja, ja Magdan keho jännittyi niistä selvästi - jahtaaminen tuntuisi olevan kovasti pinnassa. Rentoutui kuitenkin takaisin maahan käskystä, ja alkoi katsella toiseen suuntaan tieltä kuin itseään hillitäkseen - ja sitten näkökenttään tulikin lintunen, ja Magdan pää pyöri kaunista kahdeksikkoa lintua katsellessa. Pysyi kuitenkin maassa, mainiota!
Liukkaisiin ja vetisiin kenttiin suivaantuneina lähdimme keskustaan, lauantairuuhkaan Yliopistonkadulle. Tämä oli loistoidea, koska lämmitetyllä kadulla saimme hyvää häiriötreeniä, mutta meidän ei tarvinnut liukastella. Otin Magdan kanssa sivulletuloja, paikalla makuuta ja seuraamista. Käännöksiin olin tosi tyytyväinen! Myös seuraamispätkien pituus tuntuu kasvaneen kuin huomaamatta. Tietysti myös hiukan leikimme ja hassuttelimme yhdessä.
Magdan vire ei ollut yhtä korkea kuin hallilla, mutta teki toisaalta sitäkin tarkemmin heti alusta, eikä keskittyminen herpaantunut uteliaista ihmisistä tai ohi kulkevista koirista. Magdalle selvästi yleinen hulina sopii paremmin kuin hiljaisuus, jonka jokin pieni risahdus rikkoo.
Treenikaverimme Katja ja Veera treenasivat hulinassa mm. kaukokäskyjä.

Koiraharrastus taisi saada myös hieman myönteistä pr:ää, sen verran innostuneelta yleisön vastaanotto vaikutti. Kuulin ohikulkijoilta kannustavia kommentteja siitä, miten taitavia koiramme heistä olivat, jotkut pysähtyivät yleisöksi katselemaankin. Veera-koiran kontaktia ei edes omistajan pieni juttutuokio haitannut.

Otimme treenin lopuksi vielä paikalla makuun. Näin vilkkaalla paikalla se on tietysti hiukan jännittävää, koska kanssaihmisissä on aikamoinen paimentaminen. Ja tämä kaikella ystävyydellä - eiväthän ihmiset voi tietää, mitä me puuhaamme ja miten häiritsevää se voi olla, jos vaikkapa maassa makaavaa koiraa pyritään silittelemään. Jäimmekin ihan lähelle, että tarvittaessa ehtisimme puuttumaan ihmisten lähestymisyrityksiin, ja pian meillä olikin selän takana yleisöä katsomassa. Hyvää häiriötä kyllä, koska he katselivat aivan hiljaa. Sen sijaan hihnassa aivan liki tuotu, räksyttävä pieni terrieri alkoi olla jo siinä rajoilla, Veera pysyi maassa hienosti, hyvin tyynenä, mutta Magda oli pienistä eleistä ja kehon jännittymisestä päätellen vähällä lähteä tekemään tuttavuutta. Ei kuitenkaan noussut, ja saikin siitä hyvästä minulta avokätisen palkkauksen ja runsaat kehut.

Koira oppii - oppiiko omistaja?
Olen viime aikoina miettinyt, mitä me oikein "teemme", kun koulutamme koiraa vaikka nyt tokon alokasluokkaan. Mikä on koiran osuus, siis se, että sille opetetaan liikkeitä, häiriöiden sietämistä, hallittavuutta jne., ja mikä taas minun osuuteni? Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että minulla on paljon opittavaa, ja juuri minun osuuteni myötä tämä homma joko nousee siivilleen - tai sitten ei.
Näin siis etenkin, kun treenikaverina on koira, joka lähtökohtaisesti on aktiivinen, helposti motivoitavissa ja pitää tekemisestä. Mitä opittavaa minulla sitten on? Yksi keskeinen asia ovat tietysti ihan koirankoulutuksne perusteet: palkkaaminen, motivointi, sen ratkaiseminen, miten eri liikkeet haluan opettaa, miten jaksotan treenaamisen ja levon, millaisia ovat yksittäisen harjoitukset jne.
Mietittäviä asioita on paljon, eikä vähäisin kysymys ole se, miten hyvin pystyn oppimaan treeneistämme ja reflektoimaan omaa tekemistäni. Miksi jokin asia ei onnistunut? Miten kannattaisi yrittää ensi kerralla? Mikä vaikutti koiran suoritukseen, entä omaani?

Niin mukavaa ja palkitsevaa kun koiran kanssa tekeminen onkin, on myös oma motivaatio asia, jota on syytä vaalia. Huomaan, että omat tuntemukseni vaihtelevat, ja toisinaan pienikin epäkannustavaksi kokemani kommentti saattaa viedä omaa intoani alamaihin. Tämän tunnistaminen on tärkeätä, koska en yksinkertaisesti halua antaa muiden vaikuttaa tällä tavalla siihen iloon, jota minä voin näissä harrastuksissa kokea. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi apua ja vinkkejä sekä huomioita siitä, millaisia virheitä esimerkiksi joissain liikkeissä teen. Rakentava palaute on aivan toinen asia kuin se, että koira tai sen ohjaaja "tuomitaan" tavalla, joka ei viittaa senhetkiseen tekemiseen vaan siihen, mitä ohjaaja tai koira ns. "on".
Vastaavasti kullan arvoista on se palaute, joka paitsi ohjaa eteenpäin myös kannustaa, huomioi hyvän ja onnistumiset. Ehkäpä tällaista palautetta voisi sanoa motivoivan sellainen pohjavire, että "sinä ja koirasi olette hyviä, teissä on ainesta ja te osaatte jo paljon ja opitte koko ajan lisää, nyt vain enemmän treeniä tähän asiaan". Toivon, että itsekin osaisin antaa juuri tällaista, kannustavaa palautetta.

Treenien tilkkutäkki
Viikon muu treenianti koostui pienistä rippusista: sunnuntain agilitytreeneissä teemana oli sylikäännös, joka tuli kotiläksyksikin. Maanantaina otin taas molemmille ylipitkän paikalla makuun kotona ja tokoilin Daven kanssa tyhjässä koirapuistossa.
Tiistain hallitokossa Liedossa otimme alkuun seuraamisia, Magdan vire oli korkea, mutta varsin hyvin pystyi silti tekemään, alussa oli pientä epäpuhtautta, mutta korjasi hyvin. Käännöstreenin tulokset näkyvät, mainiota! Luoksepäästävyys meni edelleen täydellisen hyvin, istuu katsekontaktissa eikä nouse, vaikka enemmänkin silitellään ja hampaita tutkitaan. Jäävät ovat retuperällä, seuraamistreeni on ollut niihin varsinaista vastamyrkkyä, mutta en ole huolissani, koska Magda jo kertaalleen osasi ne todella hyvin. Keskitytään nyt seuraamiseen ja verestetään noita "muistoja" vaikka viikon kuluttua.
Viikon suunnitelmiin kuului myös näyttelytreeni, koska Magdan piti osallistua Tampereen kansainväliseen koiranäyttelyyn. Viikon työmatkat ja muut kiireet kuitenkin veivät mehut niin, että päätin jättää näyttelyn väliin - varsinkin, kun olisimme joutuneet lähtemään reissuun jo puoli kuudelta ja odottelemaan omaa vuoroamme 4-5 tuntia reissukavereiden aamulle osuneen kehän vuoksi. Onneksi näyttelyistä taas tulee, tämä oli hyvä ratkaisu.

Perjantain koiratanssissa ryhmässämme oli tällä kertaa kaksi urosta Daven lisäksi, mikä alkuun hiukan jännitti - miten hyvin rauha säilyisi Daven puolelta, kun nämä urokset olivat Davelle uusia tuttavuuksia? Hallin pihalla muutama painokas "sana" puolin ja toisin kuuluikin, mutta Daven aiemmasta kiihkeydestä on kyllä vahvin terä pois. Liekö sitten kastraation seurausta, mutta vaikka Dave jonkin kerran ärähtäisi, se tuntuu myös tyyntyvän eri tavalla, nopeammin kuin ennen, ja myös uskoo kieltoa ja ottaa itse kontaktia. Tämän huomasi myös työreissuni aikana Davea ulkoiluttanut ystäväni; Dave tarjosi hänelle kontaktia ohitustilanteissa, mikä oli ollut ihan uusi juttu! Siinä hän sitten kehui ja silitteli, kun ei ollut herkkujakaan sattunut mukaan.
Tanssitunti meni sitten oikein hyvin, kun urokset asettuivat eri puolille hallia. Ryhmässä oli myös kolme narttua, eli kuuden porukassa tehtiin ja häiriötä saatiin, mutta ei kuitenkaan liikaa.
Palasimme tunnilla viime viikon aiheeseen, takana pysymiseen ja takana seuraamiseen. Davelle tämä liike oli helppo, koska käsiapu tässä on niin samanlainen kuin palveluskoiratottiksen eteen tulossa; molemmat käteni ovat keskilinjalla. Peilin kautta näin, miten Dave seurasi mukana ja istui aina, kun pysähdyin. Kouluttajallemme Johannalle nauroinkin, että Davelle taitaa olla ihan sama tässä liikkeessä, onko edessäni vai takanani, samaksi liikkeeksi selvästi mieltää.
Päivän varsinaisena teemana olivat pyörähdykset eri suuntiin ja eri tavalla (koiran itsensä ympäri, omistajan ympäri jne.) Hienolta näytti esimerkiksi yhden kisaavan ryhmäläisemme pyörähdys, jossa hän ja koira pyörähtävät yhtä aikaa, usean metrin päässä toisistaan ja eri suuntiin. Magda on perheemme varsinainen pyörähdysvastaava, Davelle liike on uudempi. Sen kanssa otin alkuun ihan paikalla pyörimistä eri suuntiin. Tässä hyvä vinkki oli käyttää eri kättä ohjaamaan eri suuntiin menevät pyörähdykset, näin koira tietää heti, kumpaan suuntaan sen on tarkoitus pyöriä. Dave pääsi hyvin jyvälle pyörimisestä, ja pystyin jo samalla tunnilla vähentämään käsiapua niin, että osoitin vain suuntaa. Välillä toki piti palata isompaan apuun, mutta käsiavun häivyttäminen tästä ei tunnu kovinkaan vaikealta. Koiratanssissa tulee tietysti myös pohtia sitä, miten saada omista liikkeistä joko hyvin huomaamattomia tai sitten tanssillisia. Pyörähdysten ohjaamisessa se onneksi ei ole ongelma.

Yhteenveto viikon treeneistä

2010-03-14T03:26:00.000-07:00

Tällä viikolla olen hakenut erilaisia häiriöitä ja uutena asiana opetellut Magdan kanssa tokon käännöksiä. Teemana on ollut Magdan kanssa odottaminen ennen tekemään pääsemistä ja hallittu toimiminen sen nostattamista kierroksista huolimatta. Kokeessahan sitä odottamista tulee, joten tätäkin on syytä jo alkaa harjoitella.

Maanantai
Illalla tokoa, molemmat koirat, kotona.
* Paikallamakuun häiriöitä molemmille koirille. Yhteistreeni.
- yksi ylipitkä, 5 min., ei välipalkkaa. Pysyivät molemmat hyvin. Puolivälissä herkku kummallekin eteen ja menin koirien taakse, josta lopuksi vapautin herkuille.
- Myöhemmin toinen noin 5-7 min. Häiriöitä: omistajan tanssiminen, kumisella lelulla leikkiminen ja lelun heittely, ruokaa maahan eteen, narupallon vetely edessä maassa; tämä Davelle pahin. Välipalkkausta aina, kun selvisivät häiriöistä. Pari kertaa Dave nousi, Magda meinasi nousta kerran. Hyvä juttu, koska pääsin korjaamaan virheestä. Davekin hoksasi, ettei ollut tarkoitus nousta, ja katseli lopulta päättäväisesti häiriöstä poispäin.

Tiistai
Illalla Johannan vetämät Magdan tokotreenit Liedossa (lämmin sisähalli).
Pohjalla noin tunti koirapuistossa.
* Heti alkuun pitkä paikallamakuu koko ryhmälle (6 koirakkoa)
Tämä vaikea Magdalle, koska puhkuu energiaa ja intoa, kun tulee hallille. Erittäin hyödyllinen treeni! Magda oli hiljaa, nuuhki hiukan ja käänteli päätä, vaikka vieressä noustiin ja puhuttiin. Palkkasin tiheästi (kehut, silitykset, namit). Huomattava parannus vastaavaan tilanteeseen omissa ulkotreeneissä viikko sitten, jossa eka kertaa äänteli (ja lähti myös liikenteeseen). Nyt ollut taas treeneissä tuttuun tapaan hiljaa.
Johannan kommentti: Magdalla alkaa olla korkea motivaatio, joka nostattaa kierroksia. Nyt opiskeltava koiraa ja vireen säätelyä; miten toimii erilaisissa tilanteissa (esim. milloin ruoka viimeksi, miten paljon aktiviteettia samana päivänä ennen treeniä on optimaalinen jne.)
* Seuraamisen käännöksiä: pari askelta seuraamista, käännöksissä katseen kääntämistä käännyttävään suuntaan, palkkasana heti, kun koira kääntynyt (ei odoteta että on perusasennosssa asti). Mieluummin oikean tekemisen merkkaus palkkasanalla kuin klikkerillä, auttaa pitämään kontaktin kasvojeni suuntaan.
Tämän kääntymisen otin viikon pääharjoitukseksi kotona ja muissa treeneissä.
* Lisäksi sivulletuloa kokeeksi niin, että koiran puoleinen käsi selän takana - ei pääse tökkäämään kättä.

Keskiviikko
Alkuillasta Magdan kanssa tokoa parkkipaikalla Naantalintien lähellä. Ihan uusi paikka meille ja myös uusia treenikavereita (yht. 5 koiraa)
* Tavoite: keskittyä uudessa paikassa ja uusien kavereiden kanssa. Tämä tänään hyvä!
* Vaikeutta/häiriötä: odoteltiin muita noin 15-20 min., Magda nosti kierroksia, odotellessa äänteli ja intoili muista. Lisäksi märkä maa ja vesilammikot. Otin kuivemmissa kohdissa, meni ok. Annoin kokeeksi ruuan päivällä (yleensä treenipäivinä aamulla puruu, herkkuja treeneissä ja ruoka illalla treenin jälkeen).
* Tein käännöksiä, leikittiin, perusasentoja, parin askeleen seuraamisia, yksi oikein onistunut luoksetulo ja samoin 10+ luoksepäästävyys (vieras ihminen voi katsoa hampaatkin, ja peppu maassa, palkka taskusta vasta kun "tuomari" menossa pois)
* Lopuksi porukalla paikallamakuu (takki Magdalla), yksi välipalkkaus, meni oikein hyvin: tyyni & hiljaa.
* Treenin jälkeen koirapuistoon, jossa juoksutti kolmea samojedia kuin viimeistä päivää. Hienosti piti intonsa kurissa treenin ajan!

Myös lepo on tärkeätä. Dave uinahti kirjallisuuden äärelle.

Torstai
Reilun parin tunnin metsäreissu molempien kanssa. Ei treenejä.

Perjantai
1. Päivällä kahteen otteeseen Magdalle noin 3min käännöstreeni kotona. Alkaa olla oikein kivasti jyvällä tästä!
2. Alkuilta, koiratanssi, Dave, Johannan treenit Liedossa(lämmin sisähalli)
Uutena juttuna omistajan takana pysyminen; pohjatreeni sille, että koiralle voidaan teettää erilaisia liikkeitä omistajan takana.
Lämmittelyksi seuraamisia molemmin puolin (seuraa hyvin "väärälläkin" puolella, oikeassa kohtaa), pujottelua jalkojen välistä, ryömimistä, peruuttamista (tämä vaikein Davelle näistä).
* Omana liikkeenä sellainen, että käsien taputuksesta hyppää päin. Tämä toiminut opettamattakin, mutta otan ihan yhdeksi liikkeeksi.
* Otin myös hallintatreeninä paikalla makuuta sillä aikaan, kun Johanna antoi ohjeita.

Lauantai
Olin itse katsomassa ensi kertaa tokokokeita Liedossa Tsaun hallilla. Molemmat osallistuneet trenikaverit olivat palkinnoilla: toinen porokoiran kanssa avoimessa ykköstuloksella kolmas, toinen lyhytkarvaisella colliella voittajaluokassa kakkostuloksella luokkavoitto. Mahtavaa!
Paljon oppii muita katsomalla, hyödyllistä oli. Jo paikalla meneminen ilman koiraa jännitti, mitähän se sitten jonain päivänä on koiran kanssa?
* Iltapäivällä Magdan kanssa pariin otteeseen käännöksiä kotona noin 2-3 min. kerralla.

Sunnuntai
Aamutreeni, parkkipaikka teollisuusalueella Akselintiellä. Molemmat koirat.
Häiriöt: hankala sää, lumisade ja viimainen tuuli, liukas alusta, uusia treenikavereita, Magdalla lisäksi odotus vieraassa autossa, vain lyhyt pissalenkki ennen treenejä.

* Daven kanssa otin seuraamisia, meni kivasti, liukas ei haitannut. Paikalla makuuta yksin niin, että toisessa päässä muut treenasivat, tein häiriöksi kävelyä. Hyvin pysyi. Lisäksi tehtiin koiratanssin kotiläksyjä. Treenin lopuksi paikalla makuu yhden treenikaverin kanssa. Kaveri nousi, palautettiin alas, Dave pysyi, josta välipalkkasin. Vähän käänteli päätä, kun takana revitysleikkiä ja haukkumista, mutta pysyi hienosti.
* Magda oli ratketa liitoksistaan, tarmon kohdentaminen oli alussa taas hankalaa, kun oli säntäämässä parhaan koirakaverinsa luo ja heti käskystä yhtä isolla energialla tekemässä sivulletuloja (kauhoi lahjettani..) ja sitten lentämässä taas jonnekin.
* Tehtiin Magdan kanssa helppoja lyhyitä seuraanmisia, hyvin alkoi pelittää, ei edistämistä enää.
* Magdalle vieraan ihmisen kanssa taas luoksepäästävyys, sai kosketella ja katsoa hampaat, pysyi kauniisti istumassa.
* Luoksetulon paikalla istuminen oli vaikea, muilla oli jo treeni loppu, eli kenttä hiljainen, ihmisiä seisoi takana ja otti häiriön nyt tosi pienestä äänestä, joka takaa kuului(tuulen puuska, hihan kahahdus). Magdalle meteli ja vilske tutumpi häiriö kuin hiljainen risahdus selän takaa - tätä pitää siis harjoitella lisää. Hallitreenistä toisaalta enemmän rutiiniakin, eli harjoitusta, harjoitusta. Saatiin kyllä onnistunut istuminen ja kiva luoksetulo loppuun (kylmä ilma saattoi osaltaan vaikeuttaa tätä).
* Treenin jälkeen Dave ja Magda hurjan leikkisiä ja puuhakkaita, vein puistoon kahdestaan telmimään. Ottaen huomioon, mikä meiniki ja energia Magdalla oli sisällään ja miten isot häiriöt oli pohjalla (se odottaminen varsinkin) se teki varsin hyvin.

* Su-illalla ovat vielä luvassa Magdan agitreenit Liedossa.
Tässä kaksi videota viimeviikon treenien radoista. Jälkimmäisessä Magdalla vetää ohi putken ja itse unohdan radan hetkeksi putken jälkeen, mutta muuten meni kivasti. Magda tekee agiakin hiljaa, eli haukkuva koira edustaa innostunutta yleisöä.

Ensi viikolla luvassa on vähemmän yhteistreenejä ja enemmän lyhyitä parin minuutin juttuja kotona.

Virheiden tekemistä, etsimistä, korjaamista...

2010-03-06T23:32:00.000-08:00

Kuvassa Dave maaliskuisessa metsässä.
Videoimme koirien tekemistä reilu viikko sitten. Se oli todella havainnollistavaa, koska en ollut ymmärtänyt tekeväni käsiavun esimerkiksi luoksetulossa! Käsiapu näkyy tässä Daven luoksetulovideossa. Sen perässä on viime viikonloppuna videoitu Magdan luoksetulo, jossa jo osasin kiinnittää asiaan huomiota - enkä huomaa siinä mielestäni mitään eleapuja anna. Magda tosin poseeraa matkalla kameraan!

Seuraamisessa meillä on Magdan kanssa paljon tekemistä. Yksi omaa keskittymistä vaativa asia on pitää oma katse eteenpäin suunnattuna, helposti se suuntautuu alaviistoon.
Piritta Pärssisen tokokirjan hyvän ohjeen mukaan ajatuksena on nyt jojoilla seuramisessa niin, että mennään osaamamme askelmäärän molemmin puolin, välillä alle, välillä yli (palkka välillä jo kahdesta askeleesta, välillä vasta kuudesta askeleesta, viidesta, kolmesta, seitsemästä jne.)
Sivulle tuloja olemme jatkuvasti ottaneet eri suunnista, mutta nyt on tarpeen ottaa enemmän myös seuraamisen käännöksiä. Vaikka luoksetulovideossa Magda näyttäisi tulevan sivulle ihan kauniisti, se aika usein muissa tilanteissa tekee sellaisen hypähdyksen tai voi jopa raapaista lahjettani itseään kääntäessään. Näihin kaikkiin pitäisi nyt enemmän kiinnittää huomiota.
Taitaa kuulua lajin luonteeseen, että juuri kun jokin asia tuntuu sujuvan, se hajoaa - ja sitten toisaalta jokin vaikealta tuntunut asia meneekin yhtäkkiä yllättävän hyvin. Magdalla tuntuu olevan tokoiluinto huipussaan, mikä näkyy treenien alussa sellaisena yliyrittämisenä, etten tiedä itkeä vaiko nauraa.
Hyvä tietysti, että on yritystä, mutta jonkinlainen rutiini pitäisi minun nyt luoda siihen alkuun, jolla saisin koiran mukavasti sellaiseen työskentelyvireeseen, että onnistumisia tulee. Tämäkin on yksi oppi; Magda toimii tässä suhteessa eri tavalla kuin Dave. Davelle ennen treenejä paras viritys on tavallisesti lepo ja tylsyys, näin sillä pitää hermo parhaiten ja se myös työskentelee halukkaimmin. Magdan kohdalla on syytä pohjalla olla jo jotain tekemistä ja ilmeisesti kisoja ajatellen ennen kehää olisi syytä myös tokoilla ne pahimmat sähläämiset pois.
Perjantain häiriötreeni ei mennyt oikein putkeen, koska tein siitä itse jälkikäteen ajateltuna liian vaativan: vieraassa paikassa pitäisi tässä vaiheessa vain opetella sitä vierasta paikkaa - palkata tiheästi jne., ei yrittää mitään osaamisemme rajoilla olevaa. No, oppia sekin, että ohjaaja oppii.
Lauantain treeneissä porokoira Sepen, Sarin, nahkacollie Veeran ja Katjan kanssa otimme Magdan kanssa luoksepäästävyyttä, seuraamisia ja jääviä. Ne menivät kaikki hyvin, sen sijaan heti alkuun ottamamme paikallamakuu meni kiville: Magda nousi (meni kyllä käskystä takaisin) mutta nousi uudelleen ja lähti liikenteeseen. Hittolainen! Täydet pisteet treenikavereiden koirille, jotka tästä huolimatta pysyivät maassa. Magda on pysynyt paikallaan niin hyvin, että minulle tämä sähellys tuli ihan puskasta. Laitan sen osin tuon treenaamisen alkamisen nostattaman fiiliksen piikkiin, Magda ei ole vielä valmis tekemään paikallamakuuta tuossa tunnelmassa, se on sitten minun ongelmani, miten saan sen keskittyneen virityksen pohjalle ennen treenin alkua.

Videoinnista on paitsi hyötyä virheiden etsimisessä myös iloa onnistumisten näkemisessä. Alla olevasta lyhyestä seuraamis-videosta lauantailta näin myös sen, miten ihastuttavan nopeasti Magda laskee pyllynsä pysähdyksissä. Hieman Magdan kontakti minuun käväisee välillä hakusessa, ehkäpä tuo koppurainen ja luminen maa saa sen vähän tarkistamaan välillä reittiä? Myös omassa koiranpuoleisessa kädessäni olisi toivomisen varaa, se kun ei Magdan kanssa tehdessäni juuri liiku.

Suuntana alokasluokka

2010-03-01T08:43:00.001-08:00

Elämä ei ole pelkkää treenaamista! Nämä kuvat ovat Daven, Magdan, Pihlan ja Taran torstaiselta metsälenkiltä. Montako nahkalassieta mahtuu neliömetrille?
Kuluvan vuoden tavoitteita miettiessäni olen ottanut nyt konkreettiseksi tavoitteeksi Magdan kanssa ykköstuloksen saamisen tokon alokasluokasta. Vielä en osaa sanoa, miten realistinen tavoite tämä meille on, koska emme Magdan kanssa ole kokeessa olleet. Tavoite on kuitenkin asetettu, ensimmäinen kynnys on tietysti uskaltautua sinne kokeeseen, sitten näkee senkin, mitä treenattavaa vielä on, ja miten koira sellaisessa tilanteessa toimii - itsestäni puhumattakaan!

Katsoin tulevalta kesältä pari kolme sopivaa koetta, jotka laitoin kalenteriini. Tämä on hyvä tietysti siksikin, että esim. Magdan juoksut saattavat sekoittaa pakkaa. Ei sitten mene valmistautuminen hukkaan, kun on kalenterissa tila sitten vaihtoehtoiselle kokeelle. Lisäksi tuntuu lohdulliselta ajatukselta, että menipä se ensimmäinen koe miten vaan, on jo suunnitteilla seuraava sopivan ajan sisällä - kuitenkin niin, että niitä kokeessa huomattuja puutteita ehtii vielä korjata.

Tämän tavoitteen ottaminen tarkoittaa nyt sitä, että kevään treenailut tulevat painottumaan Magdaan ja tokoon. Toki käymme Magdan kanssa agissa kerran viikossa ja tanssitunnillakin välillä (Daven saa keskittyä pääosin tanssimiseen, toko sen kanssa nyt vain ylläpitotasolla, etten itse kyllästy lajiin), mutta Magdan pääpaino on tokossa: viikkotreenit ryhmässä tiistaisin ja sen lisäksi ryhmätreenejä vaihtelevissa paikoissa mahdollisuuksien mukaan lauantaiporukan kanssa sekä tietysti omia treenejä kotosalla ja ulkona kodin lähistöllä.

Ensimmäinen askel tässä valmistautumisessa on oman tasomme selvittäminen. Mitkä ovat vahvuudet ja mitkä heikkoudet? Mitä Magda jo osaa, missä on viilattavaa? Mitkä ovat suurimmat pulmakohdat, mihin treenaus painottuu?
Osan näistä asioista jo tiedänkin, mutta osaan haluan selvyyttä vielä tekemisemme videoinnin kautta - itseni ja oman toimintani näkeminen videolta on vähintään yhtä hyödyllistä kuin koiran tekemisen katsominen.

Liikekohtaisesti tarkasteltuna tilanne näyttää nyt tältä:

* Luoksepäästävyys: Magda on erittäin avoin ja kaikkien ihmisten kaveri, joten tässä treenaamme vain malttia. Namipalkattu ja toiminut hyvin, pysyy istumassa.
-> Treenataan ilman palkkaa/ satunnaisella palkalla/ kehuilla

* Paikalla makuu: Vahvin juttu tällä hetkellä, kestää jo monenlaisia häiriöitä, voin mennä piiloon ja voidaan ottaa vieraissakin paikoissa. Joka agi- ja tanssitreeneissä olen ottanut, säännöllisyys ollut valttia. Olen palkannut osin vain kehuin ja silityksin, toimii!
-> Jatketaan vahvistamista, otetaan myös koemuotoisena kaikkineen ja erilaisilla alustoilla (aiheuttaako esim. nurmikko nuuskimista?)

* Seuraamiset: Eniten tekemistä näissä. Käännöksiä ei ole otettu juuri lainkaan. Magda on ns. täysillä mukana, eli ei ole haahuilemassa minnekään, mutta taipumusta edistämiseen. Lisäksi korjaa itse perusasennon, jos epäilee tehneensä huonon, mikä tekee toiminnan välillä sähläävän oloiseksi ja toisinaan myös tökkää kättäni samalla kun pyörähtää sivulle (tämä kaikissa perusasennoissa pulmana). Namia ei ole kädessä ollut kuukausiin, joten on vain tapa, josta pitäisi nyt päästä eroon..
-> Treeniä. treeniä, treeniä!

* Jäävät liikkeet: Nämä ovat toinen vahvuusalue, on voitu treenata näitä vuorotellen ja Magda erottaa hyvin, kummasta on kyse. Voidaan tehdä lähes koemuotoisena (tosin ns. sunnuntaikävelystä, en vielä ota seuraamisesta), kestää paikallaan myös viereen palaamiseni. Sivu-käsky seisomasta jäänyt treenaamatta, joten tekee jonkin ylimääräisen säädön siinä ennen istumista, korjaa paikkaa tms., eli siihen treeniä.

* Estehyppy: Hyppää todella innokkaasti, nyt vain varmuutta siihen, että pysyy perusasennossa siihen asti, että saa luvan hypätä. Koska kestää jäävissä sen, että tulen vierelle seisomaan, en odota tässä ongelmia. Koska hyppäämismotivaatio on hyvä, otan mukaan seisomisen esteen takana ja sitten otetaan välillä kokonaisena, välillä motivaatiotreeninä (hypystä heittopalkka).

Mitä muuta?

- Treenattava oma toiminta ohjattuna, mukaan ”valmis”-sana, mahdollisuuksien mukaan uusia treenikavereita treeneihin liikkeenohjaajaksi ja luoksepäästävyyteen.

- Tokopanta käyttöön, se Magdalle kaulaan aina tokoilun alkaessa ja pois heti, kun ohi. Merkkinä siitä, milloin kontakti ja tekeminen alkaa, milloin loppuu.

- Namipalkkaus satunnaisemmaksi ja namit aina taskussa (tai repussa tms., ei näkösällä). Välillä annan vieraissa paikoissa extra-paljon palkkaa, toisinaan mennään vähällä. Kehut aina namien kanssa, välillä vain kehut, välillä koko liikkeitä ilman mitään -> kehut liikkeen jälkeen.

Magdan vahvuuksia ja heikkouksia
- Ei vaikuta juurikaan ottavan painetta vieraista ihmisistä, koirista tai paikoista, ei pelkää tai jännitä. Keskittymiskyky on iso plussa!
- Motivaatio on hyvä, sitä kannattaa vaalia -> toisinaan tylsiä vapaapäiviä kalenteriin, jolloin ei treenata tai edes tehdä pitkää metsälenkkiä.
- Ilmat vaikuttavat tekemiseen, Magda hidastuu kylmällä ja kostealla säällä, mutta niilläkin (kohtuudella) treenataan.
- Saalistushalu: rakastaa liikkuvien kohteiden jahtaamista, joten paikalla makuussa tätä erityisesti treenattava esim. palloa heittelemällä.

Julkaisenkin tämän tekstin jo pois odottelemasta, koska viikonloppuna on tarkoitus paitsi treenata myös suunnitella tarkemmin, viikkokohtaisesti, etenemistämme.

PS. Olen ottanut käytöön sivun alalaidassa näkyvän kävijälaskurin. Vajaassa viikossa käyntejä tässä blogissa on ollut jo yli sata! Ilahduttavaa huomata, että lukijoita on; ihan niin usein en sentään itse täällä käy, että tuollaisia määriä syntyisi. Minäkin seuraan useita treeniblogeja, aina niistä jotain vinkkiä ja ajateltavaa saa. Mukavia treenejä kaikille!

Koreografioita koiratanssissa ja agilityssä

2010-02-26T11:13:00.001-08:00

Kuvassa Magda tekee kosketusalustatreeniä sunnuntain agitunnin tauolla, tällä kertaa kosketusalusta on minua vasten. Hoksasin sattumalta, että kun vaan pidin alustaa kädessä tuossa edessäni, hyppäsi Magda täppäämään sitä käpälillä minua vasten. Mainio juttu; tätähän voisi hyödyntää koiratanssissa!

Mutta palataanpa ensin perjantain tanssitunnin asioihin. Kouluttajamme Johanna Tammiala kannusti kaikkia lämmittelemään koiransa erityisen hyvin: luvassa olisi fyysisesti haastavien liikkeiden harjoittelua. Onneksi monista tanssiliikkeistä on myös lämmittelyyn, joten samalla kun koiraa herätellään treenivireeseen niin henkisesti kuin fyysisestikin, koira myös saa kertausta jo tutuista liikkeistä. Hyvä tapa aloittaa tunti onkin ottaa reippaita seuraamisia molemmin puolin, antaa koiran pujotella, peruutella, pyörähdellä ja lihasten lämmittyä myös ryömiä ja ottaa kevyitä hyppyjä esim. oman jalan yli.
Päivän treeneihin liittyi myös yksi yllättävä ja todella ajatuksia herättävä huomio: Magda seuraa paremmin "väärällä" puolella! Siis väärällä tokon näkökulmasta ajateltuna, tanssissahan (kuten myös agissa) koiraa kuljetetaan kummallakin puolella. Olin tätä oikealla seuraamisen vahvistumista ollut havaitsevinani Magdalla jo aiemmin, mutta nyt se oli päivänselvää - myös kouluttajamme oli asiasta samaa mieltä. Tämä aiheutti välittömästi itsetutkiskelua, koska jostain syystä seuraamisen opettaminen on ollut minulle vaikeata, se oli sitä Davenkin kanssa (jonka opetin eri tavalla, mutta joka seuraamisen opittuaan on kyllä sen hyvin hallinnut).
Mutta miksi Magda seuraa paremmin minun oikealla puolellani kuin siellä toko-seuraamisen puolella, vasemmalla? Päivänselvää on, ettei kyse ole harjoittelumääristä, sillä tanssia emme ole vielä kovin kauaa harrastaneet emmekä siis sitä toisen puolen seuraamista ole likikään yhtä paljon harjoitelleet kuin varsinaista tokoseuraamista.
Magda on kokemukseni mukaan hyvin nopeaoppinen, joten sen hitaus saada seuraaminen kunnolla haltuun on saanut minut miettimään paljonkin omaa tekemistäni - olen ilmiselvästi opettamisessa jotenkin epäjohdonmukainen. Olen melko vakuuttunut siitä, että ongelmana ei ole toistuva palkitseminen väärästä tekemisestä, kuten edistämisestä tai vinosta tai väljästä asennosta. Niiden suhteen olen omasta mielestäni pääsääntöisesti ainakin tarkka (koska Davelle olin aikanaan opettanut väärän paikan, samaa virhettä pyrin kovasti välttämään). Sen sijaan ongelmana on ainakin oma epämääräinen liikkumiseni: askelpituus vaihtelee ja liikkeelle lähdöt ja pysähtymiset ovat varmasti turhan usein koiran näkökulmasta ennakoimattomia, mikä johtaa siihen, että Magda ei joko ehdi mukaan tai sitten se ei ehdi pysähtymään ajoissa. Mukana pysyminen olisi sille helpompaa, kun en välillä hiippailisi ja välillä reippailisi - ja kun olisin ylipäänsä rennompi olemukseltani. Treenikaverini vahvisti asia; liikun aivan eri tavalla Magdan kuin Daven kanssa. Mutta on se hankalaa, kun tosiaan niin tarkkana katson sitä Magdan oikeaa paikkaa ja yritän merkata oikeat tekemiset, rentouden yhdistäminen siihen on haastavaa.
Kun sitten koiratanssissa liikun sen ihmeempiä yrittämättä, kutsun koiran ns. arkiseuraamiseen "mennään"-sanalla, ihan vain rennosti lämmittelemään, niin se onkin justiinsa oikeassa kohdassa kontakteineen kaikkineen! Vielä kun saan tämän toimimaan toisellakin puolella, niin hyvä olisi. Yksi oppi tästä on sekin, että otan jatkossa enemmän myös tokoseuraamisia lennosta, ilman perusasentoja, koska niitähän oikean puolen seuraamisessa ei ole ollut yhtään.
Mutta takaisin perjantaiseen tanssituntiimme. Ennen uusien liikkeiden harjoittelua oli jo pidempään lajia harrastaneen ja kisaavan koirakon koreografiaraati. Toisin kuin musiikkiraadissa, joka meillekin Magdan kanssa on jo pidetty, oli nyt tarkoituksena katsoa musiikin ja liikkeiden yhdistelmä, siis koko esitys, ja käsitellä koreografian herättämiä ajatuksia. Kaipaisiko se jotakin lisää, mitä mahdollisesti puuttuu? Miten hyvin pari käyttää esiintymiseen varattua tilaa hyväkseen? Entä mistä liikkeistä voisi karsia ja mitä jättää pois? Ideana oli katsoa etenkin sitä, miten monipuolisesti eri liikeryhmiä on käytetty, skaalaahan on maassa tehtävistä liikkeistä ja mitä mielikuvituksellisimmista tempuista aina erilaisiin seuraamisiin (myös takaperin), käpälän käyttöä edellyttäviin liikkeisiin ja omistajasta kaukana tehtäviin, monelle koiralle varsin vaativiin liikkeisiin.
Koreografiaraadin keskusteluista sain sytykkeen itsekin listata ne liikkeet, jotka Magda osaa ja ne, joita jo työstämme tai tulemme työstämään seuraavaksi. Kun koossa on sopiva määrä liikkeitä, on hyvä alkaa sovittamaan niitä omaan musiikkikappaleeseemme. Liikkeiden valinnassa kannattaa painottaa monipuolisuutta ja tietysti myös vaikeustasoa, jota kannattaa nostaa sitä mukaa kun tekeminen edistyy. Ehkä mukana on ensin etuperin pujottelu, seuraavassa vaiheessa se vaihdetaan takaperin pujotteluun ja niin edelleen.
Tunnin lopuksi otimme Magdalle ihan uusia liikkeitä takajaloilla tehtävien liikkeiden ryhmästä. Aloitimme harjoittelemaan niin sanottua tanssitusliikettä, jossa koira on takajaloillaan ja nojaa ohjaajan käteen, ja ohjaaja voi näin kuljettaa ja esimerkiksi pyörittää koiraa. Pidemmälle ehtineet takajalkojen päälle nousijat menivät tunnilla takajaloillaan esimerkiksi ympyrää tai kiersivät ohjaajaansa.
Lauantaina ohjelmassa oli agia, olimme vuokranneet treenihallimme omaan käyttöömme tunniksi, ja ajoimme sinne treenikaverini kanssa. Magdan kanssa kokeilin nyt uudestaan puomia, viime lauantaina agipäivässä Tsaun hallilla Magda kokeili sitä ensi kerran ja jumitti. Nyt ei ilmeisesti sitten samassa mitassa huimannut korkealla, ehkäpä oli viettitaso korkeampi, kun teimme pohjalle vauhdikkaita putkeen lähetyksiä. Olipa syy mikä tahansa, Magda meni puomin ihan mukavasti, nelisen kertaa otimme ihan vain tuntuman saamiseksi. A-estettä emme olleet aiemmin kokeilleet, ja kun vauhtiin päästiin, otettiin sitäkin se neljä kertaa. Sen verran Magda kiipesi kynsillä, että jännittävä se A-estekin selvästi oli - mutta myös kiehtova: sunnuntain agitreenien alussa se oli omatoimisesti suuntaamassa sille!
Lauantain omalla tunnillamme otimme myös keppejä (työstettävää riittää, Magda ei vielä osaa yhtään hakea niitä itse) ja tosiaan putkeen ja pussiin lähetyksiä hieman hankalammista kulmista (ne ok).
Paluumatkalla hallilta kävimme ottamassa pienet häiriötokoilut vilkkaalla parkkipaikalla. Koirakaverukset pysyivät paikalla hienosti, vaikka ohi meni niin koiria kuin ihmisiä. Paikallamakuu on ollut lopulta, kun alkuun pääsimme, Magdalle helppo opetettava. Ensin liike tuntui hankalalta Magdan vilkkauden takia, lentävä lintu tai mikä tahansa ärsyke vei sen huomion. Nyt, kun jutun juoni on selvillä, on eteneminen ollut helppoa, koska Magda vaan ei näytä jännittävän uusia paikkoja, vieraita koiria tai ihmisiä tai oikeastaan mitään muutakaan, toisin kuin esimerkiksi Daven, sen ei näiltä osin tarvitse ylittää itseään. Treenauksen kasvattama maltti on riittänyt tekemään paikallamakuusta sille helpolta vaikuttavan liikkeen.
Tämä (huonolaatuinen, pahoittelen!) kuva kuvastaa hyvin Magdan tyyneyttä; agihallin hälinässä, yhden koiran paahtaessa radalla ja muiden ottaessa lähellä kosketusalustatreeniä tai odotellessa ratavuoroaan suorittaa Magda keskittyneesti paikalla makuuta. Ihana, ihana likka!

Myös vapaamuotoinen odottelu sujuu, tässä tosin Magda haki jo kontaktia; "eikös olisi jo meidän vuoro?"

Lauantaina otimme myöhemmin vielä Daven kanssa tokoa taas uudella parkkiksella. Videoimme liikkeitä, mikä oli hyvä: huomasin antavani yhdessä liikkeessä pienen käsiavun ja toisessa ylimääräisen käskyn - molemmat siis virheitä, joita en tajunnut tekeväni. Hyvänä puolena huomasin seuraamisessa kävelyni (ja tämä vain Daven kanssa) olevan ihan hyvää: molemmat kädet liikkuvat ja vauhtia on tarpeeksi.
Sunnuntaina olivat sitten Magdan agitreenit, niissä tehtiin kaksi vähän pidempää rataa. Ne menivät nappiin molemmat, asiaa auttoi se, että muistin radat - Magda sitten pelasti muutamat oudot ohjaukseni.

Collieystäviä

2010-02-24T09:41:00.001-08:00

Kuvassa Magda ja velipoikansa Rocky koirapuistossa liki viikottaiseksi muodostuneessa tapaamisessa. Kaverusten meno oli hyväntuulista ja railakasta, kuten aina.

Maanantaina olin molempien koirieni kanssa collieporukalla ulkoilemassa, ihana reissu metsän siimekseen kera viiden koiran ja kolmen naisen. Lunta oli satanut taas lisää, ja maisemat olivat uskomattoman kauniit. Dave ja Magda käyttäytyivät edukseen koko reissun ajan, mistä molemmille täydet pisteet! No, hankalia ohituksia ei oikeastaan tullut, mutta toisaalta koirat olivat erityisen hyvin kuulolla myös metsässä.
Dave, joka tavallisesti on hihnassa enemmän tai vähemmän epäluuloinen vieraita koiria kohtaan, käyttäytyi oikein kivasti myös hihnalenkkeilyn ajan. Kun koirat pääsivät irti, se tutustui uusiin kavereihin tapansa mukaan kiinnostuneesti, mutta ei tuppautunut. Kerrassaan mukava reissu, ja loistavaa liikuntaa niin koirille kuin ihmisillekin kahlata pehmeässä pakkaslumessa.
Melkein kolmen tunnin reissun jälkeen maistui uni parhaan kaverin kyljessä.

Tiistain tokotreeneihin otin mukaani Daven, jonka sairasloma on taakse jäänyttä elämää. Dave toipui kastraatiosta nopeasti, ja puhkui treeni-intoa. Otimme seuraamisia, jääviä liikkeitä, eteen tuloa (koska "raahaan" edelleen mukana ajatusta myös BH-kokeesta)ja estehyppyä.
Seuraamiset menivät pääosin tosi hyvin, jäävissä on edelleen kertaamista, estehyppy meni mukavasti, mutta otimme sitä puhtaasti motivaatiotreeninä, ilman perusasentoa ja seisomista - palkkasin jo ponnistusvaiheessa heittämällä namin esteen toiselle puolelle. Eteentulon käsiapua en ole saanut aikaiseksi treenata pois, mutta muuten liike on ihan hyvässä kuosissa, selvästi luoksetulon lisäksi Daven suosikkeja. Luoksetuloa otimme kisamuotoisena, se on valmis ja varma; hyvin jää istumaan, laukaten tulee ja perusasento on suora.
Vaihtoehtoisena lajina oli tarjolla myös päästäisen pyydystystä; pieni musta päästäinen oli löytänyt tiensä halliin ja toi lisähaastetta etenkin lopputunnilla ottamiimme paikallamakuun harjoituksiin. Paikallamakuu oli pitkään yksi vaikeimmista liikkeistä meille, suorastaan tuskastuttava, koska Dave vaikutti huolestuneelta ja kovin halukkaalta nousemaan ja tulemaan "mamman" luokse.
Ahkera treenaaminen myös kotona ruokinnan yhteydessä (pitkähköjäkin aikoja saavat Magdan kanssa rinnakkain odottaa ruokakuppeja) on varmasti osaltaan auttanut. Luotan jo itsekin paremmin siihen, että Dave pysyy, ja lähes joka treeneissä käyn myös piilossa, treenaammepa sitten kotona, hallilla tai jossain ulkona - niin tälläkin kertaa.
Muita koirakkoja oli paikalla neljä, joten tilaa oli reilusti. Paikallamakuun rivissä koiria oli kolme, kaksi muuta treenasivat samalla antaen häiriötä Davelle ja kumppaneille tekemällä nouto- ja estehyppytreeniä.
Viikon tanssitreeneistä ja ageista luvassa raporttia myöhemmin; koiratanssin koreografia-asioissa ainakin on pohdintaa ihan oman kirjoituksensa aiheeksi.

Sisarukset Magda ja Rocky koirapuistossa, vaihteeksi mukana oli lelukin, ja sillä leikittiin yhdessä jahtausleikkejä.

Kuulumisia SCY:n agilitypäivästä

2010-02-20T05:43:00.000-08:00

(Kuva: Heidi Vuoristo)
Tällä viikolla oli viimein kovasti odotettu agilitypäivämme. Kouluttajakasi saimme Komulaisen Mirvan ja paikkana oli Tsaun halli. Turun talvi oli kylmimmillään, joten mietimme jo koko päivän perumista - miten treeneissä pärjäisivät ohjaajat tai koirat?
Päätimme kuitenkin järjestää päivän sillä periaatteella, että sitä treenataan mitä voidaan, koirien ja omistajien mukaan mennään, panostetaan lämmittelyyn ja liikkumiseen, eikä oteta turhia riskejä.
Päivä oli aurinkoinen, mutta viima hurja. Osallistuin Magdan kanssa aloittelevien ryhmään, ja kävimme aamun ensimmäisen lämmittelyn tekemässä koirapuistossa, jossa Magda ja Dave telmivät ja riehuivat parisenkymmentä minuuttia. Tassuissa pysyi vipinä, kun itse juoksin koiria karkuun ja leikitin niitä.
Hallilla osa koirista odotteli taukohetket autoissa, joita käytiin aika ajoin lämmittämässä, osa taas Magdan tapaan lämpimiin vessoihin parkkeeratuissa häkeissä. Magdan kanssa samaan häkkiin laitoimme treenikaverin koiran Shantin, joten tytöt lämmittivät samalla toisiaan. Takit ja kerrospukeutuminen olivat silti kova sana koirillakin. Tässä samalla nähtiin yksi niistä piirteistä, joista todella collikoissa tykkään: sopeutuvuus ja koirasosiaalisuus. Juu, ei koske kaikkia, Davea ei noin vain voisi vieraan koiran kanssa samaan häkkiin lykätä, tutut ovat toinen juttu. Mutta Magda on sillä tavalla leppoisa ja joustava, sen häkkiin sopii vieraskin kaveri oikein hyvin, ja koska rotukaveri Shanti on samanlainen, saivat tytöt odotella yhdessä. Pihalla kun sitten juoksimme lämmittelylenkkejä, huomasin Magdan oikein pyrkivän Shantin luo - taisivat siellä häkissä odotellessaan ehtiä likat ystävystymään.
Päivän aloittaneen teoriaosuuden jälkeen siirryimme käytännön hommiin. Magdan kanssa tavoitteena minulla oli etukäteen koiran totuttaminen ihan vieraaseen agihalliin, siis sen kokemuksen saaminen, että sitä kivaa, omalta halliltamme tuttua hommaa voi tehdä muuallakin.
Magda valmistautuu treeniin pyörimällä (Kuva: Veera Westerlund)

Magda ei vaikuttanut alkuun tunnistavan esteitä tai hoksaavan, että olimme tulleet treenaamaan, vaan kulki ympäriinsä haistellen ja ihmetellen mm. maneesin hiekkapohjaa (omalla hallillamme on mattopohja). Annoin sen vähän tutustua paikkoihin. Sitten otimme vielä lisälämmittelyksi pyörähdyksiä, pieniä juoksupätkiä, eteen lähetyksiä ja peruuttamista, ja sen jälkeen olimmekin valmiita treenaamaan.
Päivän mittaan otimme mm. motivaatiotreeniä namikupin kanssa putkella ja pussilla, joilla harjoittelin myös hiukan vaikeampia lähetyskulmia. Otimme myös hypyillä treeniä, jossa koiraa jarrutettiin sen innon kasvattamiseksi. Magdasta hyppääminen on huippua, mutta kuten kuvasta näkyy, se ei heti hoksannut, mistä tässä treenissä on kyse - kovasti näyttää sitä minulta kysyvän, miksi pidän kiinni ja kykin siinä vieressä..

(Kuva: Veera Westerlund)
Hyppyjen osalta pidimme rimat maassa varmuuden vuoksi: vaikka koirat oli lämmitelty, emme halunneet ottaa riskejä kylmässä säässä. Ohjauskuvioista otimme valssaamista ja takaa leikkauksia, ne menivät oikein kivasti.
Magda kokeili puomia nyt ekaa kertaa, ja lähti hyvin kiipeämään. Ylhäällä se alkoi kuitenkin katsella alas, ja laittoi jarruja päälle. Nameja kyllä natusteli, mutta ei halunnut jatkaa eteenpäin. Kokeilimme matalampaa puomia, ja sillä Magda juoksi reippaasti edestakaisin. Toisaalta korkeankin puomin alastulossa voitiin treenata heti perään kontakteja kosketusalustalla, ja ne menivät hyvin - Magda teki iloisesti ja reippaasti.

(Kuva: Heidi Vuoristo)
Daven kanssa aikanaan huomasin, ettei esteen oppimisnopeus vaikuttanut siihen, miten hyvin se esteen jatkossa hallitsi eikä edes siihen, miten hauskana se sitä pidemmän päälle piti. Davelle oli aikanaan erityisen vaikea pussin suuaukko, koska omalla hallillamme se oli liukkaan oloinen, ja Davelle liukkaat ovat vaikeita muuallakin. Treenien edetessä tämä murhe unohtui täysin, ja Dave paineli pussiin samalla tohinalla kuin putkellekin. Muistan myös sen riemun, joka repesi, kun Dave ekan kerran uskalsi pussin läpi mennä, se oli kovin tohkeissaan rohkeudestaan!
Mirvalta Magda sai ohjeeksi treenata edelleen takapään käyttöä ja toisaalta esim. kokeilla metsässä kiipeilyä puiden rungoilla jne. Kotona ajattelin ottaa kiipeilypaikaksi nojatuolin rahin ja laittaa Magdan temppuilemaan sen päällä, se ei ole korkealla, mutta siinäkin pyöriminen edellyttää omien takajalkojen sijainnin tunnistamista. Tällainen kehonhallinta auttaa sitten puomillakin liikkumista jatkossa. Myös monet tanssitreenien liikkeistä auttavat tässä, esimerkiksi suoraan peruuttaminen.
Mainio vinkki oli myös esineiden kiertäminen - se on hyvää ohjaustreeniä ja itse asiassa noin ihan taitona hyödyllinen myös koiratanssissa. Uusien hankintojen listalla on namipenaali, jonka voin heittää palkaksi: sisään herkkuja, sitten yhteistä revitysleikkiä ja lopuksi herkut penaalista koiralle. Paljon siis saimme vinkkejä, treenattavaa ja ajateltavaa agipäivästä.
Kouluttajankin kanssa oli kiva leikkiä! (Kuva: Heidi Vuoristo)

Mukavaa oli huomata, että halliin hiukan tutustuttuaan Magda teki uudessa paikassa esteitä reippaasti; meni yhtä lailla vieraasta putkesta ja pussista läpi kuin tutuistakin omalla (tai siis Tammialan Johannan, hih) hallilla. Huomasin kyllä, että kalseahko ilma hiukan Magdan menoa hillitsi, samoin kuin toisaalta tavallista selvästi pidempi treenipäivä - vaikka lepotaukoja välissä olikin. Siitä huolimatta mukana oli iloista tekemisen meininkiä. Parasta herkkua Magdalle taisivat olla päivän päättäneet pienet radan pätkät, niitä se olisi voinut jäädä vielä tekemään enemmänkin!

"Jaahas, mitä sitte tehtäisiin?" (Kuva: Heidi Vuoristo)

Erityisesti Magdan kanssa nautin siitä, ettei sen kanssa tarvitse tällaisissa tilanteissa murehtia muita koiria. Toki ryhmän vieraat koirat sitä hieman hallissakin kiinnostivat, mutta Magdaa voi pitää huoletta irti muiden lähelläkin - treenaaminen on sille kuitenkin isompi juttu kuin koirakaverit. Ulkolenkeillä tätä ei ehkä uskoisi, niin innoissaan Magda olisi treffaamassa muita koiria, ja koirapuistossa se painelee sata lasissa juuri niiden kavereiden kanssa, joita paikalla on. Kaikki ovat parhaita!

Kaikenlaista

2010-02-13T07:52:00.001-08:00

Saimme valita Koirakoulumme viisivuotissynttäreiltä lahjan, ja nyt on koirilla mainio selkäreppu. Sen käyttöä on jo harjoiteltu, ettei sitten tule yllätyksiä pidemmillä reissuilla. Kävimme yhtenä iltana reilun parin tunnin lenkillä Ruissalon metsissä, ja Magda sai kantaa menomatkalla repussaan juomavedet, kupin ja ensiapulaukun. Dave sai sitten kantaa paluumatkalla, ja se menikin ihan tokoseuraamista tarjotessa, oli jotenkin hyvällä tavalla täpinöissään poika siitä kantamisesta.
Tällä viikolla jäivät ohjatut treenit väliin, mutta lauantaina treenasimme omatoimisesti collieporukassa. Magdan kanssa otimme etupässä seuraamista, joka tuntuu pikku hiljaa loksahtavan kohdilleen. Jäävät olivat edelleen hyvät (seiso, maahan); niitä voi tehdä peräkkäin ja vuorotellenkin, eikä Magda juuri niitä sekoita.
Treeniseuranamme oli kolme pehkolassieta ja yksi nahkainen versio, ja tämä nahkainen "bestis" Veera oli taas hyvä häiriö Magdalle. Seuraamispätkien jälkeen, kun sanoin Magdalle "vapaa", se ampaisi kuin pyssyn suusta laukka-askelin kohti Veeraa! Huhuilin perään, että en tarkoittanut ihan noin "vapaata", ja Magda tuli kiltisti takaisin. Kuuliaisuutta ja malttia onkin ihan selvästi tullut neidille lisää.
Jännä huomata, että kaksi uutta treenikaveria (Magdalle vieraita molemmat) olivat paljon pienempi "paha" kuin ihana Veera. Toinen uusista koirista esim. treenasi seuraamista ihan siinä takana muiden paikalla makuun aikana, ja vaikka Magda vähän päätään käänteli, se pysyi hyvin paikallaan. Otimme paikalla makuun varsin lyhyenä, ettei koirille tulisi kylmä, mutta ehdin hetkeksi piiloonkin ja sekin meni hyvin.
Muutamia tanssikuvioitakin yritin tehdä, mutta ne meinvät melkein nauramiseksi vaan. Koitin kerrata pujottelua, mutta Magdalla oli siihen oma koreografia, aina yhden jalan pujoteltuaan se teki oman pyörähdyksen. No, ehkä alamme siltä pohjalta työstämään hiukan omannäköistämme pujottelua!
Koirakavereitakin tuli tavattua pitkin viikkoa, tässä vielä menoa lauantain treenien jälkeiseltä lenkiltämme, Magda tapansa mukaan keskittyi Veera-nahkan kanssa peuhaamiseen, vaikka kaikki muutkin olivat tosi kivoja.

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä: Dave kastroitiin perjantaina. Tähän oli useita syitä, mutta yliseksuaalisuus ei kuulunut niihin. Dave on aina ollut mukava kaveri nartuille, joita on niin perheessä kuin ystävilläni.
Sen sijaan Dave ottaa raskaasti hoidossaolon, mitä Magdan juoksutkin aiheuttavat, ja sen palatessa kotiin hoidosta olemme saaneet aloittaa ohitusharjoitukset kutakuinkin alusta. Tämä ei ole hoitopaikan "vika" vaan kertoo nähdäkseni enemmän siitä, että koira stressaa tuollaisia muutoksia (=erossaoloa omasta porukasta), mikä sitten näkyy sen ärsytyskynnyksen alentumisena. Koska toisten koirien ohitusten saralla olemme muuten edistyneet oikein mukavasti, tuntui järkevältä ratkaisulta välttää jatkossa nämä useamman viikon säännölliset hoitoon viemiset - varsinkin kun on selvää, ettei Davea kyynärvian ja myöskään terävyyden vuoksi tulla käyttämään jalostukseen. Toisaalta ei sitten ole enää huolta myöskään eturauhasvaivoista, jota Davella myös on ollut ja tätä vaivaa on aiemmin jouduttu lääkitsemäänkin ns. kemiallisella kastraatiolla. Kastraatiopäätöstä helpottikin se, ettei aiempi kemiallinen kastraatio vaikuttanut Daven käytökseen ainakaan huonompaan suuntaan, itse asiassa en huomannut mitään isoa eroa. Kolmas iso juttu on tietysti se, ettei nyt ole riskiä, että uroksen ja nartun talouteen syntyisi suunnittelemattomia pentueita.
Dave toipui leikkauksesta nopeasti, jo lääkäristä haettaessa kulki omin jaloin autolle. Ensimmäinen ilta ja yö menivät nukkuessa, eikä Dave vaikuttanut millään lailla kipuiselta. Toisena päivänä oli sitten jo reipas, nälkäinen ja olisi halunnut leikkiäkin. Viikon verran pitää kuitenkin tehdä rauhallisia remmilenkkejä, sitten Dave pääsee taas irrottelemaan enemmän ja mukaan treeneihinkin.

Lauantain tokoporukka koossa taas

2010-02-07T05:11:00.000-08:00

Meillä oli jossain vaiheessa ihan rutiinina treenata aina lauantaisin porukassa, jossa on omien koirieni lisäksi ollut siskoni porokoirineen ja muita ystäviä koirineen. Nyt parikin treenikaveria kaipasi häiriötreeniä vieraassa paikassa, joten herättelimme taas lauantaitreeniperinnettä.
Kokoonnuimme suhteellisen rauhallisessa paikassa tehdashallin viereisellä parkkipaikalla, jossa olemme kesälläkin muutamaan kertaan käyneet. Suurena plussana oli, että paikka oli autoista tyhjä ja aurattu.
Daven kanssa otin ihan perustokojuttuja, olemme taas palanneet työstämään tauon jälkeen alokasluokan asioita. Seuraaminen on mukavalla mallilla, samoin Daven ehdoton suosikkiliike luoksetulo, joka sujuu puhtaasti kun kutsun suoraan sivulle, BH-versiossa kutsun luokse-käskyllä istumaan eteen ja siihen Dave tarvitsee vielä käsiavun. Vähäisempi treenaaminen näkyy nyt selvästi jäävissä liikkeissä, joista Dave ei tahdo erottaa istumista, maahan menoa ja seisomista yhtäkkiä ollenkaan toisistaan. Palaamme siis ihan alkuun, ja otamme vain yhtä noista jäävistä liikkeistä nyt jonkin aikaa muistin virkistämiseksi.
Paikalla makuu menee tosi hienosti tuttujen kanssa - ja vieraiden kanssa en vaan uskalla kokeilla. Harmillista, mutta vasta sitten kun koen, että Dave on paremmin hanskassa muissakin tilanteissa, aion yrittää lisätä haastetta. Kiirettä ei edelleenkään ole tässäkään suhteessa. Mukava oli kyllä huomata, että piiloon menoni ei vaikuttanut Daven tyyneyteen paikalla makuussa, eikä sekään, että samassa rivissä oli hieman ääntelyä ja liikkumistakin. Dave pysyi lauantain treenissä maassa tosi hienosti!

Magda oli joutunut odottamaan autossa vuoroaan ja katsellut treenaamistamme ja olikin sitten enemmän kuin valmis hommiin. En voinut kuin nauraa sen ensimmäisille perusasennoille, hillitöntä yliyrittämistä ja muutama parahduskin koirasta pääsi, niin tohkeissaan se oli. Pian Magda kuitenkin kokosi itsensä, ja treeni sujui uudessa paikassa tosi hyvin. Ihan selvää edistystä syksyisiin lauantaitreeneihin oli se, että pitkää liinaa ei enää tarvittu, vaikka ihan parhaita kavereita oli kentällä. Tämä on jännä juttu, sillä hallitreeneissä Magda ei ole yhtään ollut menossa muiden luo, ja olen sitä pitänyt irti jo hyvän aikaa niin agissa kuin tokossa ja nyt aloittamillamme tanssitunneillakin. Sen sijaan ulkokenttä parhaiden ystävien kanssa on ollut vaikeampi juttu.
Seuraaminen on alkanut pikku hiljaa sujua, tosin on aika päiväkohtaista vielä. Koska intoa ja yritystä ei koiralta puutu, olen varma, että tämä loksahtaa (näillä meidänkin ei-niin-runsailla tokon treenimäärillä) vielä kohdalleen.

Jäävissä liikkeissä Magda on uskomaton kärppä, nopea ja tarkka. Hyvin harvoin tarjoaa väärää vaihtoehtoa. Ainoana pulmana oli näin hangella treenatessa maahan menon puhtaus, pikkuisen oli pylly jäädä ylös. Tämä sai minut katsomaan taaksepäin, mikä taas ei ole oman kehonkielen kannalta hyvä juttu. Otettiin sitten loppuosa ko. harkasta niin, että kuljettiin Magdan kanssa treenikaveria kohti, hän näytti minulle käsimerkillä, milloin Magda meni maahan puhtaasti, ja heittopalkkasin taaksepäin.

Päivän päätteeksi Magda pääsi leikkimään ihan parhaan tyttökaverinsa Veeran kanssa. Davekin riehaantui kovasti, vaikka ei oikein tahtonut aina mahtua mukaan tyttöjen juttuihin. Juoksipa sitten muutamat ihan omat hepulit ympäri lumista peltoa.
En tiedä, onko se rotuun liittyvä asia, ihan vaan koirien luonteiden yhteensopivuutta vai mitä, mutta Magda on todella erityisen tykästynyt Veeraan. Niinpa Katja ja Veera ovatkin meille myös erityisen hyvät treenikaverit siksikin, että Magda joutuu todella pidättelemään itseään, ettei kirmaisi suoraan luokse, kun tämä kaksikko tulee treenikentälle. Lauantain treenien ehdoton huippuhetki olikin, kun Magda oli paikalla makuussa ja Katja ja Veera kulkivat parin metrin päästä ohi ja Magda pysyi paikallaan ja kontaktissa minuun. Tämän taidonnäytteen jälkeen olikin kiva palkita Määkky Veeran kanssa telmimisellä.

Viikonlopun tokoilut jatkuivat sunnuntaina, kun käytiin Daven ja siskoni porokoiran kanssa ottamassa sellainen vartin treeni kuntosalimme lastausalueella: seuraamista, jääviä ja paikalla makuuta. Nyt Dave nousi, mikä oli oikeastaan hyväkin. Näin nyt, miten se reagoi ohi kulkevaan koirakkoon (verkkoaita välissä). Olin piilossa, ja näin Daven nousevan istumaan. Komensin maahan, mutta ei mennyt. Menin luo, käskin maahan ja sinne jäi. Toistamiseen nousi, kun takaamme tuli joitain tyttöjä ihmettelemään treeniämme. Silloin meni maahan kuitenkin, kun kaukaa käskin, ja pysyi. Otin vielä muutamia toistona lyhyellä palkkausvälillä ja tauon jälkeen vielä yhden, jossa menin piiloon. Dave pysyi hyvin ja oli laittanut lonkka-asentoonkin, eli vaikutti mukavan rennolta.
Lonkka-asentoon siirtyminen nyt ei ole mikään ideaali juttu sinänsä, mutta minulle se kertoo, että koirani on ajatellut olla siinä paikallaan ihan jonkin aikaa, eikä ole lähdössä minnekään. Näin vieraassa paikassa ja muutaman liikkumisen jälkeen otin sen hyvänä merkkinä ja olin ihan tyytyväinen. Ylös nouseminen tarjosi mahdollisuuden puuttua virheeseen tyynesti ja edellyttää tekemään sitä mitä oli tarkoitus.

Kun Dave oli saanut vielä päivän telmimiset hoidettua tutussa seurassa koirapuistossa, lähdimme Magdan kanssa agitreeneihin Lietoon. Juoksimme ihan kunnon lenkin mukavassa säässä. Oma kuntoni tuntuu ainakin hieman kohentuneen tämän säännöllisen koiran kanssa juoksemisen myötä. Treeneistä on kyllä sanottava, että ehkä parhaat ikinä. Nyt vaan yksinkertaisesti sujui: muistin radan tavallista paremmin, Magda osasi juttuja, joita en ollut ajatellut sen osaavan niin radalla kuin yksittäisesteillä - oli vaan sellainen tekemisen meininki meillä molemmilla, että ihan huippuhyvä fiilis jäi!

Koiratanssin levyraati

2010-02-05T08:47:00.000-08:00

Tällä viikolla järjestimme koiratanssitreeneissä Magdan ja yhden luokkakaverinsa levyraadin: kummaltakin koirakolta kuunneltiin kolme vaihtoehtoista kappaletta, joista sitten voisi löytyä se kappale, johon ryhdytään rakentamaan koreografiaa. Magdalle valitsemani kappaleet olivat Randy Crowfordin Street Life, Grace Jonesin Pull up to the bumper Terence Trent Darbyn Rain.
Kaikki kappalet ovat sellaisia, joista itse pidän ja joita jaksan kuunnella, mutta tarkoituksena oli seurata erityisesti koiran liikehdintää ja katsoa, mikä sopisi Magdalle - ja toki myös minulle. Kaikki kappaleet saivat kannatusta, jokainen vähän eri syistä. Kaiken kaikkiaan ryhmä oli ihanan kannustava - meitä oli ollut kuulemma kiva katsoa, mikä tietysti on yksi koiratanssin tavoitteistakin, sen lisäksi, että esiintyjillä on hauskaa!
Koska koreografiaa meillä ei vielä ole, teimme musiikkiin mitä osasimme: seuraamisia molemmin puolin, peruutusta, pujotteluja ja kiertämisiä, pyörähdyksiä jne. Magda tosin teki oma-aloitteisesti myös muutaman tokon liikkeestä maahanmenon!

Magdan joustavaan liikkumisen tapaan katsottiin sopivan parhaiten Grace Jonesin kappaleen Pull up to the bumper, josta kyllä itsekin pidän paljon. Sitä tosin vaivaa sama, kuin oikeastaan kaikkia ehdokkaitani: rytminmuutoksia ei ole kovin paljon. Hitaampien ja vauhdikkaampien kohtien vaihtelut tarjoaisivat koreografiaan paremmin tilaisuuksia esitellä koiran eri puolia. Toisaalta selvät rytmin muutokset ja esim. kappaleen dramaattisemmat kohdat ovat sikäli haastavia, että niihin tehtyjen erityisten elementtien pitäisi sitten kisatilanteessakin onnistua - tasaisemmassa kappaleessa pienet fibat peittyvät helpommin.

Ajattelen nyt, että työstämme ainakin jonkin aikaa tuota Grace Jonesin kappaletta, voihan sen sitten vaihtaa, kun kokemusta on enemmän ja tunnen meidän olevan valmiimpia kappaleeseen, jossa on enemmän vaihtelevuutta ja joka tavallaan paremmin myös mahdollistaa näyttäviä juttuja.
Meidän jälkeemme oli jo pidemmälle ehtineen ryhmän koirakon levyraati, ja Magda seurasi kiinnostuneena kaikki kolme kappaletta. Hienoa menoa!

Kuulumisia kentiltä ja klinikalta

2010-01-23T23:37:00.000-08:00

Tässäpä kuulumisia kahden viime viikon treeneistä, muutamia ulkoilukuvia ja lopuksi vielä CEA-geenitestiasiaa.
Tiistaina tokoilimme Daven kanssa. Treenit olivat sisähallissa, josta käytössämme oli alkuvaiheessa puolet, paikalla oli koirakoita ehkä seitsemän. Ensimmäisenä harjoituksena teimme vaikeutettua henkilöryhmää, jossa mukana siis kaikki koirat. Yksi koirakko kerrallaan otti seuraamista ja kiersi muita koirakoita ympäri. Daven kanssa tällaiset harjoitukset ovat aina hieman jännittäviä, koska tiedän Davelta vaativan aivan eri tavalla itsehillintää keskittyä tekemiseen kuin vaikkapa Magdalta, joka ei muita koiria sillä tavalla jännitä.

Toisaalta oli kyllä hienoa huomata, että treenimotivaatio oli korkealla, ja tämä harjoitus kuten myös lopputunnista tekemämme seuraamiset ja jäävät liikkeet menivät hyvin. Daven seuraamisessa on edelleen ongelmana pieni kontaktin putoaminen alussa, muuten olen varsin tyytyväinen.

Tanssitreeneissä otettiin taas perjantaina monipuolisesti erilaisia liikkeitä. Meille olisi nyt ajankohtaista pohtia myös musiikkia, ensi kerralla vuorossa on levyraati, jossa muut ryhmäläiset ovat yleisönä ja katsovat, miten ehdottamani kolme erilaista kappaletta Magdalle ja minulle sopivat - valitsemme sitten jonkin niistä tai etsin saamieni kommenttien perusteella vielä sopivamman.

Tanssissa haasteena on saada mukavasti tokossa perusasennon ja seuraamisen löytänyt Magda toimimaan myös siellä "väärällä" puolella, mikä ei ole ihan helppoa muuten ohjaajallekaan! Ryömimiset ja peruutukset menevät käsiavulla kivasti ihan näin parin harjoituskerran jälkeen, seuraavaksi tarkoituksena on vähentää apuja ja vahvistaa suullista käskyä.

Agissa tuntuu, että minä olen jatkuvasti se heikoin lenkki, en toisinaan yksinkertaisesti meinaa muistaa ratoja tai sitä, miten radan suunnittelin meneväni. Magda on kyllä hyvin keskittynyt ja motivoitunut tekemiseen, innokas, mutta ei kuumu liikaa, eli ihan ihanteellinen kaveri monessa mielessä. Odotteleekin kauniisti, hiljaa sen ajan, kun rakennamme rataa ja teemme ratasuunnitelmia.
Jonkinlaisena ongelmana on kyllä se, ettei Magdaa haittaa, vaikka tassut vähän ottaisivat rimaan kiinni, kolahdus ja pudotus, mitäpä tuosta!
Kun teemme yksittäisiä hyppyjä, Magda hyppää korkealta ja kepeästi, mutta radallla on sen verran hypnotisoitunut namikädestäni, että roiskaisee välillä hiukan sinne päin. Ja jos en esim. saa kunnolla vauhtia pituushyppyyn, Magda saattaa kävellä sen yli, ketteryystesti toki sekin..
Kokonaisuutena agility on Magdalle selvästi tosi mieleinen, likka olisi hyppelemässä esteitä edes takaisin, ja hauskasti pyrkii ennakoimaan sitä, mitä haetaan (esim. kun seison esteen takana, tulee Mäkkis topakkana perusasentoon, että hän on ainakin tässä jo lähtövalmiina, eiköhän mennä!)

Tällä viikolla piipahdimme myös kaupungineläinlääkäri Jaakko Rasilla ottamassa Magdalta poskisolunäytteen silmien CEA-geenitestiä varten. Minua hiukan jännitti koko konsepti, ohjeet olivat kyllä erinomaisen selkeät ja hyvät, mutta aika yksityiskohtaiset alkaen siitä, että koiraa oli hyvä pitää eristyksissä, viimeisen tunnin verran vielä niin, ettei suuhun mene mitään ylimääräistä. Tämä vaihe meni kunnialla, samoin kuin varsinainen näytteen ottokin, johon asemalla perehdyttiin huolella.

Ihmettelin, ettei Magda reagoinut koko hommaan mitenkään: harja vain laitettiin suuhun ja kummankin posken sisäpintaa harjailtiin 20 sekuntia. Olin olettanut, että jonkinlaista keppileikkiä saattaisi siinä yrittää tai pureskella harjaa, mutta taitava hoitaja hoiti homman helposti kotiin.
Nyt vain toivotaan, että näytteet pääsevät turvallisesti perille ja tulokset sitten aikanaan saadaan. Hintaa lystille tuli noin 140e, mukana lääkärikäynti ja geenitestaus. Säästimme postikulut, jotka olisivat tulleet Yhdysvaltoihin lähettämisestä, koska testiasiaa ystävällisesti hoitanut ja kaltaisiani aiheen suhteen aloittelijoita opastanut Wow Fellows -kennelin Marjukka Timonen sai isomman porukan näytteet lähtemään tutun ihmisen matkassa rapakon taakse.

Lumileikkejä, koiratanssia ja agilityä

2010-01-16T00:42:00.000-08:00

Turussa on jatkunut talvi, ja me olemme ottaneet siitä kaiken irti ulkoilemalla paljon. Harrastusrintamallakin on tapahtunut.
Aloitimme uuden harrastuksen, koiratanssin. Lajiin olen tututstunut seuraamalla muutaman kuukauden ajan treenejä oman tokoryhmämme vuoroa odotellessani. Laji vaikuttaa koirille tosi hauskalta ja ohjaajallekin monipuoliselta.
Ensimmäisten treenien jälkeen päällimmäisenä mielessä on monipuolisuus: tunnilla tehdään vaikka mitä - ja vain oma mielikuvitus ja koiran kapasiteetti ovat rajana. Pidempään harrastaneilla ryhmäläisillämme oli mitä erilaisimpia liikkeitä jo hallussa, ja oman sävynsä toivat koirien erilaiset fysiikat ja ulkomuodot: samatkaan liikkeet eivät näytä likimainkaan samoilta erilaisten koirien tekeminä. Toki lajissa on syytä ottaa huomioon oman koiran rakenne, liikkeet, jotka sopivat kevyelle ja pienelle tai lyhytselkäiselle eivät ehkä sovellu raskastekoiselle tai pitkäselkäiselle.
Laji vaikuttaisi kehittävän kontaktin ja koira-omistaja-suhteen lisäksi myös koiran ketteryyttä ja antavan koiralle pähkinöitä ja tukevan sikäli luontevasti sen omaa hoksaamista ja oivaltamista. Koska liikeet voivat olla melkein mitä vain, koiria kannustetaan kokeilemaan ja tarjoamaan erilaisia asioita.
Jo yhden tunnin aikana Magdankin kroppa ja "koppa" olivat monipuolisesti käytössä. Tunti alkoi lämmittelyllä ja isoilla liikkeillä: seuraamisia molemmin puolin (myös esim. jalkojen välissä ja takaperin), paikalla pyörimistä, pujottelua omistajan jalkojen välistä (samoin eteen ja taakse) jne.
Sitten vuorossa olivat maassa tehtävät liikkeet: kierimistä, ryömimistä eteen tai taakse, jalan alta sujahtamista jne. Niiden jälkeen otettiin käpälän käyttöä, koirat opetetaan koskemaan käpälällä erilaisiin kohteisiin, kuten omistajan olkapäähän tai käsivarteen. Hyvää aivojumppaa ja myös motoriikkaa kehittävää! Magdan kanssa tätä tehtiin kosketusalustaa hyväksi käyttäen, tosin Magda on aikamoinen käpälöitsijä (hih) muutenkin, joten käpälän käyttöä on luultavasti aika helppoa kannustaa. Tunnilla otettiin myös esineen (tai omistajan) kiertämistä eri suuntiin ja lopuksi vielä niitä isoja liikkeitä loppuverryttelyksi.
Kotona oli tietysti sitten kokeiltava samoja juttuja Daven kanssa, ja hupsista, sitä intoa! Hiukan haastetta toi Daven koko, esimerkiksi jalan alta sujahtaminen meinasi heittää minut selälleni, kun Dave rynnisti menemään. Jatkossa ajatuksena on hiukan vuorotella Magdan ja Daven kanssa toko- ja tanssitreeneissä niin, että kumpikin pääsee treenailemaan näitä lajeja ryhmässä.
Oman haasteensa tuo eri lajien erottaminen toisistaan - siis koiran kannalta. Samalla vaikuttaa siltä, että treeneissä tehdyt jutut siirtyvät toisinaan arkeenkin. En tiedä, onko tämä agilityn vaikutusta, mutta aika lailla rohkeasti Magda tuntuu olevan kiipeämässä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, kuten nyt alaosastomme vuosikokouksessa hyppäsi avotakkaan! Ei toki ollut tuli takassa, mutta musta ja nokinen se tietysti oli.
Pientä yhteen sovittamista on myös muihin lajeihin: välillä Magda tulee tarjoamaan agissa perusasentoa ja tänään kun yritin radalla sylikäännöstä Magda teki kaksi komeaa tanssipyörähdystä varmana siitä, että sitä juuri haettiin.
Toisaalta myös synergiaetua on nähtävissä: agitreeneissä olen ahkerasti jättänyt Magdaa paikalla makuuseen säätämisteni ajaksi, ja se on kyllä vahvistunut todella - ihmiset ja koirat voivat mennä ohi, ja Makku pysyy hyvin paikallaan. (Tämä siis sisähallissa, ulkona on toki omia haasteitaan..).

Viime vuoden summausta ja tulevaisuuden suunnitelmia

2010-01-09T05:27:00.000-08:00

Mietiskelin tässä, mitähän sitä koirarintamalla on viime vuonna oikein saatu aikaiseksi. Mitä tokoiluun tulee, Davella olivat jo keväällä 2009 tokon alokasluokan liikkeet mukavasti hallussa, minkä kouluttajamme Tammialan Johannakin totesi. Davessa on kuitenkin epävarmuutta muita, vieraita uroksia kohtaan, joten en yksinkertaisesti tiedä, uskallanko sen kanssa kisaamaan lähteä. Ehkä joskus, vuoden parin päästä, josko vielä tilanne tästä tasoittuisi ja alkaisin Daveen kunnolla luottamaan. Pelaamme siis varman päälle, mutta harrastaminen jatkuu.
Syksyllä ja syyskesällä pidimme ohjatussa ryhmässä tokoilusta Daven kanssa hiukan pidemmän tauon, mikä teki hyvää. Keskityimme treenaamaan ohituksia, mikä oli tarpeen, koska Magdan juoksujen aikaan Dave oli kireänä paitsi muille uroksille mm. rullasuksihiihtäjille ja rullalautailijoille. Pinna tuntui pojalla olevan tavallista lyhyempi, joten karsin muut stressinaiheet minimiin ja keskityimme vaan arjen asioihin ja arkisissa tilanteissa toimimiseen.
Ryhmätreeneihin paluu sujuikin sitten rähinöittä, vaikka uuden ryhmän muista koirista muutama toisilleen ärhentelikin. Olin Davesta tosi ylpeä!

Magdan kanssa olen tokoillut viikoittain ohjatussa ryhmässä, ja jatkossa ajatuksena on osallistua ohjattuihin tokotreeneihin koirien kanssa vuoroviikoin - näin kumpikin saa säännällisesti häiriötreeniä. Muuten treenailemme omissa oloissamme sisällä ja ulkona ja toisinaan ystäväporukkamme omissa treeneissä.

Muilta osin puuhaa on riittänyt, sillä olen ollut Suomen Collieyhdistyksen Turun alaosaston varapuheenjohtaja ja tiedotusvastaava (peti jatkuu vielä v. 2010 ajan), mikä onkin avannut ihan uuden puolen koirien kanssa harrastamiseen. Toimin esim. ratamestarina kesän luonnetestissämme, mikä oli äärimmäisen opettavaa - olihan samalla aitiopaikka seurata testejä. Lisäksi olen ollut mukana järjestämässä monenlaista toimintaa jalostustarkastuksesta Match Show'hun ja mm. kirjoittanut juttusarjaa yhdistyksemme lehteen Colliesanomiin.
Tulevan vuoden isoin haaste tulevat olemaan yhdistyksemme pk-mestikset, joiden järjestämisvuorossa olemme.

Näyttelyissäkin tuli vuonna 2009 käytyä, tosin Daven eturauhasvaivaan saama lääke aiheutti 6kk karenssin antidopin-sääntöjen vuoksi, joten näyttelykesä meni Daven osalta aika lailla sivu suun. Magdan kanssa kävimme kuudessa näyttelyssä, ja taso oli kirjava. Ensimmäisestä näyttelystään Magda sai H:n ja toisesta Erin, neljästä seuraavasta EHn, joka varmaankin kuvaakin parhaiten Magdan nykyistä tasoa.
Arvostamistani suomalaistuomareista esimerkiksi Gunnel Holm antoi Tervakoskella Magdalle EHn ja arvioi neitiä seuraavasti:

"Hyväntyyppinen juniorinarttu. Hyvät korvat ja pään pituus. Alaleuka saisi olla voimakkaampi. Lanneosa saisi olla parempi. Hyvä luusto. Hieman luisu lantio. Riittävät kulmaukset. Liikkuu hyvin".

Tämä arvio on helppo allekirjoittaa, minusta siihen on poimittu keskeiset asiat ja olen kyllä samaa mieltä puutteista. Magda on tietysti vielä nuori ja kaikin puolin "vaiheessa", joten aika näyttää millaiseksi lopulta ulkoisesti muotoutuu. Turkin väri ainakin on matkalla muuttunut, se on tummunut aika lailla.
Näyttelyseurana Magda on lievästi sanottuna innokas: kaikki on kivaa ja jeejeetä! Silti Magda malttaa esim. kehän laidalla loikoilla hiljaa ja katsella tapahtumia, vaikkei mitään tapahtuisikaan. Alla olevassa kuvassa Magda "arvostelee" mittelspitz-kehää.

Olemme myös hiukan tokoilleet näyttelyissä, mukavaa häiriötreeniä! Tosin ennen Turun näyttelyä olisi kyllä pitänyt kerrata myös kehässä esiintymistä, Magdalla ei selvästi ollut enää kovin vahvaa muistikuvaa siitä, mitä oli tarkoitus tehdä.

Dave ehti käydä vuonna 2009 näyttelyissä kolmasti saaden yhden Erin ja kaksi H:ta. Perusviesti on, että poika on vielä kovin keskentekoinen avoimeen luokkaan, johon kahden vuoden iän saavutettuaan nyt kuuluu. Luonnetta kyllä kehuttiin mukavaksi, mikä lämmitti, kuten sekin, että Dave esiintyi rauhallisesti ja suhtautui kehässä edelleen muihin uroksiin tyynesti (toisin kuin vaikka kotikadullamme, valitettavasti..).

Omaa koiratietouttani olen kartuttanut myös käymällä Turunmaan kennelpiirin järjestämän Kasvattajan peruskurssin, jonka veti aluekouluttaja Tanya Ahlman-Stockmari. Kurssilta saikin paljon kiinnostavaa tietoa, minkä lisäksi plussaa olivat ryhmämme keskustelut, kysymykset ja kommentit. Toisia "lassieihmisiä" ei kurssilla ollut, sen sijaan esimerkiksi metästyskoiria kasvattavia ja toisaalta kääpiökoiria kasvattavia. Tämä kirjo toi keskusteluun erilaisia näkökulmia, mikä oli antoisaa.

Alkaneen vuoden treenisuunnitelmiin kuuluvat ohjatut harjoitukset kolmasti viikossa: tokoa (koirat vuoroviikoin), koiratanssia (Magda pääosin, toisinaan Dave) ja agilityä (Magda). Tarkoitus on panostaa enemmän myös omaan fyysiseen kuntoon lenkkeilemällä agilitytreenien yhteydessä alku -ja loppuverryttelyt. Tähän mennessä olemme kuitanneet lämmittelyjä toisinaan esimerkiksi koirapuistossa telmimisellä, mutta siinä ei omistajan oma kunto niinkään kohene. Edelleen haikailen myös ahkerammasta canicrossaamisesta eli koirajuoksusta, mutta kaikkeen ei riitä aika. Joka viikolle haluan edelleen myös yhden useita tunteja (3-4 tuntia) kestävän metsälenkin,vaelluksen oikeastaan, koska sellaisilla rentoutuvat niin koirat kuin omistaja.

Sitten vielä treenikuulumisia.
Tänään olivat Magdan ensimmäiset agitreenit uudessa ryhmässä - jonka koirakoista tosin osa oli entuudestaan tuttuja. Magdan kanssa olemme käyneet vasta alkeiskurssin, koska halusin kuvauttaa tytön ennen kurssia. Puhtaat paperit tulivat, ja kahdeksan kerran alkeiskurssi on takana.
Uudessa ryhmässä teemme yhtä pitkää rataa kuin muutkin, pidemmälle ehtineet treenikaverimme, mutta palkkaan nyt alkuun joka esteen jälkeen. Nyt teimme kaksi erilaista rataa, mukana oli hyppyjä, pituus, muuri ja pussi, taisi olla yhteensä 9 estettä.
Toinen puoli hallista oli varattu yksittäisten esteiden treenaamiseen, Magdan kanssa otimme pussia ja maxi-rengasta, hyvin sujuvat molemmat. Lisäksi treenasimme kosketusalustaa, se on Magdalla hallussa, mutta sitä oli hyvä ottaa hallillakin, koska ennen pitkää alamme tehdä myös kontaktiesteitä. Niistä olemme treenanneet vasta keinua, ja sitäkin rämäytystreeninä, eli koira on saanut palkan paiskattuaan tassulla laudan alas, rämäytettyään sen itse. Toki alkuun tätä tehtiin miedompana versiona.
Kiva oli huomata, että uudessakin ryhmässä Magdaa on helppo pitää irti, tulee kädelle heti kun kutsun ja pysyy myös paikalla makuussa, kun säädän namien kanssa tai muuten valmistaudun radalle.

Ulkoilua ja vähän taas treenaustakin

2010-01-06T06:52:00.000-08:00

Tällä viikolla on tullut ulkoiltua paljon, pakkasista huolimatta. Tiistaina vietimme lumisessa metsässä vajaat kolme tuntia, keskiviikkona lenkki venyi tujakasta pakkasesta huolimatta liki nelituntiseksi.
Alkumatkasta koirat nostelivat tassujaan, mutta huomasin siihen auttavan tahdin lisäämisen. Kun veri oli saatu kunnolla kiertämään, koirat kulkivat reipppaasti.
Toisena päivänä otin Magdalle mukaan vielä tossutkin, jotka toimivat varsin hyvin: pysyivät jalassa ja ilmiselvästi lämmittivät. Loppumatkan tosin ne olivat pois jalasta, etteivät hiertäisi, koska lunta ja jäätä oli pakkautunut tossun suuaukolle.
Keskiviikkona koiria oli yhteensä viisi, jokaiselle löytyi samanhenkistä seuraa. Magda selvästi ihastui Leela-pentuun, Magdan kanssa samanväriseen touhukkaaseen narttuun. Davella taas vaikutti olevan pientä sutinaa Shantin kanssa, aivan herrasmiesmäisellä tasolla tosin. Toisaalta niin Shanti kuin Dave pitivät "pikkusiskoistaan" huolen, sevästi katsoivat perään ja olivat valmiina vaikka poliisitoimiin, jos niitä tarvittaisiin. Ei onneksi tarvittu.

Keskiviikon retkellä pönäkässä vakosamettitakissaan patsastellut Dave sai osuvan lempinimen Setämies, mikä kyllä kuvastaa tuon meidän vanhana syntyneen herran luonnetta erinomaisen hyvin!

Treeneissäkin olemme taas ehtineet käytä, ja pitää sanoa, että näillä pakkasilla on lämmitetty sisähalli arvossaan. On toinen asia retkeillä kuin treenata ulkona kylmässä. Tokotreeneihin otin tällä kertaa mukaan Magdan, ja teimme seuraamisten lisäksi vaikeutettua henkilöryhmää: mukana ryhmässä olivat koirat ja kouluttajamme Johanna sekä mm. Hurtta-takkien mainoskoira, neljällä jalalla seisova siluetti. Se oli mukana hiukan huumorimielellä, mutta ainakin Magdalle se oli isoin häiriö - sen viereen oli vaikeinta pysähtyä, sen sijaan ihmisten ja koirien lähellä kontakti pysyi hyvin. Treenin jälkeen Magda kävi nuuskimassa kyseisen "koiran" takapuolen, varmuuden vuoksi.
Sunnuntaina ovatkin luvassa vielä agitreenit, aloitamme uudessa vakiryhmässä näin Magdan alkeiskurssin jälkeen.

Uusi vuosi, uusi blogi

2010-01-04T08:58:00.000-08:00

Uuden vuoden myötä päätin aloittaa myös uuden blogin pitämisen. Tarvetta on kotisivuja enemmän treeniblogille, johon saa näppärästi tallennettua treenien asioita. Tämä tarve tuntuu korostuneen kahden koiran myötä, eikä muistamista ainakaan helpota, että vuoden alusta lajeja on työn alla kolme - koiratanssi uutena agilityn (Magda) ja tokon (Dave ja Magda) lisäksi.

Vuodenvaihteen tienoilla olemme olleet kolmisen viikkoa täysin treenitauolla. Treenaamisen sijaan olemme panostaneet luonnossa liikkumiseen. Magdan kanssa kävimme myös julistamassa joulurauhan, tämä perinne on minulla ollut jo edellisen koirani Irman ajoilta, ja viime vuonna mukana oli Dave. Nyt oli siis Määkkyläisen vuoro. Kättentaputukset saivat Magdan hyppimään innosta, samoin kaikkiin ihmisiin ja koiriin olisi ollut kiva tutustua. Kun se ei ollut mahdollista, kävi Magda jalkoihini pitkäkseen odottelemaan moisen kyllästyttävän seremonian päättymistä.

Luminen maasto on tarjonnut koirille hyvät mahdollisuudet lihaskunnon kohottamiseen kahlailun ja telmimisen myötä. Lihaskuntoon ja -huoltoon panostaaksemme aloitimme uuden vuoden koirahierojamme Piipa Takalan tekemällä kotikäynnillä.

Molemmat koirat olivat Piipan tapaamisesta taas aivan tohkeissaan. Lähinnä tarkoituksena oli käydä Magda läpi, olivathan sillä siinä vajaan vuoden iässä lihakset jumissa niin takaa kuin edestä. Mitään oireita ei Magdalla ole ollut.

Nyt tilanne oli varsin hyvä. Tällä yhdellä kertahieronnalla saatiin avattua Magdan selän pieni jumitus (rintarangan ja lannerangan saumakohdassa), joka Piipan mukaan oli voinut tulla esimerkiksi liukastumisesta tai nopeasta kurvista esim. agikentällä. Jumia oli hieman myös Magdan sisä- ja takareisissä, mikä viittaa agilityn ja varsinkin hyppyjen suuntaan. Kovin jumissa Magda ei ollut, koska antoi hyvin venyttää ja hieroa, ja Mäkkis saatiin näin kertakäynnillä kuntoon.

Piipa näytti myös venytyksiä, joita kannattaa tehdä nimenomaan agilitytreenien jälkeen. Lisäksi hän neuvoi "ravistelemaan" koiraa juuri ennen radalle lähtöä, se aktivoi kehon ja antaa myös viimeisen lämmittelysilauksen.

Davekin käytiin läpi, eikä Davella tälläkään kertaa jumeja ollut - toisaalta Daven kanssa ei kyynärän (0/1) takia enää aikoihin olla agilityä harrastettukaan, joten koiraan myös kohdistuu vähemmän kuormitusta. Kyynärä on onneksi ollut oireeton, eikä Dave tälläkään kertaa aristanut sitä. Dave syö säännöllisesti Cartivetia, jonka lisäksi annan sille ja toki myös Magdalle erilaisia kasviöljyjä ja lohta nivelten voitelemiseksi.

Tämän hierontakerran valossa näyttää siltä, että mikäli mitään kummempaa ei ilmene, on sellainen noin kerran vuodessa tapahtuva hierojan tarkastuskäynti varmasti jatkossakin hyvä tahti.